Tyttären housulaatikossa tuntuu vallitsevan krooninen leggarivaje. Joko lahkeet jäävät lyhyiksi tai polvet ovat puhki. Kadonnutta ompelumotia metsästäessä onkin syytä hakea vauhtia perusasioiden ääreltä eli leggariompelusta. "Tästä äkkiä surautan..." harvoin menee maaliin suunnitellusti. Eikä mennyt nytkään. Paapiin luottoleggarikaavalla Liljalla olen ommellut lukuisat leggarit, ehkä sitä tutun kaavan ja simppelin ompeluprojektin äärellä se vähäinenkin keskittyminen sitten herpaatuu. Hiukan huonossa valossa kun leikkelin kankaat, huomasin ompeluvaiheessa leikelleeni tuon mustan lycran väärään langansuuntaan. 😖
Ompelin silti. Toisaalta joustaahan tuo kangas aika hyvin kumpaankin suuntaan, nähtäväksi sitten jää, miten legut pitävät muotonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti