Innostuin joulun alla neulomaan patenttineulemerinopipoja (ohje aiemmassa postauksessani). Isoilla puikoilla ja verrattain paksulla langalla tuollainen pipo valmistui suht sukkelaan, joten päätin neuloa niitä joululahjaksi. Oman pipon testaus kuitenkin osoitti, että muhkeudestaan huolimatta isoilla puikoilla (nro 5) neulottu pipo ei sitten loppupeleissä ollutkaan aivan niin lämmin. Etenkin tuulisella säällä viima tuiversi kuohkean patenttineuloksen läpi. Asia piti ratkaista ja päätin vuorittaa pipot. Vuoriksi valikoitui ei ehkä niin ekologinen, mutta kiireiseen aikatauluun helpoin ja varmasti lämmin vaihtoehto: fleece.
Vuoriosan kaavaksi käytin Ommelkuplan Raksua yksinkertaisena (koska edellisten projektien jäljiltä Raksu sattui olemaan valmiiksi piirreltynä). Pipokaavaa sai toki vuoriksi jonkin verrankin madaltaa ja leikkelin kankaan melko levein saumavaroin, Raksu-kaava kun on alunperin ribbineulokselle tehty. 30 cm korkuisesta fleecekaistaleesta riitti vuori 2-3 pipoon. Musta oli sen verran leveää, että siitä riitti kolmeenkin (onneksi, sillä leikkasin ensimmäisen vuorin liiankin matalaksi, tunarointivarahan on aina hyvä olla), marjapuuron ja harmaan sävyistä leveyttä riitti ainoastaan kahden pipon vuorittamiseen.
Koitin aluksi kääntää vuorin reunasta käänteen nurjalle. Siitä tuntui kuitenkin tulevan tarpeettomankin paksu käänne, joten lopulta jätin reunan kääntämättä ja ompelin vuorin vain joustavin ompelein käsin pipon sisäosaan kiinni. Ei ehkä huolitelluin lopputulos, mutta käytön kannalta huomaamattomimmantuntuinen. Eikä tuo fleecen reuna tuosta mihinkään purkautumaankaan ala.
Viimeistelin pipon ulkonäköä vielä pienin kässämessuilta ostetuin tekonahkaisin ompelumerkein. Muistaakseni olivat Lempikankaan kojulta. Ehkä. Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti