Pieni käsveska

 

Joskus jonkun suht simppelin ompeluksen tekeminen ottaa aikansa. Iskee laiskuus ja edellisen pussukan kulahtaessa nuhjuiseksi tarttuu siihen helpompaan vaihtoehtoon: Ostaa uuden. Näin on käynyt tällaisen pienen kännykkäpussukan kanssa useammankin kerran. Mutta nyt tuli eteen myös toiminnallinen pulma, Muumi-pussukan mitoitus kävi liian knaftiksi. Puhelimen vaihdon jälkeen jo entuudestaan pinkeä oman ja työpuhelimen sovitus ei enää luontevasti onnistunutkaan. Oli aika vihdoin toteuttaa jo vuosia ompelulistalla ollut visio: pieni käsveska/kännykkäpussukka.

Kaavojan ei luonnollisestikaan tällaiseen illalla tulleeseen ompeluinspiraatioon ollut. Tai varmaan olisi netistä löytynyt, jos olisi jaksanut etsiä. Mutta päätin soveltaa itse mutulla. Mallailin puhelimen mittoja, halusin suht kompaktin, mutta ei pinkeää. Sellaisen, mihin solahtaa hyvin kaksi puhelinta (kuvassa rekvisiittana vielä se vanha puhelin), mutta ei liikaa hukkatilaa.

Aivan täydellinen ei tuosta yläosan mitoituksesta tullut. Vetoketjun yläpuolella oleva osa jäi vähän turhan matalaksi, kun lennosta ompeluvaiheessa päätinkin muuttaa pussukan mallia. Aluksi ajattelin tuollaista "kulmasyvennystä" (mikäköhän tuon ratkaisun nimi oikeasti on?) vain pohjaan. Mutta "Tuosta nuin vain surautan" -moodissani en tullut ajatelleeksi, että tuolloin kaava olisi pitänyt piirtää hieman (tuon kulmakäännöksen verran) ylöspäin kapenevana, ellei sitten halunnut pussukan levenevän ylöspäin. No en halunnut, halusin suorakaiteen mallisen. Niinpä lennosta päätin leikellä nuo kulmakolot myös yläreunaan, niihinhän saisi sitten kätevästi kiinni myös nuo hihnan kiinnityslenkit. Mutta koska mitoitus oli kanfti, oli noiden kiinnityslenkkien ja yläkulmien ompelu vähän kikkailemista, sillä tila oli kovin pieni ja kangasta saumakäännöksiin hintsusti. Siistimmät ja symmetrisemmät olisi tullut, kun olisi tämän kulmaratkaisun huomioinut heti kaavoitusvaiheessa. Ehkä ensi kerralla. 

Kaikin paikoin ei ehkä salonkikelpoista tullut. Mutta omaan käyttöön varmaan asiansa ajaa. Toisen yläkulman sain asettumaan nätisti, toinen aavistuksen vinossa. Varmuuden vuoksi vahvistin hihnakiinnityksiä myös käsin tehdyillä piilopistoilla, sillä tiedän saumavarojen olevan noissa kohdissa turhankin hintsut. Tietääpä ainakin miten seuraavan tekisi, jos käytössä alkaa tuosta hihnankiinnityksestä irvistellä.

Materiaaleina laukussa palalaaripoimintana matkaan tarttunut pellavasekoite sekä mustan vuorikankaan jämät tilkkulaatikon kätköistä. Nahkainen hihna on kierrätetty yhdestä niistä repaleiseksi asti käytetyistä Muumi-pussukoistani. Kässämessuilta on usein tarttunut matkaan tuollaisia pieniä ompelumerkkejä, mutta jostain syystä kovin harvoin niitä on tullut käytettyä. Tähän muuten mustaan ja simppeliin käsveskaan sellainen mielestäni sopi aika kivasti. Yksityiskohta toimii myös tuon kierrätetyn nahkahihnan kaverina. 

Näin jälkeenpäin ajatellen mallia olisi voinut parannella tekemällä tuonne taakse vaikka vielä sujautustaskun, mutta ehkä sitten siihen 2.0 versioon. Jahka sellaisen joskus saan aikaiseksi.

Räsymattokynttilöitä

 
Syyslomalla järjestelin ulkovarastoa ja vastaan tuli värjäysprojekteissa käyttämäni keittolevy. Yhtään lankavärjäystä ei tullut tälle kesälle tehtyä. Harmitti oma saamattomuus. Vaikka toisaalta ihan järkevää kai sekin, että yrittää välillä keskittyä myös niiden värjättyjen tuotteiden jalostamiseen. Hiljalleen puikoilta on tipahdellut värjätyistä langoista neulottuja sukkia. Olen taustalla aloitellut myös ikuisuusprojektiani nro 3, Kalevalapeittoa värjätyillä langoilla. Koko kesän käyttämättömänä lojuneen keittolevyn takaa pilkisti edellisen kynttiläprojektini tarvikkeita: kirpputorilta ostamani pikkukattila, muodottomaksi sulanut iso ulkokynttilän raato, tyhjiä Pringles-purkkeja sekä eräänlainen "Jonain päivänä" -pussukka, jonne olen jemmaillut poltettujen kynttilöiden jämiä. Päätin että nyt oli se joku päivä. Kukkapenkkien syyslaiton lomassa käynnistin takapihalle pienen räsymattokynttiläpajan.

Jonain päivänä -pussukan värimaailman perusteella kynttilöiden polttoni painottuu näköjään hyvin pitkälti jouluun ja itsenäisyyspäivään: lähinnä erisävyisiä punaisia sekä niitä sinivalkoisia pitkiä itsenäisyyspäivän kynttilöitä, joissa vain pinta kynttilän alaosasta on siniseksi värjätty. Kun sellaisen sulatti, massa värjäytyi vaaleansiniseksi. Sulattelin erivärisiä massoja vesihauteessa omissa purnukoissaan (auki leikatuissa maitotölkeissä), ulkovarastosta kun sattui löytymään myös kierrätykseen menossa oleva vanha paistinpannu, jolle mahtui kätevästi hautumaan neljä tölkkiä kerrallaan. Hidastahan tämä vesihauteessa sulattelu oli, mutta olipahan aikaa turailla siinä lomassa niitä syksyisiä kukkapenkkejä. Prosessivaiheesta ei tällä kertaa tullut napsittua yhtään kuvaa, mutta valamisprosessiin hyviä kuvallisia vinkkejä löytyy mm. Kotohippusia-blogista.

Joulun ja itsenäisyyspäivän fuusioista tuli aika kivoja räsymattokynttilöitä. Joulun alla on lasten harrastusten puitteissa tiedossa ainakin paritkin joulumyyjäiset, päätynevät aikanaan jompaan kumpaan myyjäispöytään. Semisti harmittaa, että tuo keskiosa jäähtyessään painui sydänlangan ympäriltä alas, ehkä olen kaatanut viimeisen kerroksen turhan hätäisesti edellisen päälle, mutta toisaalta käsin tehdyissä kynttilöissä saa pieni epätäydellisyys näkyäkin. Ainakin ovat unikkeja.

Pantterisukat

 
Loppukesästä sain päähäni, että tarvitsen syksyksi ehdottomasti leopardikuvioiset sukat. Ajatus lähti oikeastaan itse värjäämästäni okransävyisestä langasta. Väri on saatu lakastuneista omenapuun lehdistä. Ohjetta leopardisukkiin ei ollut, mutta Pinterest-seikkailuni antoi osumaksi Crafting for weeks -sivustolta ilmaisen leopardikaulurin kaavion. 72 silmukalla jaollinen kaulurikaavio oli fingering-vahvuiselle langalle varpaista varteen aloittaessa juuri passeli silmukkamäärä myös sukkiin. Varsiosuudella silmukoita voisi työn edetessä mutulla lisäillä sinne ja tänne, jotta varren leveys riittää pohkeeseen. Päätin soveltaa silmukoiden lisäyksen työn edetessä.

Nappinjan kesäalesta tilasin niin ikään Panther Dots -kuosillista viskoosia. Mielessäni siinsi Helmat-kirjan ihanat hulmuhelmaiset mekot. Hetken jo huolestuin yhtäkkisestä innostuksestani eläinkuoseihin. Uumoilin sen olevan selkeä oire keski-ikäistymisestäni. Aina ennen olin vähän naureskellut täti-ihmisten suosimille eläinkuoseille, ja huomasin nyt itsekin havittelevani sellaisia. KÄÄK! Ja sitten... Lokakuun alussa postiluukusta kolahti uusin Suuri Käsityö -lehti. Kuinka ollakaan, heti kannessa komeili pantterikuosinen pitkä viskoosimekko ja LUMILEOPARDIVILLASUKAT! En siis ollutkaan (pelkästään) kovaa vauhtia tätimäistymässä, vaan olin selkeästi (kerrankin) käsityömaailman trendien aallonharjalla. Noo... Nähtäväksi tosin jää, millä aikataululla sen viskoosimekon saan ommeltua. Ehkä trendi on mennyt jo ohi sen toteutuessa, mutta ainakin ajatuksen tasolla olin mukana trendeissä. Ajatuksen tasolla olin kaavaillut tuon viskoosimekkonikin tosin valmistuvan jo syyskuun aikana, jotta olisin saanut sen mukaan matkalleni kesäiseen Etelä-Ranskaan. Nimesin matka oli ja meni, se viskoosimekko ehkä sitten ensi kesäksi. Ehkä.

Nuo leopardisukat sentään valmistuivat nyt syksyksi, vaikka edelleen joudun kuulostelemaan kyynärpäätäni ja hieman säännöstelemään neulomistani. Nyt on taas parempi vaihe menossa, mutta jos innostuu liikaa neulomaan, palataan taas takapakkia. Ärsyttävää. Työkaverini vinkkaamista fasciamanipulaatiohoidoista on onneksi ollut apua ja toivon mukaan parin vuodentakaista neulomisen totaalistoppia ei enää pääse syntymään.

Sukista tuli kivat. Eivät ole täysin identtiset, sillä varressa olen vähän fiilispohjalta kuvioita mukaillen lisäillyt silmukoita niin, että varren yläosassa silmukkamäärä on 84. Toisaalta tällaisessa kuviossa ei oikeastaan ole mitään väliä, etteivät täplät ole täysin identtisiä keskenään. Värjäämäni lanka on muistaakseni Novitan Venlaa (en ollut sitä lankaan tai muistiinpanoihini merkannut, mutta näppituntumalla sanoisin Venlaksi). Musta lanka on ihanan pehmeää Hot Socksin kasmirvivahteista Pearlia. Puikot nro 2,5.

Jalanpohjaosan tein raidallisena, ihan vain koska raidoitus on nopeampaa kuin tuon kaavion seuraaminen. Kaavion seuraamisessa ehdoton juttu oli muuten staattinen muistilappu, jonka avulla oikealla rivillä pysyminen helpottui huomattavasti! Olevinaan olin tarkka lankadominanssin suhteen, mutta tuo raitaosuus paljastaa aika armottomasti ajatuskatkot. Ne kierrokset, joilla keltaisen ja mustan langan keskinäinen järjestys etusormellani on jostain syystä kääntynyt päinvastoin, erottuvat selkeästi tummempina raitoina.