Syksyllä olimme siskoni kanssa Tampereella ja kävimme lankakauppa Nurjassa. Synttärilahjaksi sain valita valikoimasta mieleiseni langan. Ihania sävyjä oli vaikka kuinka, mutta lopulta päädyin valitsemaan Merino singleä meripihkan sävyssä.
Lopulta lanka muuntautui Pirjo Iivosen suunnittelemaksi Leija-huiviksi. Unelmien huivit -kirja on ollut hyllyssä pitkälti toista vuotta, mutta inspiraatio huivin aloittamiseen on antanut odottaa itseään. Malli valikoitui oikeastaan langan riittävyyden mukaan. Ohjeen mukaan Leijaan kuluisi lankaa n. 80 grammaa. Modasin huivin puoli numeroa isommilla puikoilla ja levensin pitsiosuutta kahdella mallikerralla, joten lopulta lankaa kului reilu 90 grammaa.
Yleensä olen vähän laiska pingottelemaan neuleitani, mutta tällaisessa pitsihuivissa pingotus on melkein välttämätön, jotta huivi saavuttaa lopullisen muotonsa. Pitsineuleosuutta aloittaessa tuli joku aivopieru mallikerrassa ja muutaman kierroksen jälkeen purin tuota pitsireunusta jo kertaalleen pois. Uudelleen aloituksen jälkeen tajusin toisen pitsikierroksen lopussa. että jossain oli jälleen mennyt vikaan, sillä rivi ei päättynyt siihen silmukkaan, mitä mallikerta osoitti. Edellisistä purkuhommista tympääntyneenä en kuitenkaan jaksanut purkaa enää toistamiseen, sillä silmämääräisesti en huivissa mitään isompaa häikkää havainnut. Oikeastaan tajusin tuon virheen vasta pingotusvaiheessa. Huivin pitsikuvion alareuna on siis oikeasta laidastaan hieman erilainen kuin vasemmasta laidastaan. Olkoon. Käytössä ja kaulaan kiedottuna sitä ei kukaan huomaisi. Harteilla huivia pitäessäkin saa kuviota kyllä todella tarkkaan tihrustaa bongatakseen virheen.
Lanka: Nurjan merino single, meripihka.
Pyöröpuikko nro 5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti