Meripihkansävyistä pitsiä

Syksyllä olimme siskoni kanssa Tampereella ja kävimme lankakauppa Nurjassa. Synttärilahjaksi sain valita valikoimasta mieleiseni langan. Ihania sävyjä oli vaikka kuinka, mutta lopulta päädyin valitsemaan Merino singleä meripihkan sävyssä.

Lopulta lanka muuntautui Pirjo Iivosen suunnittelemaksi Leija-huiviksi. Unelmien huivit -kirja on ollut hyllyssä pitkälti toista vuotta, mutta inspiraatio huivin aloittamiseen on antanut odottaa itseään. Malli valikoitui oikeastaan langan riittävyyden mukaan. Ohjeen mukaan Leijaan kuluisi lankaa n. 80 grammaa.  Modasin huivin puoli numeroa isommilla puikoilla ja levensin pitsiosuutta kahdella mallikerralla, joten lopulta lankaa kului reilu 90 grammaa.

Yleensä olen vähän laiska pingottelemaan neuleitani, mutta tällaisessa pitsihuivissa pingotus on melkein välttämätön, jotta huivi saavuttaa lopullisen muotonsa. Pitsineuleosuutta aloittaessa tuli joku aivopieru mallikerrassa ja muutaman kierroksen jälkeen purin tuota pitsireunusta jo kertaalleen pois. Uudelleen aloituksen jälkeen tajusin toisen pitsikierroksen lopussa. että jossain oli jälleen mennyt vikaan, sillä rivi ei päättynyt siihen silmukkaan, mitä mallikerta osoitti. Edellisistä purkuhommista tympääntyneenä en kuitenkaan jaksanut purkaa enää toistamiseen, sillä silmämääräisesti en huivissa mitään isompaa häikkää havainnut. Oikeastaan tajusin tuon virheen vasta pingotusvaiheessa. Huivin pitsikuvion alareuna on siis oikeasta laidastaan hieman erilainen kuin vasemmasta laidastaan. Olkoon. Käytössä ja kaulaan kiedottuna sitä ei  kukaan huomaisi. Harteilla huivia pitäessäkin saa kuviota kyllä todella tarkkaan tihrustaa bongatakseen virheen. 

Malli: Leija, Pirjo Iivosen Unelmien huivit -kirjasta.

Lanka: Nurjan merino single, meripihka.

Pyöröpuikko nro 5.

Kettuhuivi

 

Eskarilaisemme alkaa olemaan entistä tarkempi vatteiden ja asusteidensa suhteen. Vanha itse neulomani alpakakauluri ei enää kelpaa. Peilistä asiaa tutkittuaan tyttäreni toteaa kaulurin puristavan. Tulkitsen kaulurin olevan väärää mallia ja/tai väriä. Tarvitaan jotain söpömpää.

Pyörähdys Pinterestissä ohjasi Jatan tapaan -blogiin, josta löytyi sopivan pelkistetty ohjeistus kettuhuivin tekoon. Tavoilleni uskollisena, en tietenkään täysin ohjeessa pitäytynyt, vaan lähdinn soveltamaan huivia omaan tapaani sen mukaan, mitä työhön soveltuvia lankoja sattui nurkissa pyörimään. Projekti olisi omiaan vähentämään yksittäisiä satunnaiskeriä. Anopin perintönä lankalaatikosta löytyi muun muassa kerä valkoista Novitan Bambino -lankaa, vyötteestä päätellen melko vanhaa vuosikertaa. Suht samaan lankavahvuuteen sopi myös harmaa Hjertegarnin Exclusive Super Wash Baby Alpaca. Pakkoko ketun oli oranssi olla, tämä olkoon vaikka napakettu. Kolmosen puikoilla aloin neulomaan 40 silmukan levyistä huivia. Jonkin aikaa neulottuani tajusin, ettei tuo yksi kerä harmaata alpacaa tulisi riittämään, vastaavanväristä ei mistään enää varmastikaan löytyisi toista kerää, joten purin harmaan osuuden ja päätin käydä lankaostoksilla.

Tyttäreni valitsi itse tämän oranssiin vivahtavan lohen punaisen Teetee Helmi merinolangan. Ostin kaksi kerää, kun harmaan alpacalangan kanssa näytti, ettei yksi riittäisi alkuunkaan. Virhe. Lanka oli paljon riittoisampaa kuin odotin ja siitä ensimmäisestäkin kerästä jäi pieni nyssäkkä. Lankalaihiksen suhteen projekti meni siis kaseikkoon. Mutta ihan söpö huivi tästä tuli. Nyt täytyisi vain keksiä, mitä tuosta toisesta merinokerästä tekisi. Kettusukat olisi aika söpöt, mutta tästä langasta tuskin kovinkaan kestävät. Ehkä unisukiksi pehmoiset ketunpoikaset. :)

Usva

Tuntuu kuin tätä huivia olisi tehnyt ikuisuuden. Tai no, kaksi kuukautta. Ikuisuudelta se tuntui. Tarkistin, että edellinen neuleprojektini on päivitetty kaksi kuukautta sitten. Olen ottanut sellaisen periaatteen, etten aloita uutta neuleprojektia ennen kuin edellinen on valmis. Melko hyvin tässä lupauksessa olen pitäytynytkin. Kuvittelin tämän kyllä valmistuvan paljon nopeammin. Visioin kuvaavani valmiin huivin ulkona lumikinosten päällä. Jep. No ei ihan. Sinivuokkojen tai krookusten seassa olisi voinut kuvata. :D Harmaa villakangastakki, jonka kaveriksi tätä huivia aloin neulomaan, joutaa sekin jo talvisäilöön. Ensi syksyksi sitten.

Lanka on ostettu vuosia sitten Tallinnan keikalta Karnaluksista, Alize Bamboo Fine Batik Design, pyöröpuikot 3,5. Pintaneuleen mallin valitsin Haapsalun shaalit -kirjasta (Siiri Reiman, Aime Edasi). Pitsimallina käytin Käpälä I:stä. Huivini ei ole aivan yhtä ilmava kuin mallikuvassa, mutta toisaalta käyttämäni lanka on pitsilangaksi aika paksua. Tällaisessa pitsihuivissa toimisi varmasti paremmin aivan ohut lanka.

Aloittaessani en ollut aivan varma tulisiko tästä tuubimallinen vai "pötkömäinen". Päädyin pötköön. Mittaa huiville kertyi n. 180 ja leveyttä nelisenkymmentä senttiä. Lankaa kului vajaat kaksi kerää. Niistä jälkimmäinen oli värimaailmaltaan jotenkin tummasävytteisempi kuin ensimmäinen, joten huivi ei ole väritykseltään aivan symmetrinen. En ole vielä päättänyt kuinka paljon se häiritsee. Vai häiritseekö ollenkaan.

Pinkki kauluri

Tähän kaulurimalliin on viimeaikoina törmännyt useammallakin foorumilla. Pitihän sellainen sitten kokeilla itsekin. Alkuperäinen malli på svenska PysselNetan-blogissa. Allekirjoittaneen ruotsinkieli tuntui olevan aika hyvin ruosteessa, joten en lähtenyt ohjetta sen kummemmin edes lukemaan. Malli itsessään on sen verran yksinkertainen, että kuvat ja piirrokset kertoivat riittävästi informaatiota kaulurin tekemiseen.

Toisin kuin tuossa alkuperäisessä ohjeessa virkkasin kiintosilmukoiden sijaan pylväitä. Toimii pylväilläkin, tuo "joustinneulemainen" pinta tulee vain leveämpänä. Oleellista on virkata silmukan takareunasta, virkkaa sitten kiintosilmukoita tai pylväitä.

Lankana Lane Cervinian Le Fibre Nobili Merino superfine. Koukku nro 4. Lankaa kului vajaa pari kerää.

Virkkasin 40 silmukalla suorakaiteen, jonka leveys oli 20 cm. Pituutta en lopulta edes mitannut, sovitin fiilispohjalta tyttären kaulan ympäri. Lopputulos taisi kuitenkin olla hieman turhan pitkä, sillä valmis kauluri oli kolmivuotiaalle tyttärelleni vähän väljä. Viisivuotialle isoveljelleen olisi paremman kokoinen, mutta väri ei sitten olekaan ihan isovelimäinen.

Aluksi ajattelin tehdä kaulurin ilman nappia. Sovitus osoitti kuitenkin, että kauluri kannatti kiinnittää jotenkin jostakin muustakin kohdasta kuin pelkästään alareunoistaan. Pienen ihmisen käsittelyssä kauluri pyörähti helposti varsin omituiselle kierteelle. Nappi, joka on siis vain ommeltu paikalleen ilman napinläpeä, auttoi pitämään kaulurin oikean muodon vähän paremmin. Pienelle ihmiselle tehdessä ei tämä kaulurimalli tainnut kuitenkaan olla se kaikkein käytännöllisin...

Neulottu tuubihuivi

Keväällä Tallinnan reissulta ostin Karnaluksilta limenvihreää puuvillasekoitelankaa. Ajatuksena oli tehdä siitä huivi. Alunperin piti tulla ihan toisenlainen huivi, mutta lanka ja minä emme olleet oikein yhteisymmärryksessä mallista. Aloittamaani malliin lanka ei asettunut ollenkaan. Kun olin pari testitilkkua purkanut erilaisia pintakuvioita, joihin tätä lankaa en saanut toimimaan, päätin lopulta tehdä jotain hyvin yksinkertaista. Ravelryssä to do -listalla on jo hyvän aikaa ollut Katharina Nopp'n wurm-pipo. Samalla idealla saisi modifioitua myös huivin. Lopputuloksena syntyi pirteänvärinen kaalimatohuivi. :)

Jostain syystä tästä langasta oli tavattoman vaikeaa saada tasaista neulepintaa. Eikä tuo lopputulos nyt täysin tasainen ole tässä oikean ja nurjan vuorottelussakaan. Tällainen tästä nyt kuitenkin tuli. Josko sillä saisi pientä väripilkahdusta asusteisiin kuitenkin, vaikkei työn jälki täysin miellytäkään.

Lankaa kului 150g. Enempää ei ollut. Olisihan tuossa voinut olla vielä vaikka kolmaskin kieppi kaulan ympäri, niin olisi ollut hieman muhkeampi, mutta lanka riitti nyt kahteen kieppiin. Neuloin huivin suljettuna neuleena 300 silmukalla. Muutaman sentin huivia neulottuani huomasin työn olevan kierteellä. Olkoon. Ei kai se tässä huivissa niin haittaa, kun kaulaan kietaistessa menee kierteelle joka tapauksessa.

 Malli oli sopivan yksinkertainen automatkoilla neulottavaksi. Huivi valmistuikin Öölannin saarella parin viikon asuntoautoilukiertueellamme matkalla Ruotsin ja Tanskan halki Legolandiin. Kuva Öölannin pohjoisosasta kalkkikivimuodostelmilta.

Lankana OnLinen Linie 164 Java. Pyöröpuikot nro 3.

Tuubihuivi

Kävin pitkästä aikaa kangaskaupassa. En oikeastaan etsinyt mitään, kunhan katselin, josko kankaista löytyisi joku inspiraatio illan pikaprojektiksi. Silmiin osui tuollainen turkoosikuvioinen liesukangas. Olin jo jonkun aikaa miettinyt tekeväni tuubihuivin, tästä kankaasta voisi sellaista kokeilla.

Kangas oli aika liesua ja venyvää, mutta ihme kyllä ei ainuttakaan jumitusta koneen kanssa. Niiltä minulle jo perinteeksikin käyneiltä aivopieruiltakin säästyttiin tällä kertaa.