Viikonloppuna juhlittiin veljentytön nelivuotissynttäreitä. Perinteisesti olen aina ommellut pienille synttärisankareille jotain, mihin saa hyödynnettyä kangastilkkuja. Levittelin tälläkin kertaa tilkkulaatikosta potentiaalisenkokoiset ja -näköiset palaset esille ja aloin etsiä yksiväristen trikoiden joukosta kuoseihin sopivia väripareja. Esiin nousi Mira Malliuksen suunnittelema Satumetsä ja sille pariksi pitkään kangaslaatikossa pyörinyt petroolinvärinen trikoo.
Ompelin viime vuonna tästä samasta kuosista siskontytölle tunikan, mutta silloin pinkein tehostevärein. Hassua, miten koko kankaan ilme muuttuu, kun vaihtaa tehosteväriä. Muistan, miten jo viime vuonna yritin etsiä kuosille nimeä. En löytänyt, sillä kuosi oli jo ehtinyt poistua Majapuun valikoimista. Hakuammuntana koitin jälleen googlailla Mira Malliuksen kuoseja, kun 11-vuotias tyttäreni tuli selän taakse kurkkimaan. Ihmetteli mitä oikein teen ja pyöritteli silmiään: "Mikset sä vaan laita tota kuvaa Google Lensiin?" Aivan. Niinpä. Eipä tullut mieleen. Ja oikeassahan tyttäreni oli, kuosin nimi löytyi hetkessä: Satumetsä!
Paidan kaavaksi valikoitui tällä kertaa Paapiin kaavakirjasta Varpu. Olisin tykännyt tuosta Blå Blommasta, millä tein viimevuotisen tunikankin, mutta kangasta ei ollut riittävästi. Oikeastaan Satumetsä-kuosi kului jopa niin loppuun, ettei siitä riittänyt enää taskuihin tai kaulukseen. Taskuissa petroolin väri näyttää melkeinpä harkitulta yksityiskohdalta, vaikka todellisuudessa yksiväriset taskut ovat siksi, ettei kangasta riittänyt. Hihansuuresoritkin ovat hieman alkuperäiskaavaa pidemmät, koska jouduin sniiduilemaan tuossa kankaassa.
Varpu-kaavaa en ollut aiemmin testannut. Taskut ovat kyllä kivat ja pikkuihmiset yleensä aina arvostavat vaatteissa taskuja. En ole ihan varma, mitä mieltä olen tuosta kauluksesta. Jos Satumetsää olisi ollut enemmän, olisin ehkä tehnyt kauluksen kuosillisesta kankaasta. Tällä kertaa ei tarvinnut miettiä, kun kuosia ei ollut. Sinällään niin Satumetsä-kuosi kuin korkeampi kauluskin sopivat varmasti syksyyn, mutta nähtäväksi jää, mitä mieltä itse käyttäjä on tuosta korkeasta kauluksesta. Melko löysältä tuo kyllä vaikuttaa, eli tuskin ainakaan pahasti kinnaa.
Petroolinväristä trikoota oli aika reilusti, joten surautin siitä vielä paidalle kaveriksi leggarit Lilja-kaavalla. Tuokin kaava löytyy samaisesta Paapiin kaavakirjasta. Koska itse ommeltujen leggareiden kanssa joutuu usein vähän pähkäilemään, miten päin tulevat jalkaan, ompelin legujen takasaumaan ompelumerkin helpottamaan tyttöä laittamaan housut oikein päin jalkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti