Kalevala-peitto luonnonvärjätyistä langoista

 

Vajaa pari vuotta sitten virkkasin äidilleni 70-vuotislahjaksi Kalevala-peiton luonnonvärjätyillä langoilla. Peittoa oli tosi kiva tehdä, sillä jokainen pala on omanlaisensa, joten mielenkiinto pysyi yllä palasten vaihtuessa. Projektiin sai lisäksi upotettua paljon itse värjättyjä lankoja. Koska ensimmäinen peitto meni lahjaksi ja lukuisten kasvi- ja sienivärjäyskokeilujeni jäljiltä käsinvärjättyjä lankaeriä oli vielä rutkasti jäjellä, päätin virkata Kalevala-peiton myös itselle.

Tällä jälkimmäisellä kerralla palasten virkkaus sujui jo paljon jouhevammin. Kun ensimmäisen peiton kanssa jouduin turvautumaan vielä aika paljon tutorial-videoihin, tämän jälkimmäisen peiton kanssa selvisin melkein kokonaan pdf-ohjeiden lukemisella. Yllättävän helposti erikoissilmukatkin palautuivat mieleen.

Alkuperäisen ohjeen Pohjolan neito -reunus oli omaan makuuni ehkä vähän turhan krumeluuri (ihan kuin nämä eriväriset kohovirkkaukset eivät olisi... 😝), joten modasin tuon reunuksen hieman pelkistetymmäksi. Pieni loikka ohjeen viereen on aina paikallaan.

Alkuperäiseen Kalevala CAL -ohjeeseen kuuluu 24 palaa sekä neljä bonusruutua. Korvasin tässä peitossa Ruudun numero 23, Kantele, ensimmäisellä bonusruudulla nimeltään Sormet sormien lomahan. Pari muutakin muunnelmaa peitosta löytyy, toinen tahallaan, toinen tahattomasti. Ruudusta nro 11, Joukahainen suossa, jätin tietoisesti tuon Joukahaisen pois. Ruudun nro 20, Tapio, kanssa kävi jokin kömmähdys ohjeen tulkinnassa. Huomasin kömmähdykseni vasta kun olin jo virkannut pari kerrosta kömmähdyksen yli, enkä jaksanut purkaa, sillä tahaton variaationi ei sekään näyttänyt pahalta. 

Peitto on ollut työn alla nyt reilun vuoden. Oikeastaan suurin osa palasista on virkattu yli vuosi sitten. Viime keväänä mallailin olemassa olevia palasia ja totesin peiton kaipaavan lisää sinertävän ja harmaan sävyjä. Peittoprojekti jäikin tuolloin tauolle, sillä päätin odottaa kesän lupiinikautta sekä loppukesän tarhakäenkaaleja. Kesän ja syksyn aikana sainkin värjättyä lisää kaipaamiani sävyjä. Väripaletti täydentyi sinisävyjen lisäksi myös avocadon antamilla roosan sävyillä. Virkkausinnostus oli kuitenkin pitkään kateissa, vaikka tarvittavat värit olivatkin kasassa. Viimein pääsiäisen alla sain otettua itseäni niskasta kiinni ja virkkasin viimeiset puuttuvat palaset ja yhdistin peiton valmiiksi.

Aivan kaikkia värin lähteitä en varmastikaan enää edes muista. Tiedän peitossa olevan kuitenkin ainakin lupiinin, avocadon, raparperin, järviruokon, mustapavun, samettijalan, verihelttaseitikin ja männynsuomuorakkaan sävyjä. Lisäksi sieltä löytyy omenapuun kuorilla, pihlajan kuorilla ja pihlajan lehdillä värjättyjä lankoja. Ainakin. Todennäköisesti joitain muitakin sävyjä, mitä en nyt tähän muistanut luetella. Värilienten eri keitosvaiheet ovat joskus tuottaneet melko erilaisetkin sävyt. Usein jälkivärit ovat ensimmäistä värjäyserää haaleampia sävyjä. Palasten keskinäistä järjestystä olisi varmasti voinut viilata loputtomasti, tällä kertaa ne päätyivät nyt tällaiseen järjestykseen.

Ruudut on virkattu itse värjätystä Seiskaveikasta, liitokset luonnonvalkoista Nallea. Virkkuukoukku nro 3,5.