Ruoste

Hauskaa, miten myös mieheni on alkanut ottaa osaa värjäyskokeiluihin. Loppukesästä hän toi mökiltä alumiiniveneen pihallemme. Vene odotti huoltotöitä omenapuun lähellä, näin ollen veneen pohjalle oli syksyn mittaan kertynyt lakastuneita omenapuun lehtiä. Sadeveden ja omenapuun lehtien muodostama mössö värjäsi veneen pohjan voimakkaan keltaiseksi, lieneekö veneen alumiini tehnyt soppaan vielä omat vivahteensa? Joka tapauksessa väri väärässä paikassa aiheutti miehelleni melko tavalla ylimääräistä iltapuhdetta, sillä sen irroittaminen veneen pohjalta ei ollutkaan läpihuutojuttu. Voimakkaista värjäysominaisuuksista vakuuttuneena mieheni kokosi minulle omenapuun alta lehtipuhaltimella ämpärillisen silputtua värjäysmateriaalia. Odotin keltaista. Olihan veneen pohja värjäytynyt lehdillä keltaisiksi ja aiemmin syksyllä värjäyskurssilla tuoreilla omenapuun lehdillä saimme niin ikään heleää keltaista. Toisin kävi. Tuli kauniin ruskeaa. Ruosteen sävyistä, jossa on ihana kultaan vivahtava hohde, mikä ei tosin näissä kuvissa pääse oikeuksiinsa. Langat puretin alunalla.

Värjäysryhmässä näin, miten eräs värjäri oli onnistunut saamaan tammenterhoilla voimakkaan harmaata tai melkeinpä hiilenmustaa. Hämmentävää. Reseptiä väritulokseen ei oltu paljastettu. Mutta pitihän noita tammenterhoja nyt kokeilla. Syksyisellä puistoretkellä keräsimme lasten kanssa taskut täyteen tammenterhoja. Murskasin terhot nuijimalla ja lillutin sitten muutaman päivän vedessä ennen liemen keittoa. Lankoja en erikseen purettanut, sillä terhot itsessään sisältävät tanniineja. Väri sinällään ei ollut kovinkaan suuri yllätys. Tai ehkä toiveeni olivat aika paljon korkeammalla. Tulos aika platku vaaleanruskea. Tulipa kokeiltua.

Yleensä laiskuuttani siivilöin väriliemen ennen lankojen laittoa. Värjäyskurssilla laitoimme langat aina väriaineiden kanssa samaan pataan muhimaan, joten tällä kertaa jätin murskatut omenapuunlehdet ja tammenterhot lankojen kanssa liemeen. Annoin molempien muhia jäähtyneenä liemissään vielä pari päivää. Huuhteluprosessi oli työläs. Etenkin tuota lehtisilppua tuntui putkahtavan esiin vielä kerintävaiheessakin. Ja koska vyyhdissä oli pientä kuivanutta lehtisilppua mukana, ohjasin kerittävää lankaa sormien välissä pienesti nipistäen, jotta viimeiset lehtirippeet karisisivat pois ennen kerälle joutumista. Nipistin ilmeisesti liian kovasti, sillä keristä ei todellakaan tullut kauniita. Lanka on kiristynyt paikoin liikaakin ja kerät ovat vähän vinksallaan. En jaksanut purkaa. Omaan käyttöön tulevat, jahka käsi taas joskus kestää neulomistakin. 

Molemmat langat jäivät jotenkin vähän karheiksi. Lienevätkö lilluneet liemissään liiankin pitkään..?