Helmikorvikset osana synttärikorttia

Viime viikonloppuna tapasin vanhan opiskelukaverini, jolla sattui olemaan juuri parin päivän päästä syntymäpäivä. Halusin antaa hänelle lahjaksi jotain pientä, mikä sujahtaisi illan ajaksi kätevästi käsilaukkuun. Niinpä värkkäsin pika-askarteluna hänelle lahjaksi helmistä korvikset. Korvikset ripustin pienillä silikonitateilla osaksi itse askartelemaani syntymäpäiväkorttia. 

Olen ostanut tämän helmipussukan vuosia sitten Prahasta. Putiikki oli kuin karkkikauppa! Isot lasimaljat olivat täynnä väreittäin lajiteltuja lasi- ja kivihelmiä, joista pienellä kauhalla sai koota punnittavaan pussukkaan haluamansalaisen helmilajitelman.

Korvistehtailua

Äidin ja tyttären korupajassa lähti syntymään useampiakin korviksia, kun yhdistelimme molempien korutarvikkeet. Oppilaani yleensä aina kiinnittävät huomiota uusiin korviksiini, joten turailin tyttären helmistä opekorvikset.

Nämä avocado-osat tarttuivat puolestaan matkaan taannoin kässämessuilta. Jalostus korviksiksi asti on vain ottanut aikansa.

Valkoiset silikonihelmet ovat pyörineet korutarvikelaatikossani vielä paljon avocadojakin kauemman, vuosikausia. Jotain tällaisia varmaan visioin alunperinkin, mutta jostain syystä toteutus on jäänyt roikkumaan vuosiksi.

Nämä helmikoristeiset nappikorvakorut ovat puolestaan kokonaan tyttäreni käsialaa. Tai autoin korupiikin lenkin muotoilussa, mutta muilta osin visio ja toteutus tyttäreni.

Kun näitä korviksia tässä nyt lähti syntymään useampiakin, piti miettiä korujen säilytystäkin uusiksi. Ikeassa silmään osuivat tuollaiset pinottavat matalat keramiikkakupit -Alunperin kai kissan ruokakupeiksi tarkoitettuja, mutta minusta näyttivät pinottuna tornina aika kivalta. Ostin kolme ja tein niistä keraamisen korusäilytystornin.

Timanttihuppari

Siskontyttö sai kymppisynttärilahjaksi Kimmin mintunvihreästä joustocollarista timanttihupparin. Idea huppariin lähti tuosta kirpparilta ostetusta timanttitrikoosta. Kirpparilöytö ei ollut mikään kovin iso palanen, mutta hupun vuoriksi juuri passeli. Ehkäpä jämistä saisi vielä juuri ja juuri pienen teepparinkin ommeltua. 

Timanttikuvioisesta vuorista lähti puolestaan idea timanttiseen silityskuvaan. Timanttikuvio on ladattu svgrepo.com-sivustolta, josta löytyy ilmaisia valmiiksi svg-muotoisia printtejä. Taisin hieman työstää tuota alkuperäisen timantin muotoa ja tuikkivien tähtien kokoa/sijoittelua Canvas Workspacessa ennen kuvion leikkurille ajamista. 

Hupparin kaveriksi askartelimme tyttäreni kanssa vielä huppariin väreihin sointuvia korviksia. Koruaskartelu on kyllä aika rentouttavaa yhteistä äiti-tytärlaatuaikaa.

Korupajan antia

 
OAJ:n paikallisyhdistys järjesti Muotoiluhuone Tuokion pitämän korupajan. Täydellisen meditatiivinen hetki pysähtyä kiireisen arjen keskellä nypeltämään koruja. Ja mikäs koruja nypeltäessä, kun kaikki materiaalit ja työkalut olivat käden ulottuvilla. Ajatella, että jopa korupiikeille oli olemassa oma työkalunsa, minkä olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt. Nips vain ja piikkiin sai muotoiltua valmiin juuri oikeankokoisen lenkin. Korviksen kiinnikkeitä oli joka lähtöön ja kolmessa värissä: hopea, kulta ja ruusukulta. Ja jopa nuo pienet osia yhdistelevät rinkulat oli koruaskartelijoille valmiiksi väännetty avonaiseen asentoon. 

Pajassa oli mahdollista tehdä kaksi korua. Valittavana oli korvakorut, kaulakoru, avainnauha tai vaikka rannekoru. Päätin tehdä kahdet korvikset. Ihania korun osia oli niin monenlaisia, että hankalinta oli päättää, millaiset korvikset tekisi.

Pajassa oli valmiina joitakin inspiraatiokoruja. Nuo mustat helmikorut ovat saaneet inspiraationsa mallina olleista korviksista. Pitsikaupungissa kun asuu, puuosista tuo pitsikuvio puhutteli heti. Pyörittelin ensin pitkään käsissäni roosanvärisiä ja ruusukullanhohtoisia pitsipalasia. Myös mustat palaset olivat harkinnassa. Lopulta päädyin kuitenkin sinapinkeltaisiin pitsikorviksiin, sillä muutama vuosi sitten neulomassani Rauma-neuleessa pitsikuvio on juurikin sinapinkeltaisella. Nämä uudet korvikset olkoon parina Rauma-neuleelleni.

Hassua, miten korupajaan mennessä olin päättänyt tekeväni jotkin väreillä leikittelevät moniväriset korvakorut. No... eipä näissä nyt mitään ihan hirmuista väreillä leikittelyä ole, mutta kivat näistä silti tuli.

Pajunkissakranssi

Vietin hidasta aamua ja siemailin kaikessa rauhassa aamuteetä, kun ovikello soi. Samassa tajusin, mikä päivä tänään oli. Palmusunnuntai, ja virpojille eväät hankkimatta! Ulkona hiippailikin varsin erikoisennäköinen virpoja sateenkaariperuukki päässään. Oma tyttäreni oli huomaamatta hiipinyt ulos virpomisvermeissä ja soitti nyt pilailumielessä omaa ovikelloamme.

Aurinkoisen palmusunnuntain kunniaksi päätin viettää ulkoaskartelutuokion ja värkkäsin pajunkissoista pääsiäiskranssin. Taittelin aluksi muutamasta pidemmästä oksasta rinkulan kranssin pojaksi. Lyhyistä oksista tein pieniä nippuja, jotka sitten kieputin rautalangalla tuohon pohjarinkulaan.

Kranssista piti alunperin tulla ihan vain tällainen pelkistetty kiekura ilman koristeita, mutta jotenkin se näytti sittenkin kaipaavan vielä jotakin. 

Lisäsin kranssiin aluksi joulukranssista talteen nappaamani juuttinauhan ja koristesydämet. Mieheni peräänkuulutti väriä. Ehdotti keltaista nauhaa, mutta sellaistapa ei varastoista löytynyt. Sitten muistin pienen huovutetun tipun, joka on jostain syystä jo vuosia eksyneenä pyörinyt joulukoristelaatikossa.

Eksynyt tipuparka pääsi lopulta ansaitsemalleen paikalle pääsiäiskranssin katseenvangitsijaksi. Eikä tähän oikein sellainen pääsiäisruohojen muovinen tipu olisi mielestäni tyylillisesti sopinutkaan. 

Nallehuppari

Jostain syystä tämän vuoden ompelut ovat jääneet melko vähiin. Sain kuitenkin surautettua veljentytölle hupparin 4-vuotislahjaksi. Roosanvärinen joustocollari löytyi omasta takaa kangasvarastoistani. Lisäsin yksiväriseen huppariin hieman yksityiskohtia silitettävällä nallebrodeerauksella ja tekonahkaisella nalleompelumerkillä.

Tuon brodeerausmerkin olen ostanut kauan sitten tyttäreni ollessa vielä päiväkodissa. Oli varmaan aikomus tuunata sillä jotakin päikkyvaatetta. Tällä hetkellä neiti käy viimeistä vuotta alakoulua, eli tuskin on pahoillaan, vaikka käytinkin merkin nyt serkkutytön hupparin koristeeksi. Tekonahkaisia nallemerkkejä tarttui taannoin matkaan kädentaitomessuilta.

Hupun vuorikankaana käytin vanhoista ompeluksista ylijäänyttä trikoon palasta, joka löytyi jämätilkkulaatikosta. Vuorin väri osui aika täydellisesti tuohon joustocollarin väriin.

Kaavaksi valitsin Ottobren (OB 1/2019) Safari Wildsin, sillä se sattui olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Muokkasin kuitenkin kaavaa tekemällä siitä pelkistetymmän vetoketjuttoman ja taskuttoman mallin.

Hupparin kaveriksi askartelin simppelin yksisarviskortin.

Havukransseja jouluksi

 
OAJ:n paikallisyhdistys järjesti kuluneella viikolla kädentaitoillan, jossa askartelimme havukransseja. Monta kertaa on pitänyt havukranssi jo aiemminkin tehdä ja periaatteessa olen kyllä tekniikan tiennyt, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt kun oli valmiiksi joku metsästä jo havutkin poiminut ja oli kaikki tykötarpeet koristelua varten esillä, näitä syntyikin helposti heti kaksin kappalein.

Oikeastaan vaikein osio oli juurikin päättää, mitä laittaa kransseihin koristeeksi. Mennäkkö More is more -periaatteella, vai pitäytyäkö Yksinkertainen on kaunista -linjassa? Katajakranssin pohjaksi valitsin mustan metallirenkaan. Sen koristelusta tuli vähän runsaampi. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni noihin söpöihin sienikoristeisiin ja niiden kaveriksi koristevalikoimasta lähti matkaan punaiset marjat.

Kuusikranssin pohjaksi taittelin pajun oksista renkaan. Kuusen oksat sisällään tekivät jo aika näyttävän kranssin, joten päätin jättää sen koristelun pelkistetymmäksi ja liimasin siihen vain muutaman valkeaksi maalatun kävyn.

Porokortit

Jouluperinteisiini kuuluu postittaa joulukortit aina viime tipassa. Tänä vuonna korttien askartelu meni tosin niin viime tippaan, että meinasin jo skipata koko korttien lähettämisen. Vaan ei antanut luonto periksi. Aina on itse askarrellut joulukortit lähetetty. Niinpä siis tänäkin jouluna.

Kun joulukortit piti postittaa viimeistään torstaina, päätös korttien askartelusta syntyi vasta keskiviikkoiltana siihen aikaan, että auki olivat lähinnä vain isot marketit. Vaan sattuipa laatikoita penkoessa löytymään omasta takaa tuollaiset timanttiset porotarrat, joita olin kaukaa viisaasti jonain vuonna halvalla ostanut jouluntarvikkeiden poistomyynnistä. Myös punaiset tekstitarrat löytyivät ihan omasta askartelulaatikosta. Viime hetken Cittari-käynnille jäi siis ainoastaan poimia sopivanväriset kartongit matkaan.

Kortit syntyivät siis pika-aikataululla sarjatuotantona. Malli määräytyi tällä kertaa oikeastaan noista käytettävistä olevista materiaaleista. Simppeli, helppo ja nopea toteuttaa. Jokaisessa kortissa on omanlaisensa jouluinen tervehdys tai pieni katkelma joululaulusta.

Siihen nähden, että tänä vuonna tuska korttien suhteen meinasi iskeä jo liian myöhäiselle jätetystä aikataulusta, näistä hätäisesti värkätyistä korteista tuli lopulta aika kivoja.

Hämähäkinseittitoppi

 Naamiaisasujen tekeminen on hauskaa puuhaa. Tänä syksynä heräsin kylläkin tosi myöhään koko naamiaisasuajatukseen. Ajattelin ensin, että hyödynnämme edellisten vuosien naamiaisasuja, mutta sitten satuinkin selailemaan omaa Pinterestiäni, jonne olin joskus tallentanut ohjeen hämähäkiseittitopista. 

Vaikka tyttäreni järjestämiin halloweenjuhliin oli enää muutama päivä aikaa ja kaikki valmistelut, siivouksesta puhumattakaan olivat vielä aivan levällään, päätin silti alkaa virkkaamaan hämähäkinseittitoppia. Illalla tottakai, jolloin lankakauppojen valikoimakin on rajallinen. Suuntasin ensimmäisenä Rustaan, sillä muistelin siellä nähneeni suht huokeaan hintaan puuvillalankoja. Oikeassa olin. Tai oikeastaan oli puuvillan ja akryylin sekoitusta. Normaalisti kiertäisin kaukaa akryylisekoitteet, mutta tällaiseen projektiin varmaan ihan passeli. 50 gramman kerä maksoi alle pari euroa. Otin varmuuden vuoksi neljä, joista viimeinen jäi kokonaan korkkaamatta.

Puuvilla-akryylisekoitelanka Coco pääsi jopa yllättämään ominaisuuksillaan. Lankaa oli miellyttävä virkata, eikä tuntuma ollut ollenkaan niin "muovinen", mitä etukäteen ajattlin. Verkko ei myöskään ole sähköinen, mitä pelkäsin. Puuvilla näköjään tasapainottaa aika hyvin tuota akryyliä. Toppi valmistui parissa illassa ja on virkattu nron 3,5 koukulla.

Sivusilmällä vilkuilin tuota Urbaki Crochet -sivustolta löytyvää tutorialvideota, mutta tavoilleni uskollisena aloin jossain kohtaa jälleen soveltaa omiani. Verkon ensimmäiset kerrokset virkkasin kuten ohjeessa: pylväitä ja ketjusilmukoita, siten, että jokaisella kierroksella pylväiden väliin lisätään kaksi ketjusilmukkaa enemmän kuin edellisellä kierroksella. Viiden kerroksen jälkeen verkon suurentuessa päätin tehdä tuplapylväitä ja lisäsin nyt tuplapylväiden väliin jäävää ketjusilmukkojen määrää jokaisella kierroksella aina kolmella. Hihat sovelsin ihan omalla perstuntumalla.

Virkkasin toppia lähtökohtaisesti tyttärelleni halloweenasuksi ja mallailin hihojen ja hartialeveyden mitat tyttären mukaan. Varsinainen topin kokoon kursiminen ajoittui kuitenkin viimeiseen iltaan ennen naamiaisia ja jäi niin myöhäiseksi, että tyttäreni oli jo nukkumassa. Koska toppi tuntui rakenteensa vuoksi varsin joustavalta ja väljältä, päätin kokeilla kokoon kursittua toppia itseni päälle. Mahtui. Siinä missä toppi oli tyttärelleni 3/4-hihainen, oli se toki minulle lyhythihainen, mutta toimi sellaisenakin varsin mainiosti.

Päätin aamulla töihin lähtiessä yllättää oppilaani sujauttamalla hämähäkinseittitopin itseni päälle. Tiedossa oli nimittäin hämähäkkiaiheista puuhaa. Viimeistelin hämppylookin pään päälle kootulla nutturalla, johon lisäsin piipunkrassista jalat ja muoviset koristesilmät. 

Asukokonaisuuden olisi kruunannut hämähäkki- tai hämähäkinseittikorvikset. Ehkä täytyy ensi vuodeksi vielä sellaiset värkätä.

Halloweenjuhlat

Kävimme syyslomalla Halikossa kurpitsaviikoilla, josta ostimme tuliaisiksi muutaman erilaisen kurpitsan, sillä tyttäreni halusi pitää ystävilleen halloweenjuhlat. Kurpitsat jalostettiin tällä viikolla keitoksi ja muffinseiksi, kuorista koversimme lyhdyt perjantain juhliin. Tyttäreni suunnitteli mallit ja minä koversin. 

Sekä keitto, että muffinsit olivat oikein maukkaita, hiukan työlästähän tuo kurpitsojen työstäminen toki on, varsinkin, kun halusi säilyttää tuon kuoren ehjänä. Mutta ehkä halloweenin ulkopuolella tuo työstäminenkin olisi nopeampaa, kun ei tarvitsisi säilyttää kuorta ehjänä. Muffinsien visuaalinen ilme ei ihan vastaa alkuperäistä visiotani. Päällisestä tuli jotenkin liian jämäkkää, eikä se levittynyt muffinsin päälle niin tasaisesti kuin olisin halunnut. Kiireinen aikataulu ei kuitenkaan antanut myöden alkaa modailemaan viimeistellympää ilmettä. Tällä kertaa tuli nyt tällaisia.

Gluteenittomat kurpitsamuffinsit

2 kananmunaa

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

1,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa

1,5 dl riisijauhoa

0,5 dl mantelijauhetta

2 tl vanilijasokeria

1,5 tl ruokasoodaa

1 tl kanelia

ripaus suolaa

100 g voita

2 dl kurpitsasosetta

1 dl luonnonjogurttia

Kuorrute

200 g vanilijatuorejuustoa

1 dl tomusokeria

75 g voisulaa

Valmista ensin kurpitsasose höyryttämällä koverrettua kurpitsan sisustaa (poisa ensin siemenet ja "rihmasto") kunnes kurpitsa on pehmennyt. Soseuta höyrytetty kurpitsa sauvasekoittimella.

Sulata voi. Vatkaa munat, fariinisokeri ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos muna-sokerimassaan. Lisää seokseen kurpitsasose, jogurtti ja voisula. 

Jaa taikina muffinipellille paperisiin muffinivuokiin. Pyörittele foliosta pieniä palleroita ja aseta kaksi palleroa muffinivuokien reunoille, jotta saat muotoiltua muffinista pääkallon muotoisen (alhaalta kapeampi kuin ylhäältä). Paista muffinseja 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Sekoita keskenään tuorejuusto, tomusokeri ja voisula.

Kuorruta jäähtyneet muffinsit tuorejuustomassalla ja koristele pääkalloiksi mustalla geelivärillä (esim. Dr Ötker) ja tummalla suklaalla.

Halloweenjuhlien tarjoilujen tuli olla gluteenittomia, joten leivoin lisäksi kummitusmarenkeja. Marenkien silmät piirtelin geelimäisellä elintarvikevärillä. Marengit ovat sinänsä helppoja leivottavia, että paistoa lukuunottamatta leivosten aktiivinen valmistusaika on aika nopea. Paistoon toki kannattaa varata paljon aikaa. Mitä miedommalla lämmöllä marenkien antaa paistua, sitä vaaleamman lopputuloksen saa. Itse paistelin näitä 80-100 asteessa kolmisen tuntia. Pursotuspussin aukko olisi voinut olla hiukan isompikin, nyt kummitukset tulivat vähän turhankin monelle kiemuralle.

Instassa vastaan tuli halloweenpizza, jossa pääkallot on muotoiltu herkkusienistä. Toisessa instasyötteessä näin juustosta muotoiltuja kummituksia pizzan päällä. Päätin yhdistää ajatuksen. Pääkallot onnistuivat ihan hyvin, mutta näköjään kummitusten juustoksi ei kannata valita mozzarellaa. Mozzarellakummitukset olivat uunissa kadonneet tyystin (instavideossa oli muistaakseni käytetty jotain kovempaa juustoa). Pizzapohjaksi kokeilin tätä Valion hiivatonta ja gluteenitonta pizzareseptiä. Tein taikinan tuplakoossa, joka riitti pellilliseen. Taikina oli nopea valmistaa ja helppoa työstää, mutta lopputulos muistutti mielestäni enemmän suolaista piirakkaa kuin pizzapohjaa. 

Koska olin selaillut ja tallentanut instassa halloweenaiheisia tarjoiluja, feediini tuli myös Oreo-lepakot. Löysin kaupan keksihyllyltä Oreoita muistuttavia gluteenittomia keksejä, joten näpertelin tarjoilupöytään niistä, pyöreistä suklaakonvehdeista ja valmiista elintarvikesilmistä lepakkoja. Tuo gluteeniton keksi murtui kuitenkin aika helposti, joten siipien kanssa joutui vähän kikkailemaan. Loppupeleissä mielestäni nuo pienet siivet (joita tuli vahingossa, koska keksi mureni niin helposti), näyttävät melkein isoja siipiä kivemmilta. Täyte yksinään ei kuitenkaan riittänyt liimaamaan siipiä pohjana olevaan suklaakondehtiin. Ja itse asiassa täyte teki keksistä niin raskaan, että siivet helposti valahtivat alas. Päädyin lopulta rapsuttamaan täytteen kokonaan pois ja käytin siipien ja silmien liimaamiseen muffinseista yli jäänyttä kuorrutemassaa.

Tarjoilupöydän karkkikippoina hyödynsimme muovisia pääkalloja, joita on kertynyt lasten edellisten vuosien halloweenherkutteluista.