Osallistuin heinäkuussa Prahassa Building Digital Competences -kurssille, jossa yhtenä harjoitustyönä suunnittelin ja 3d-printtasin peikonlehtikorvikset. Aika kauan tosin kesti, että sain viimein askarreltua korviksiin nuo kiinnikkeet. Joka syksy taidan päättää, että tänä vuonna alan oikeasti panostamaan asusteisiin ja vaihtelen korviksia fiiliksen ja asun mukaan. -Olen tuon jopa kahtena aamuna töihin lähtiessä nyt muistanut ja sain heti asiasta oppilailta palautettakin. Joskin pahoin pelkään, että ensimmäisen viikon jälkeen kuljen taas niissä samoissa jokapaikan korviksissa, joita ei tarvitse ottaa yöksi pois.
Kurssilla käytetty printteri oli eri mallinen kuin koulumme printteri. Tulostusjälki alapinnastaan on näissä Prusalla tulostetuissa sileämpi kuin koulumme Adventurer 4 -tulostimella. Mielestäni tuo Prusan tulostusalusta oli myöskin sileämpi kuin koulumme laitteessa ja tulostustyö lähti siitä jokseenkin vaivattomasti irti. Päällipinta kutakuinkin samanlaista kuin koulumme tulostimella. Kurssin vetäjä Petra vinkkasi, että tuota päällipintaa, jossa tulostusjälki paremmin näkyy, voisi koittaa tasoittaa jollakin liuottimella (sikäli kun kielimuurin yli asian oikein ymmärsin). En kokeillut... Riittävän hyvät näinkin.
Olen jo jonkin aikaa haaveillut juuri näiden korvisten sävyisestä vihreästä viskoosimekosta. Täytynee varmaan laittaa tanttukangaskin tilaukseen, kun mekkoon sopivat korviksetkin tuli kerran jo printattua. Melko lähellä tätä väriä löytyy jo valmiiksi kangaslaatikon kätköistä, mutta trikoona. Jospa saisin viimein tuon useamman kuukauden marinoituneen Utuliinin Metsä-trikoonkin nyt ommeltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti