Agnes-merinoneule

 
Neuloin taannoin 6-vuotiaalle tyttärelleni Dropsin Agnes-neuleen ja tykästyin malliin. Niinpä lähes heti kohta perään tyttäreni ollessa nyt 6.-luokalla neuloin uuden Agnes-neuleen. Langaksi valikoitui Dropsin Merino Extra Fine, lähinnä siksi, että sitä sattui olemaan tarjouksessa Puuilossa ja kyseinen lanka oli vahvuudeltaan riittävän liki tuota alkuperäisen ohjeen ehdottamaa Sky-lankaa. Lasten ollessa pieniä, neuloin tuosta Dropsin Merino Extra Fine langasta parit villahousut ja tuntuivat ainakin silloin kestävän käytössä aika kivasti nuhjuuntumatta. Muistaakseni taisin myös konepestä kyseisiä pöksyjä. Nyt en ole ihan varma raaskinko kuitenkaan laittaa tätä neuletta konepesuun, vaikka lanka superwash-ominaisuudella onkin varustettu.

Neuletakki neulotaan ylhäältä alas neuleena, mikä onkin itselleni ehdottomasti mieluisampi suunta neuloa villapaitaa. Likimain pitäydyin ohjeessa, joskin alkuvaiheessa vilkuilin ilmeisesti ohjetta turhan harvakseltaan, sillä tuohon pääntielle lipsahti enemmän ainaoikein kierroksia kuin ohjeessa.

Muistaakseni tein langan menekkiä varten oikein laskelmiakin sen suhteen, että ostamani lankamäärän piti periaatteessa riittää. Periaatteessa. 50 gramman Sky-kerällä näytti olevan lankaa n. 190 metriä, kun taas Merino Extra Fine -kerällä n. 105 metriä. Kun ohjeessa käskettiin 200 gramma Sky-lankaa, ostin omalla matemaattisella logiikallani 400 grammaa merinoa. Jostain syystä 8 kerää ei kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin jälkimmäistä hihaa varten ostamaan vielä yhdeksännen kerän. Onneksi sattui olemaan samanlaista värierää. En tiedä, jostain syystä näitten villapaitojen osalta langanmenekkiarvioni tuntuvat heittävän aina häränpyllyä, teen sitten laskelmat tai en. Yleensä on käynyt juurikin näin päin, että arvioin langan menekin hiukan alakanttiin, joskin edellistä villapaitaani Hallasuomua neuloessa tilasin sitten lankaa rutkasti enemmän kuin oli tarve.

Ohje Drops Agnes-neule
Lanka Drops Merino Extra Fine (9 kerää kokoon 152)
Puikot nro 4

Tähkä-takki

 

Joulun alla ruokakauppareissulla eksyin Cittarin poisto-osastolle, josta ostin heräteostoksena itse itselleni joululahjaksi (ja toisen kappaleen myös äidilleni) Tähkä, Keiju ja Taikasauva, Neuleita lapsille -neulekirjan huikeaan 2,50 euron hintaan. Pikaselauksella silmään osui lasten Tähkä-neuletakin malli. Viereisestä ale-korista käteen tarttuikin samaiseen 2,50 euron hintaan tukku Novitan Wool Cotton lankaa, sillä neuletiheys sattui osumaan bongaamaani neulemalliin. Ja siinäpä sitten joulun jälkeiset välipäivät kuluivatkin leppoisasti suklaan ja kutimien äärellä. Oikeastaan tämä takki valmistui jo alkuvuodesta, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvattua.

Nykyään tulee neulottua useammin netistä bongatuilla ohjeilla, mutta nyt oli aika virkistävää lukea ohjetta ihan perinteisestä kirjasta. Taidan ottaa tämän vuoden tavoitteeksi neuloa entistä enemmän kirjaan painettuja malleja. Ohjeesta sellainen huomio, että mielestäni on kokoonsa nähden melko kapeaa mallia. Jos nyt tekisin tämän mallin uudelleen, valitsisin astetta suuremman koon. Lankaakin koon 130 neuletakkiin kului vain n. 350 grammaa eikä ohjeen 400 grammaa.  Ja tällä kertaa kuitenkin pitäydyin lähes kokonaan ohjeessa. No joo... Hihoissa lähdin hieman sooloilemaan lisäysten määrässä ja napit halusin alas asti, vaikka ohjeen mukaan nappeja tuli vain suunnilleen palmikkoraidan alalaitaan asti. Hihoissa sooloilin aluksi myös tuossa pituudessa, sillä mielestäni mittasin tyttären käden mukaan aluksi hihojen olevan vähän lyhyemmät. Todettakoon, että tässä asiassa olisi kannattanut pitäytyä ohjeessa, sillä ensimmäisen sovituksen yhteydessä totesin neuloleeni liian lyhyet hihat. Alareunan ainaoikea purkuun ja hihojen jatko oli edessä. Eikä se jatkaminen itsessään harmittanut, mutta jotenkin tuo purkaminen on aina periaatteestakin tympeää hommaa. 

Etenkin takaa tuo neuletakki asettuu aika kivasti, kun palmikkoraita korostaa vyötärölinjaa. Takki on neulottu ylhäältä alas nelosen pyöröpuikoilla, hihoissa sukkapuikoilla. Napit ovat vuosia sitten Tallinnan Karnaluks-keikalta ostamiani Hello Kitty -kuvioisia puunappeja.

Novitan Wool Cotton oli itselleni uusi lankatuttavuus. Lanka sisältää 55% merinovillaa ja 45% puuvillaa. Yllätyin positiivisesti, sillä annakkoon hieman mietitytti tuo puuvillan osuus. Pelkkää puuvillalankaa neuloessa langan säikeillä on usein tapana "hajaantua" erilleen, mikä hidastaa neulomista. Puuvilla ei myöskään neuloessa jousta samalla tavalla kuin villa. Mutta tämä oli kyllä tosi kivaa neulottavaa. Ja ainakin näin ale-korista poimittuna erittäin huokean hintaista. Jatkoon.

Raitaneule

Viime talvena tein tyttärelleni Dropsin ohjeella Agnes-neuletakin. Sukkien jälkeen neuletakin tekeminen tuntui pitkästä aikaa mukavalta vaihtelulta. Itse tykkäsin tosi paljon tuosta valkoisesta Agnes-neuleesta, mutta tyttäreni kaipasi lisää väriä. Alunperin Agnes-neuleen tekeminen lähti oikeastaan siitä, että halusin harventaa lankavarantojani ja koitin keksiä projekteja olemassa oleville langoille. Mutta sitten tuli toive uudesta neuletakista, siitä värikkäästä. Sellaiseen ei lankalaatikoistani oikein löytynyt sopivia lankoja, joten lankalaihikseni lähti heti sivuraiteille, kun marssimme tyttäreni kanssa lankakauppaan. Hän sai itse valita mieleisensä värit.

Langaksi valikoitui Schachenmayerin Merino Extrafine 120. Varsinaista ohjetta en tässä neuletakissa käyttänyt, mutta koska langan vahvuus sopi aika lähelle tuota Dropsin Agnesin mallia, Loin nelosen puikoille Agnesin pohjalta silmukkamäärät. Kaarrokkeen lisäysten paikat pidin myös samana kuin Agnesissa, vaikkei tässä raitamallissa pitsikaarroketta olekaan. Alku lähti varsin jouhevasti liikkeelle ja neuletakki näytti valmistuvan hyvää vauhtia, kunnes lanka loppui. Lankoja ostaessa luotin siihen, että 250 g eli kerä kutakin väriä olisi riittänyt tähän neuleeseen. Olin väärässä. Paljosta ei jäänyt puuttumaan, mutta riittävästi kuitenkin. Järkeilin, että pienellä soveltamisella riittäisi, jos ostaisin lisää pelkästään tuota turkoosia väriä, jolla olin suunnitellut tekeväni helman ja hihansuut. Kiiruhdin lankakauppaan, sillä alunperin lankoja ostaessani kauppias kertoi jäävänsä lähiaikoina eläkkeelle ja lopettavansa liikkeen. Liike oli vielä auki, mutta haluamaani turkoosia ei ollut, sitä luvattiin tilata. Sitten tuli korona. Koko liike meni kiinni. Viittä vaille valmis neuletakki jäi kuukausiksi lojumaan. Olisihan tuota turkoosia lankaa saanut varmasti netistä tilattua, mutta kun meni moti. Heinäkuun alussa huomasin, että liike olikin avattu eri paikkaan, joskin se oli auki vain torstaisin. Jokin aika sitten sain kuin sainkin sitten ostettua lisää tuota turkoosia lankaa (värierä ei tosin ollut tietenkään enää sama ja sävyeron voi huomata tuossa helmaresorissa langan vaihtumiskohdassa, tai ainakin minä huomaan sen).

Koska halusin ostaa mahdollisimman vähän uutta lankaa, jouduin vähän kikkailemaan noiden raitojen kanssa. Juuri ennen hiharesorin alkua vaihdoin lilan ja turkoosin raidan paikat. Pieni yksityiskohta, jonka minä tiedän, mutta johon ei todennäköisesti kiinnitä huomiota, ellei siitä erikseen mainitse. Muista väreistä lankaa ei olisikaan enää riittänyt uuteen raitakerrokseen. Jouduin siis neulomaan nuo hihojen turkoosit resoriosat extrapitkinä, jotta hihoista tuli riittävän pitkät. Toisaalta värien paikan vaihdokseen kiinnittää ehkä vähemmän huomiota nyt kun turkoosin värin väli ei poikkea kuin yhdellä raitakerroksella. Alkuperäinen suunnitelma oli neuloa hihansuihin suunnilleen yhden raidan levyinen kaistale ainaoikeaa. Tuon helman olin nimittäin jo neulonut ja päätellyt väriraidan levyisellä ainaoikeinkaistaleella. Extraleveä ainaoikeinkaistale olisi kuitenkin hihansuissa näyttänyt pöljältä, joten tein hihansuut 1 oikein, 1 nurin joustinta. Helmakin meni purkuun. Myös helmaan oli neulottava 1 oikein, 1 nurin joustinta ja resorikaitaletta oli pidennettävä helmassakin, jotta nuo leveät hiharesorit eivät näyttäisi aivan hölmöiltä. Semisti ehkä häiritsee, että tuo pääntien reunus on ainaoikeaa eikä 1 oikein, 1 nurin neulosta kuten hihansuut ja helma. Mutta toisaalta nappilistassa on ainaoikeaa, joten antaa olla noin.

Alkuperäisessä visiossa olisin halunnut neuleeseen turkoosit napit. Sopivaa sävyä ei löytynyt koluamistani liikkeistä, joten vaaleanpunaiset saavat kelvata.

Agnes-neule

Kävin läpi lankalaatikkojani sillä ajatuksella, että pyrin keksimään olemassa oleville langoille toteutettavia projekteja. Osa langoista on virunut laatikoissa vuosi tolkulla. Osan olen itse hamstrannut, kun on ollut mielessä jokin projekti, joka sitten syystä tai toisesta on kuitenkin jäänyt vaille lopullista toteutusta. Paljon on myös sellaisia lankoja, jotka olen saanut. Edesmennyt anoppini oli käsityöihmisiä, hänen jäämistöstään minulle on päätynyt mm. saumuri ja iso kasa lankoja.

Neuletakkiprojektiin valikoin luonnonvalkoiset merinolangat, jotka vuosia sitten sain anopilta joululahjaksi. Lahjan saadessa poikani oli vauvaiässä, lahjan antajan ajatus oli varmastikin, että tekisin niistä jotakin pienelle pojalleni. Vaan eipä tuolloin ollut aikaa sillä tavalla istahtaa kutimien äärelle, kun nyt kun lapset ovat jo isompia. Vauvaneuleprojekti ei koskaan päässyt toteutukseen asti.

Lankaa oli 200g ja pikaisen googlettelun tuloksena selvisi, ettei kyseistä lankaa enää olisi missään lisää saatavilla. Hieman riskillä valitsin toteutettavaksi ohjeeksi Dropsin Agnes-neuletakin. Lankani ei aivan täsmännyt Agneksen ohjeen lankaan, mutta oli vahvuudeltaan kuitenkin edes vähän sinne päin. Ohjeen mukaan 200g lankaa pitäisi riittää, käyttämäni lanka oli hieman tuota ohjeen lankaa paksumpaa ja metrimääräisesti sitä olisi vähemmän kuin tuossa 200 grammassa Dropsin Sky-lankaa. Päätin keksiä jonkin soveltavan ratkaisun, mikäli työn edetessä näyttää siltä, että lanka loppuu kesken.

Malli on ylhäältä alas neulottu ja helman pituuden tässä tapauksessa määrittelikin käytettävissä olevan langan määrä. Parit neuletakit olen aiemmin tehnyt, mutta varsinaista rutiinia tällaisten neuleiden tekemiseen itselläni ei ole, joten tavoistani poiketen pitäydyin tällä kertaa aika lailla ohjeessa. Lopputuloksesta tuli ihan kiva ja tätä oli kiva neuloa. Anoppini ei koskaan ehtinyt nähdä pojantyttärensä syntymää, mutta ehti nähdä suurimman osan raskausajasta. Uskoisin, että hän olisi iloinen antamiensa lankojen päätymisestä lopulta pojantyttärensä neuletakiksi. 💗

Lankana Wendyn Merino Pure ultra soft wool Double Knitting, menekki 200 g (koko 122/128),  puikot nro 4.

Neuletakki oli saajalleen mieleinen. Tyttäreni tilasi heti uuden neuletakin, tällä kertaa värikkään mallin. Sekalaisesta lankaseurakunnastani ei kuitenkan löytynyt samanvahvuisista langoista haluttua värirepertuaaria, joten projektini pienentää lankavarastoja sai heti takapakkia, sillä marssimme tyttäreni kanssa lankakaupoille ostamaan uusia lankoja värikästä neuletakkia varten. :D