Kevätpipoja jämätilkuista

Pääsiäinen tuli ihan vain kotoiltua ja niinpä sain kaivettua pitkästä aikaa saumurin esiin. Kangasvarastoja läpi käydessä vastaan tuli pari joutavankokoista tilkkua, joista ajattelin ompelupuuhia esiin viritellessäni surauttaa lämmittelyksi parit kevätpipot. Pesin paksumpia pipoja talvivarastoon ja  kevätpipoja esiin kaivaessa totesin vanhojen trikoopipojen olevan koko lailla kulahtaneita.

Pinkistä kankaasta olen taannoin ommellut itselleni teepparin ja sinivalkoinen ohut joustocollari on jämiä tyttären tunikasta, joka sekin on jo aikoja sitten jäänyt pieneksi. Sinivalkoista kangasta ei riittänyt kuin päälliosaan, joten vuoriksi valikoin vielä vanhempaa vaaleansinistä ohutta trikoota.

Kaava on aika lailla omaa mutusovellusta vanhoja pipoja apuna käyttäen. Koko alkuvuosi on ollut niin hiljaista ompelupuuhien suhteen, että tälläinen nopea välityö oli paikallaan muita projekteja alulle virittäessä, Toisista pääsiäisompeluista sitten tuonnempana.

Vuoritettuja merinopipoja

 
Innostuin joulun alla neulomaan patenttineulemerinopipoja (ohje aiemmassa postauksessani). Isoilla puikoilla ja verrattain paksulla langalla tuollainen pipo valmistui suht sukkelaan, joten päätin neuloa niitä joululahjaksi. Oman pipon testaus kuitenkin osoitti, että muhkeudestaan huolimatta isoilla puikoilla (nro 5) neulottu pipo ei sitten loppupeleissä ollutkaan aivan niin lämmin. Etenkin tuulisella säällä viima tuiversi kuohkean patenttineuloksen läpi. Asia piti ratkaista ja päätin vuorittaa pipot. Vuoriksi valikoitui ei ehkä niin ekologinen, mutta kiireiseen aikatauluun helpoin ja varmasti lämmin vaihtoehto: fleece.

Vuoriosan kaavaksi käytin Ommelkuplan Raksua yksinkertaisena (koska edellisten projektien jäljiltä Raksu sattui olemaan valmiiksi piirreltynä). Pipokaavaa sai toki vuoriksi jonkin verrankin madaltaa ja leikkelin kankaan melko levein saumavaroin, Raksu-kaava kun on alunperin ribbineulokselle tehty. 30 cm korkuisesta fleecekaistaleesta riitti vuori 2-3 pipoon. Musta oli sen verran leveää, että siitä riitti kolmeenkin (onneksi, sillä leikkasin ensimmäisen vuorin liiankin matalaksi, tunarointivarahan on aina hyvä olla), marjapuuron ja harmaan sävyistä leveyttä riitti ainoastaan kahden pipon vuorittamiseen. 

Koitin aluksi kääntää vuorin reunasta käänteen nurjalle. Siitä tuntui kuitenkin tulevan tarpeettomankin paksu käänne, joten lopulta jätin reunan kääntämättä ja ompelin vuorin vain joustavin ompelein käsin pipon sisäosaan kiinni. Ei ehkä huolitelluin lopputulos, mutta käytön kannalta huomaamattomimmantuntuinen. Eikä tuo fleecen reuna tuosta mihinkään purkautumaankaan ala.

Viimeistelin pipon ulkonäköä vielä pienin kässämessuilta ostetuin tekonahkaisin ompelumerkein. Muistaakseni olivat Lempikankaan kojulta. Ehkä. Tai sitten ei. 

Tonttulakkeja rusetilla ja ilman

 
Olen yrittänyt olla tässä vähän kaukaa viisas pitkin syksyä ja miettiä jo valmiiksi, mitä käsitöitä lasten harrastusten tiimoilta eteen tuleviin joulumyyjäispöytiin voisi viedä. Lokakuussa innostuin valamaan myyjäisiä ajatellen räsymattokynttilöitä vanhoista kynttilän jämistä. Sitten tuli mieleen suht nopea ja sesonkiin sopiva myyntiartikkeli: tonttulakit.

Kolusin kangas- ja tilkkulaatikkoni, joista kieltämättä löytyi yllättävän vähän mitään jouluhenkistä kangasta. Tuollaisen punavalkoisen mitäliekeinokuitusekoitetrikoopalasen löysin. Olisi juuri omiaan tähän projektiin. Punaista velouria olin niin ikään ostanut joskus huokeaan hintaan kirpputoripöydästä tietämättä sen tarkemmin mitä siitä tekisin. Nyt tiesin. 

Kaavakirjastostani löysin perustonttulakin kaavan, jolla olen joskus surauttanut tonttulakit omille lapsille. En ollut kaavaan kirjannut mitään merkintää mistä mahtaa olla peräisin. Ehkä olen itse piirtänyt sen jonkun ostotonttulakin pohjalta. Näyttipä netissä olevan ladattavissa useitakin erilaisia ilmaiskaavoja tonttulakeille, mutten jaksanut niitä printata, kun valmiiksi piirretty kaava itseltäkin löytyi. Selailin hieman netistä ideakuvia erilaisista tonttulakkivariaatioista ja päädyin tekemään punaiset velourmyssyt rusetillisina, kuviolliset ilman rusettia. Rusettiin ei sinällään ollut kaavaa. Mutulla leikkelin isomman ja pienemmän suorakaiteenmuotoisen palasen, joista sitten taittelin rusetit. Itse asiassa jokainen rusetti taitaa olla hieman eri kokoinen, sillä ensimmäisen myssyn rusetti oli ehkä turhankin iso, seuraaviin vähän pienensin viistäen saumurilla tarkoituksella hieman reilummat saumavarat pois. Rusetin keskiosa on kietaistu myssyn reunaresorin ympäri ennen resorin kiinnitystä, jolloin se resoria ommellessa kiinnittyy samalla paikalleen. Rusettiosa on on sitten vain pujotettu paikoilleen ja ommeltu käsin muutamalla pistolla kiinni.

Halusin myssyihin tiukujen sisään tupsut. Sellaiset olisi toki itsekin voinut tehdä, mutta menin tällä kertaa helpoimman kautta. Punavalkoisiin kiinnitin valkoiset akryylipompomit. Rusettimalleihin turailin pienet vaaleanpunaiset tekoturkistupsut Tokmannin poistotuotteista mukaan tarttuneesta avaimenperästä. Avaimenperäksi kyseinen hässäkkä olisi mielestäni jäätävän iso ja epäkäytännöllinen, mutta halusinkin siitä vain nuo tekoturkistupsut, jotka yksittäin ostettuina olisivat maksaneet varmasti huomattavasti enemmän.

Patenttineulepipo merinosta

 
Ostin syksyllä Nurjasta pari kerää mustaa Katian Arles Merino -lankaa. Halusin neuloa itselle sellaisen muhkean ja lämpimän pipon taitereunalla. Lähdin etsimään sopivaa mallia Dropsin sivuilta, tuolla kun voi selailla malleja lankaryhmittäin, jolloin pystyy rajaamaan paremmin oikeanlaiseen lankavahvuuteen. Löysin Wick-pipon ohjeen, joka vaikutti juuri sen tyyliseltä mitä hain. Paitsi etten sitten tykännytkään toteutustekniikasta. Wick-ohje on kirjoitettu patenttineuleelle tasona. Lopuksi pipo olisi siis pitänyt kursia takasaumastaan kasaan. En halunnut pipoon takasaumaa, halusin sen suljettuna neuleena.

Äkkiseltään en nyt löytänyt tälle lankavahvuudelle vastaavaa mallia suljettuna neuleena (vaikka epäilemättä sellaisia kyllä löytyy), joten palasin uudelleen silmäilemään Wickin silmukkamääriä. Päätin soveltaa mallin itse, mutta suljettuna patenttineuleena. Dropsin sivuilta kun löytyi selkeä tutorial patenttineuleelle myös suljettuna versiona.

Pipo valmistui vitosen puikoilla suht sukkelaan, joten kirjasin ohjeen ylös, josko sitä innostuisi vaikka pukin konttiin neulomaan enemmänkin merinopipoja. Ehtiipä tuollaisen neuloa vielä vaikka isänpäiväksikin. Jonkin aikaa sitten äkkäsin, että Puuilossa myydään Dropsin lankoja (valikoima ei tosin ole mikään järisyttävän suuri, mutta esim. merino- ja alpacalankoja löytyy muutamissa perusväreissä. Juurikin tuota Wickin ohjeessakin käytettyä Merino Extra Fine -lankaa löytyi Puuiolon valikoimista, joten ostin toiset pari kerää myös harmahtavaa pipolankaa.

Ohje (aikuisten koko). Patenttineule on hyvin joustavaa, joten uskoisin mukautuvan aika moneenkin päähän. Jos tykkää kireämmästä piposta, kannattaa luoda muutama silmukka vähemmän, kunhan silmukoita on alussa parillinen määrä.

Puikot nro 5, langan menekki n. 100 g (esim. Katian Arles Merino tai Dropsin Merino Extra Fine).

- Luo 66 silmukkaa.
- Yhdistä suljetuksi neuleeksi ja merkkaa silmukkamerkki kierroksen vaihtumiskohtaan. 
- Neulo suljettua patenttineuletta (ks. tutorialvideo) kunnes pipon korkeus on n. 26-27 cm.
- Kun olet edellisellä kierroksella neulonut oikeat silmukat ja nostanut nurjat, aloita kavennukset: Nosta oikeat silmukat (ilman langankiertoa), neulo nurin yhteen kaikki nurjat ja niiden edessä olevat langankierrot.
- Nosta seuraavalla kierroksella nurjat silmukat (ilman langankiertoa), neulo oikeat silmukat oikein.
- Neulo kahdella seuraavalla kierroksella kaikki silmukat oikein yhteen.
- Vedä lanka läpi lopuista silmukoista. Kiristä aukko umpeen.
- Päättele langat.

Tein molemmat pipot vitosen puikoilla 66 silmukalla. Tuo Katian Arles Merinon pipo on hiukan ehkä muhkeampi kuin Dropsin Merino Extra Fine -langalla neulottu pipo.

Ribbipipo

 
Koulussa vannottiin tänään pipovala. Halloweenin hengessä ompelinkin pojalleni pääkallosomisteisen ribbipipon Ommelkuplan Raksu-ribbipipon kaavalla. Tiedä sitten kuinka pitkään tänä syksynä vielä tarkenee ribbineulospipolla, mutta ensi viikoksi lupailee jälleen vesisadetta, joten eiköhän tällä vielä ainakin hetken mennä.

Kaava sinällään aika simppeli peruspipon kaava. Kaksinkertaisena vaikuttaa suht napakalta ja päähän istuvalta. Taitteen pääkallosomiste on viime syksyn kässämessuhankintoja, ei tosin hajuakaan kenen kojulta olen noita ompelumerkkejä valikoinut. Tällaisia merkkejä on aina kiva hypistellä ja valikoida, mutta loppupeleissä niitä on tullut käytettyä tosi vähän. Jospa tässä nyt ihan ryhdistäytyisi ja alkaisi tietoisesti somistamaan ompeluksiaan haalimillaan ompelumerkeillä. Tuovat ne kuitenkin aina vähän lisäilmettä muuten simppeliin työhön.

Peach Explorer -pipo

Tyttäreni valitsi pipolangat ja tupsut jo reilu vuosi sitten. Pipon toteutus on vain ottanut aikansa, kun ylipäätään neulomisen suhteen on ollut aika hiljaista. Teemme siskoni kanssa perinteisesti joka syksy retken Tampereelle, jossa vanhemmillani on kylpylässä viikko-osake. Tuolle syysretkelle pakollisena kohteena sisällytämme yleensä reissun Kalevassa sijaitsevaan lankakauppa Nurjaan. Matka kylpylästä Nurjaan taivalletaan idyllisten Käpylän ja Petsamon puutaloalueiden poikki pysähtyen kaikkien mahdollisten leikkipuistojen kohdalla, mukana reissussa kun ovat myös lapset. Lankakauppaosuus ei varsinaisesti ole se lasten suurin suosikki, mutta kun matkanvarrelle mahduttaa riittävän monta puissakiipeilyetappia ja leikkipuistoa sekä osallistaa lapsia lankojen valintaprosessiin, mutinat lankakauppavierailusta vähenevät huomattavasti.

Langaksi pipoprojektiin valikoitui Onion Knitin Alpana-Merino Wool-Nettles, joka oli itselleni aivan uusi lankatuttavuus. Nokkosella olen kyllä lankoja värjäillyt, mutta nokkoskuitua sisältävää lankaa en ole aiemmin neulonut.

Tyttäreni halusi pipoon kaksi tupsua. Nämä pienemmät (olisikohan n. 6 cm halkaisijaltaan) tupsut vaikuttivat huomattavasti käytännöllisemmiltä kuin isot tupsut, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan ovat sen verran painavia, että "valuttavat" pipoa painonsa vuoksi helposti takaraivolle.

Kaksitupsuiselle pipolle en löytänyt mitään suoraa ohjetta. Selailin Drops Designin ilmaisia neuleohjeita ja päätin kokeilla pipon pohjana Peach Explorer -mallia. Langantiheys ei mennyt aivan yks yhteen ohjeessa olevan Dropsin Baby Merinon kanssa, mutta pienin kikkailuin malli on ihan toimiva. Ohjeen 2,5 puikoilla testitilkku jäi jonkin verrankin knaftiksi, joten vaihdoin puikkokoon suosiolla puoli numeroa isommaksi (uutta testitilkkua en toki kolmosen puikoilla enää viitsinyt neuloa, vaan luotin vankkaan mutuun). Aiempiin pipoprojekteihin nähden ohjeen ikäkaudelle suositeltu aloitussilmukkamäärä vaikutti niin ikään melko pieneltä, joten neuloin 9-vuotiaan tyttäreni pipon 13-14-vuotiaille tarkoitetun silmukkamäärän mukaan. Hyvä tuli.

Lanka Onion Knit; Alpaca - Merino wool -Nettles (kului noin puolitoista kerää).
Puikot nro 3.

Jämälankapipo

Lankainventaariossa esiin tuli kerä jos toinenkin sekalaista seurakuntaa ja nyt kun pääsin pipojen neulomisessa vauhtiin, päätin käyttää pari vyötteetöntä vajaata kerää uuteen pipoon. Edellinen Sweet Verbena oli malliltaan kyllä tosi kiva, mutta ohuelti jäi harmittamaan, että mukavuussyistä tuo resori saisi olla aavistuksen löysempi, sillä pidän enemmän löysistä kuin kireistä pipoista.

Lankavyötteistä ei tosiaan ollut enää jälkeäkään, mutta näppituntumalta arvelisin, että tuo tummempi harmaa sävy saattaisi olla Drobsin Baby Alpaca Silkiä. Osa näistä lankalaatikon kätköistä on anopin perintöjä ja ilman vyötteitä langan tarkka tunnistus jää aika arvailuksi. Joka tapauksessa lanka oli tuntumaltaan ohuempaa kuin tuo edelliseen Sweet Verbenaan käyttämäni merinolanka, joten loin aloitussilmukoita reilusti enemmän kuin ohjeessa. Pipo kun saisi olla mielellään sellainen, että niskaan saa jemmattua vaikka nutturan tai vähintäänkin ponnarin. Kun ohje oli siis 120 aloitussilmukalle, loin 150. Ihan ok tuli, vaikka vähempikin silmukkamäärä olisi riittänyt. Tuo pitsikuvioon käytetty lanka oli hieman paksumpaa (ehkä alpakkaa sekin..?), joten en resorin jälkeen tehnyt enää ohjeen mukaisia silmukkalisäyksiä. Langan riittävyys oli taaskin knafti, joten neuloin tähänkin pipoon vain kaksi mallikertaa pitsikuviota. Sikälikin kaksi mallikertaa pitsikuviota oli passeli, että tästä piposta tuli tosiaankin toivomani löysä malli ja kolmas pitsirivi olisi saattanut tehdä piposta niskaan valuvaisen, Nyt kun syvyyttä ei ole liikaa, pipo pysyy löysästä resorista huolimatta aika napakasti paikallaan. Suunnitelmissa oli kyllä neuloa tuo koko resosin jälkeinen yläosa samalla värillä, mutta lanka olisi loppunut kesken. Niinpä pipon laella kavennuskuvio on neulottu samalla tummemman harmaan sävyllä kuin reunaresori.

 Langat tässä pipossa siis mitä sattuu jämälankoja, melko varmalla ehkäarviolla jonkin sortin alpakkaa, malli Drops Designin Sweet Verbena. Puikkokoko resorissa 2,5, muuten 3,5.

Merinovillainen pitsipipo

 

Kun saumuri on huollossa, joulukiireet ohi ja pottuvarpaassa kivulias kynsivallin tulehdus tai vastaava, on aikaa istua alas kutimen äärelle. Ensimmäisenä tuotoksena valmistui pipo Schachenmayrin Merino Extrafine 120 langasta. Ohjeeksi valikoitui Drops Designin Sweet verbena. 

Malli kiva ja suht nopeaa neulottavaa. Ohjeen mukaan tuohon olisi kuulunut keskelle vielä kolmaskin "raitaosuus" mallineuletta, mutta alkoi jännittää langan riittävyys. Jälkiviisaana todettakoon, että todennäköisesti olisi riittänyt, sillä nyt tuosta jälkimmäisestä kerästä jäi lankaa jonkin verran, mutta tuntuu tuo malli toimivan näin kahdellakin "pitsiraidalla".

Tuo resoriosuus voisi ehkä olla himpun löysempi, en ole kovin tiukkapipoista sorttia ja pipo saa mielestäni olla mieluummin vähän väljä kuin kireä. Nyt resori on neulottu ohjeen mukaan 2,5 puikoilla ja muu pipo-osuus 3,5 puikoilla. Lankalaatikkoinventaariossa löytyi sekalainen seurakunta 1-2 kerän suuruisia eriä alpacan ja merinon jämiä, taidan kokeilla lankajämistä vielä toisen Sweet Verbenan, mutta hieman isommalla silmukkamäärällä.

Lipattomia lippapipoja

 Poikani jalkapallojoukkueella on jälleen järjestettävänä syysturnaus. Vanhemmille tuo tarkoittaa yleensä talkoita ja varojen keruuta joukkueen hyväksi. Olihan nuo syysarpajaiset tiedossa jo hyvän aikaa, mutta taas jäi arpavoittojen hankkiminen viime tinkaan, viimeiseen iltaan. Tilkkulaatikossa kaivoin palasia, joista saisi vielä saumuroitua syyspipoja. Palaset olivat sen verran pieniä, että vuori on yksiväristä valkoista trikoota.  Päällipuolen tein hiukan vuorta pidempänä, jotta ei vuori käänteestä vilku. Pipoja taisi lähteä viime syksynkin arpavoitoiksi, mutta mitäs sitä linjaa vaihtamaan. Kuosit sentään eri kuin viime vuonna. :)

Kaavan pohjana käytetty Noshin ilmaiskaavoista, lippapipoa (ihan vaan, koska se nyt sattui kansiosta löytymään valmiiksi piirrettynä). Muokkasin kaavaa hiukan pidemmäksi ja tein pipot lipattomina versioina.

Nallepipo

Uusi kevättakki löytyi Frozenin väreissä. Tähän värimaailmaan sopivaa pipoa ei vielä ollutkaan. Hyvä syy ommella yksi pipo lisää. :) Kangas kauan sitten Majapuulta tilattu MuttuRallan Bears, liekö sitä tässä värissä enää saatavillakaan, pinkkinä näytti ainakin vielä Majapuulla olevan.

Pipokaava oma muokkaukseni, jonka alkuperää en enää edes muista, varmaan vanhojen pipojen pohjalta sovellettu. Tarkoitus oli tehdä tästä sellainen ruttumalli. Olin jo leikellyt kankaan, kun "asiakas" tuli paikalle ja kertoi haluavansa pipoon korvat. Lennosta suunnitelma muuttui ja leikkelin tilkuista korvapalat. Istutin korvat päälaen saumoihin ja surautin pipon kasaan. Fiksuna olisin ennen ompelua hieman lyhentänyt alkuperäistä ruttupipoksi suunnittelemaani mallia, mutta näin en tehnyt. Korvien kanssa pipo näytti pöljältä koko pituudessaan. Pienen taitteen kanssa toimii paremmin.

Tätä kangasta tuli aikoinaan tilattua aika reilu määrä. Yhteen projektiin siitä vielä riittäisi. Täytyy varmaan surauttaa pikaisesti loppuun, niin kauan kun kuosi vielä kelpaa lapsille. Viime vuonna ompelin tästä pojalleni paidan. Paita on ollut kovasti mieluinen niin äidille kuin pojallekin, mutta joskus lapset möläyttävät toisilleen kurjalta tuntuvia kommentteja. Syksyllä meillä oli eskarikaveri kylässä ja pojallani oli tuo karhupaita päällä. Kaveri katsoi paitaa ja kysyi "Miks sulla on tollanen vauvapaita?". En ollut koskaan osannut ajatella tätä "vauvakuosina", mutta lapset näkevät joskus toisin. Hetken jo mietin, että noinkohan paita on viimeistä kertaa poikani päällä, mutta poikani vain totesi rauhallisesti, ettei noin saa sanoa ja jatkoi leikkiä. Hyvillä mielin on pitänyt paitaansa tuon jälkeenkin.

Tupsupipo

Nyt on sitten sisaruksilla samispipot. Itselläni ei vieläkään, vaikka alunperin itselle tuollaista pipoa aloin neulomaan. Itselleni neuloman pipon poikani omi ja sitten piti tottakai pikkusiskolle tehdä myös. :)

Pipo neulottu 2,5 numeron puikoilla, aloittaen sukkapuikoilla. Lisäyskierrosten loputtua vaihdoin pyöröpuikkoon. Ohjeena mukaillen sama Genmaicha, jolla neuloin tuon isoveljenkin pipon. Resoriosan neuloin pitkänä, jotta sain korville käänteen.

Harmaa lanka HjerteGarnin Exclusive Alpaca, valkoinen väliraita Schachenmayrin Merino Extrafine 170 ja pinkki lanka Järbo Garnin Mio 100% merinolankaa. Merinolangat olivat jonkin verran tuota harmaata alpacalankaa ohuempia, mutta tiheäkierteisempiä eli ihan hyvin sopivat yhteen.

Alunperin pipoprojektillani piti harventaa lankalaatikkoon tilaa neulomalla pois yksittäisiä hajakeriä. Alpacat sieltä lankalaatikon uumenista ovatkin, mutta koska harmaan kaveriksi piti saada pinkkiä, täytyi oikeanpaksuista ja -sävyistä pinkkiä lankaa käydä ostamassa. Lankalaatikosta ei myöskään löytynyt sopivaa puhtaan valkeaa alpacaa tai merinoa, joten valkoinenkin kerä meni ostolistalle. Eli aika plus miinus nolliin meni nyt tämä lankalaatikon harvennus, jos yhden käytti ja kaksi osti...

Neuloin pikkusiskon pipon hieman pienemmässä koossa kuin tuon isoveljen pipon, olisi saanut pikkuisen pienemmäksi jättää vieläkin, sillä kovassa vauhdissa pakkaa pipo tipahtaa silmille. Toisaalta, aika korjannee tämän asian...

Alpacapipa

Viime viikolla neuloin merinokerien lopuista pojalleni pipon luistelukypärän alle. Pipoa oli sen verran kiva neuloa, että päätin neulaista pipon itsellenikin. Lankalaatikossa on jo vuosia lojunut aikanaan anopilta saatuja HjerteGarnin Exclusive Alpaca -keriä. Värilajitelmasta valikoin keltaisen ja harmaan, valkoinen väliraita ei ollut alpacaa, vaan samanvahvuista Novitan Bambinoa. Anopin varastoista sekin, lankavyötteestä päätellen ei ihan tuoreinta vuosikertaa sekään.

Ohjeena käytin samaa Genmaichaa, jolla neuloin edellisenkin pipon. Tai no... tietenkään en ohjeessa pitäytynyt vaan tein fiiliksen mukaan. Lisäyksiä tein sen verran, että pipon lopullinen ympärys oli 168 silmukkaa. Enkä noita lisäyksiäkään tehnyt kuten ohje neuvoi neulomalla silmukka etu- ja takareunastaan, vaan poimin lisättävän silmukan alapuolisen silmukan puikolle ja neuloin sen toiseen kertaan. Tuota resoriosaa jatkoin aika pitkäksi, sillä halusin resorista kaksinkertaisen, jotta pipo suojaa paremmin korvia tuiskulta ja tuulelta. Lopuksi kiinnitin pipoon Paapolta tilaamani tekoturkistupsun, jonka sävy mätsäsi täydellisesti harmaaseen alpacaan.

Tupsun kiinnityksen jälkeen poikani sitten omikin tämän pipon. Uusi tupsupipo päässä lähdettiin aamulla ylpeänä eskariin. Ope oli vieläpä kehunut pipoa. :) Eli ei taida äiti tätä siis itselleen saadakaan. Tekoturkistupsut nähtyään myös pikkusisko tilasi itselleen samanlaisen tupsupipon... tai siis pinkin version. Tässähän joutuu kohta tehtailemaan pipoja oikein urakalla. Ihan mukavaa vaihteluahan tuo on pitkän villasukkakauden jälkeen. :) Ja ihanaa, että vielä äidin tekeleet kelpaavat.

Lankana HjerteGarnin Exclusive Alpaca (+ väliraita Novitan Bambino), puikot nro 2,5. Lisäyskerrosten jälkeen vaihdoin sukkapuikot pyöröpuikoksi.

Merinovillasetti talven tuiskuihin

Raidallisten neuletöiden kausi sen kun jatkuu. Tällä kertaa poikani sai ihanan pehmeästä TeeTee Helmestä merinovillaisen pipon ja kaulurin. Ostin langat alunperin itselleni lapasten tekoa varten. Sitten päätinkin, että haluan kukonaskellapasistani paksummat ja värimaailmakin vaihtui valkoharmaaksi, joten nämä langat jäivät yli. Ryhdyin neulomaan Helmestä pojalleni kauluria Ullan Unikko-ohjeella. Ohje on selkeä ja simppeli.

Jälkiviisaana neuloisin kyllä tuohon alareunaan palan matkaa vaikkapa 1 oikein 1 nurin joustinta, tai muutaman kierroksen ainaoikeaa, nyt kun tuo kaulurin alaosa pakkaa koko ajan rullautumaan. Mutta tavoistani poiketen PITÄYDYIN tällä kertaa ohjeessa, ehkä olisi pitänyt lipsua ohjeen viereen tälläkin kertaa.

Kaulurin jälkeen lankoja oli vielä reilusti jäljellä, joten tein samaan sarjaan pipon. Tupsuttomat pipot luistelukypärän alle tuntuvat olevan hukassa aina kun niitä tarvitaan. Aloitin pipon Ravelrystä ilmaisohjeena löytyvällä Genmaicha-mallilla, mutta musta lanka loppui kesken ja määritteli lopulta pipon korkeuden. Tästä ei nyt tullut alkuperäisohjeen mukaista lörttämallia, mutta kypärän alle lienee parempikin tällainen matalampi versio.

Vähän tuosta varmasti tuuli viuhuu läpi, joten harkitsen vielä vuorittavani pipon fleecellä...

Pipo-ohjeesta todettakoon, että jos ei ole ennen lontoonkielisiä ohjeita neulonut, tuon ohjeen kanssa voi olla hiukan hankala päästä alkuun. Ohje on täynnä lyhenteitä, joihin ei itsessään ohjeesta löydy selityksiä, vaan oletuksena on, että neuloja tietää mitä lyhenteet tarkoittavat. Itselleni nuo lyhenteet olivat pääosin entuudestaan tuttuja ja nekin, joita en suoralta kädeltä tiennyt, pystyin asiayhteydestä ja tutun terminologian kautta päättelemään. Malli on lopulta perin yksinkertainen, ellei lannistu ohjetekstiin, joka näyttää tältä:

...Rnd 1: *K1f+b, pm; rep from * around - 16 sts. Rnd 2: Knit
all sts. Rnd 3: *K1f+b, k to m, slm; rep from *...

Lankana TeeTee Helmi
puikot nro 2,5

Pino pipoja

Poikani jalkapalloseuralla on tulossa arpajaiset, joihin jokaisen pelaajan kotoa tulee toimittaa kolme arpavoittoa. Niinpä päätin koluta taas hieman tilkkulaatikkoani ja surauttaa muutamia pipoja arpavoitoiksi syysturnaukseen. Syksyn tullen luulisi sellaisille olevan käyttöä.

Tupsupipo on tehty Noshin lippapipon ilmaiskaavalla. -Ilman lippaa tosin, sillä pipojen oli tarkoitus valmistua nopeana sarjatuotantona ja kokemuksesta tiedän, että tuon lipan kanssa saa askarrella ja tuhertaa.

Tupsun tekoon koitin Ipanappi-blogista bongaamaani puuhaarukkakikkaa. Itselläni tosin sattuu olemaan hieman kulahtaneempi kapusta, josta laitimmainen piikki on poikki. Tähän hommaan ihan passeli sekin ja tuleepa ainakin sitomiskohta keskelle tupsua, kun piikkien välejä on vain kolme. Ihan riittävä halkaisija tupsulle tuli nelipiikkiselläkin haarukalla. Ipanapissa neuvottiin kiertämään lankaa 150 kierrosta. Blogiani lukeneille ei liene yllätys, etten laskenut kierroksia. Astetta suurpiirteisemmin pyörittelin lankaa kapustan ympärille kunnes ajattelin kierrosmäärän näyttävän passelilta.

Tupsuttomiin pipoihin pidensin hieman tuota Noshin kaavaa korkeussuunnassa. Pipoja piti tulla kolme, mutta poikani halusikin hämispipon itselleen, joten samaan syssyyn tuli ommeltua neljäskin pipo.

Turbaanipipo

Punatukka ja kaksi karhua -blogissa oli hauska turbaanipipon ohje. Kaavoitus ja työvaiheet oli erittäin selkeästi ohjeistettu ja pipo oli nopea tehdä. Pipon ompelu onnistui kaiken lisäksi lähes kokonaan ilman ompelikonetta! Rusettiin sai jälleen mukavasti kulumaan palasen tilkkulaatikkoon kertyneistä pikku palasista. Täytyy ehkä tehdä turbaanipipo itsellekin, sen verran toimiva kaava tuntui olevan. :)