Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.

Kotoilupaituli

Pikkusisko täytti joku aika sitten 40. Piti mennä yhdessä juhlistamaan synttäreitä, mutta ärsyttävästi suunnitelmat menivätkin uusiksi sairastelun vuoksi. Tämäkin postaus on siis viivästynyt lahjan toimituksen siirryttyä. Ompelin hänelle synttärilahjaksi itse suunnittelemallani printillä kotoilupaitulin. Käyttääköhän kukaan enää missään sanaa paituli? Mutta siis se sellainen pitkähkö teepparin ja yöpaidan välimalli, joka on omiaan vaikkapa kutimien kanssa kotoiluun. Siskoni on intohimoinen neuloja, joten Knit Happens -teksti oli mielestäni passeli juuri hänelle. Sinänsähän tuo Knit Happens -slogan ei tietenkään ole omakeksimäni, mutta printin layoutin suunnittelin itse ilmaisella Adobe Express -ohjelmalla. Marraskuun kässämessuilla Kotoa-kangaskaupalla oli messutarjous, jossa sai käydä printtaamassa silityskalvolle etukäteen suunnittelemiaan kuvia. Oletin, että Cricut-pisteelle olisi ollut jonoa, mutta mitä vielä, pääsin printtaamaan lähes heti. Mielessä on toki ollut kirjoittaa joulupukillekin, josko jonain päivänä saisi itselleenkin ihan oman Cricutin tai vastaavan elektronisen leikkurin. 😁

En ole kauheasti silityskalvoja käyttänyt, joten vähän aluksi jännitti, miten saisin kaivettua nuo kaikki lankakerän kolot nätisti pois, mutta homma sujui yllätävänkin sutjakasti ja kuvasta tuli mielestäni siisti. Tähän hommaan toki myydään ihan omia erillisiä työvälineitäkin, jotka muistuttavat ulkonäöltään lähinnä hammaslääkärin instrumentteja (ehkä myös hinnaltaan?), mutta itse käytin ihan vain nupparia.

Kaavana paitulissa käytin Suuressa Käsityö -lehdessä (11-12/2023) julkaistua Jujunan yöpaitakaavaa. Vähän modattuna tottakai. Halusin helmasta pitkähkön ja kaarevan, mutta en aivan niin pitkää, millainen pitkän yöpaidan mallissa oli. Lyhensin siis pitkän yöpaidan kaavaa helmastaan lyhemmäksi, vaikka itse helman muoto aika lailla samanlainen onkin, kuin alkuperäiskaavassa.

Hihaan kiinnitin vielä pienen diy-merkin lähinnä sillä ajatuksella, että vaate sinällääm on toki itse tehty, mutta pystyn näkemään siskoni myös käyttävän paitaa jatkossa lukuisten diy-projektien äärellä kutimet sylissään.

Torkkuvat pantterit

Blogin alkuvuosi näyttää kovin tyhjältä. Onneksi tämä ei kuitenkaan käsitöiden osalta ole koko totuus. Sattumalta on vain viime aikoina tullut tehtyä sellaisia käsitöitä, joiden julkaisemista on täytynyt/täytyy syystä tai toisesta odottaa. Tämä siskontytölle synttärilahjaksi ompelemani tunikamekko on yksi niistä.

Lasten ompeluksissa projekti käynnistyy usein siitä, että käyn kertaalleen läpi olemassa olevat kangasvarastot ja tilkkulaatikot. Käyn ensin läpi potentiaalisenkokoiset tilkut ja etsin niille mahdollisesti yhteen sointuvia väripareja. Välillä löytyy hieman yllättäviäkin komboja, kuten kävi tässä vaaleanpunaisen pantterin ja oliivin vihreän vohvelitrikoon yhdistelmässä. Sattumoisin molemmat kankaat on kyllä alunperin ostettu samaisilta toissa vuoden kässämessuilta, mutta ostovaiheessa ei ollut vielä pienintäkään ajatusta siitä, että kyseiset kankaat päätyisivät joskus samaan vaatteeseen. Molemmat olivat muistaakseni alkujaan metrin palasia. Molemmista on jo ommeltu lastenkokoiset hupparit, mutta jäljelle jääneistä soiroista sai vielä tetristeltyä 8-vuotiaalle sopivan tunikan. 

 Käytössä olevat jämäkankaat ohjasivat kaavan valinnassa. Mieleen tuli ensimmäisenä vanha tuttu Roses on Grey, jolla olen ommellut useammankin tunikamekon. Kyseisen kaavan koot tosin loppuvat 116 senttiin. Samaisesta lehdestä (OB4/2016) löytyi kuitenkin isommassa koossa idealtaan vastaavanlainen kaava Falling Leaves. Sillä siis. Kankaasta todettakoon, että tuo vohvelitrikoo on sen verran paksua, että noissa olkapään kaarteissa ei ehkä laskeudu maksimaalisen pehmeästi ainakaan näissä henkariotoksissa, mutta luulisin tämän olevan asia, joka varmasti käytön ja pesujen myötä asettuu ihan luontevasti kohdilleen.

Nalletunika

 
Ompelin veljentytölle 2-vuotissynttärilahjaksi nalletunikan/mekon. Shy Bear neulosmekon kaava on vuoden 2017 Ottobresta (4/2017) ja muistan ihastuneeni ideaan jo tuolloin. Aika monta vuotta näköjään kuitenkin kului, ennen kuin sain kyseistä kaavaa testattua. Kaava on alunperin suunniteltu svetarineulokselle, mutta itse käytin joustocollaria. Yksi syy, miksi kaavaa ei ole aikaisemmin tullut testattua, on varmaan se, että olen järkeillyt kaavan olevan sellainen, johon saisi näppärästi hyödynnettyä kahta eriväristä jämäjoustocollaria ja sitten olen kai vain odotellut sopivaa väriparia tilkkulaatikkoon. 

Marjapuuronvärinen yläosa on jouluksi ompelemani kissatunikan jämäkankaita. Harmaa väripari marjapuuronsävyiselle joustocollarille löytyi eurolla kirpparilta. Tilkku oli vähän hassun mallinen, vajaan metrin korkea, mutta ei täyslevyinen, joten huppareiden tai collarihousujen ompeleminen siitä olisi jäänyt liian knaftiksi. Juuri omiaan tämän projektin helmaan.

Shy Bearin kaavaan on aluperin suunniteltu hieman vajaamittaiset hihat. Itse en oikein ole sellaisten fani, ainakaan lastenvaatteissa. Tuo ilmiöhän tapahtuu lastenvaatteiden osalta aina ajan myötä ihan itsestään, kun lapsi kasvaa ulos paidasta, ensimmäisenä knaftiksi jäävät hihat. Niinpä jatkoin mutulla hihojen mittaa modaamalla niihin resorikaitaleet hihansuihin.

Muilta osin kaava oli kiva. Mitä nyt etuosan läpän/taskuosion kanssa sai vähän kikkailla, ettei pönötä kulmista, tämä lienee kuitenkin enemmän ompelijan taitamattomuutta, kuin itse kaavan vika. Jäin kuitenkin pohtimaan nalleaplikoinnin jatkojalostusideaa. Vastaavanlainen nalleaplikaatio toimisi (ainakin omassa päässäni ajatuksen tasolla) raglanhihaisessa collaripaidassa/-hupparissa niin, että nuo korvat sijoittaisi hihojen saumaan. Päätynee ehkä joskus kokeiluun tämäkin ajatus.

Kissatunika

 
Tilasin aikoinaan tuon pantterikuosin ja sen värimaailmaan sointuvan joustocollarin samaan aikaan Nappinjalta. Visiona oli huppari, jonka hupun vuori olisi pantterikuosia. Vaan sitten kävi niin, että innostuin ompelemaan tuosta pantterikuosista (jota mielestäni olin kyllä tilannut sikses reilusti) paritkin tyttöjen paidat. Koko alkuperäisvisio hautautui, kun pantterikuosia ei sitten enää ollutkaan jäljellä kuin pienet rippeet. Ei edes sitä hupun vuorien vertaa. 

Edelleen pantterikuosi kuitenkin mielestäni toimi hyvin tuon yksinään ehkä vähän bliisunväriseksi jäävän yksivärisen joustocollarin kanssa. Tuli visio hyödyntää ne pienimmätkin pantterin jämät alikeompelutekniikkaa käyttäen. Ompelin siis ekaluokkalaiselle siskontytölleni joululahjaksi kissatunikan.

Tunikan peruskaavana toimii Paapiin Siiri. Kissan pään tulostin netistä ja leikkelin printtikuvan pohjalta samanmuotoisen palasen pantterikuosia jättäen muutaman millin saumanvarat. Mallailin kissan pään sopivalle kohdalle ja asettelin sen nurjalle puolelle pantterikuosi collarin nurjaa vasten. Asettelin päälle suorakaiteenmallisen palasen tukikangasta niin, että tukikankaan reunat tulivat reilusti kissa-aplikaation yli. Kun sislitin tukikankaan paikoilleen, myös kissan pää kiinnittyi tukikankaan avulla taustaansa, jolloin ompelu helpottuu eikä erillisiä neulaamisia tarvittu. Ompelin kissan pään suoralla tikillä nurjalta n. 2-3 millin päästä kuvion reunasta. Käänsin työn oikeinpäin ja leikkelin joustocollarista kissan pään sisäosan pois jättäen ompeleen reunaan n. 2 milliä kangasta.

Lisäilmeen tuomiseksi modasin tunikan hihansuihin resorit pantterikuosista (alkuperäisessä Siiri-kaavassa hihansuuresoreja ei ole). Huolittelin myös pääntien pantterikaitaleella. Kokonaisuudesta tuli aika kiva. Joskin jälkeenpäin mietin, oliko nuo hihansuuresorit jopa jo liikaakin. Olisiko kokonaisuus ollut kivempi yksivärisin kääntein..?

Alikeompelu on aika simppeli ja hauska aplikointitekniikka, jota on kuitenkin tullut melko harvakseltaan käytettyä. Ehkä täytyisi käyttää enemmän. Jospa tästä lähtisi vaikka lisää ideoita hautumaan.

Olipa kerran ompelujumi

Koko kesä on mennyt melkoisessa ompeluhorroksessa. Olevinaan ei ole muka saanut otettua aikaa ompelulle ja tuotoksena onkin ollut vain muutama teeppari ja parit kalsarit. Sellaista varsinaista kutsumusta ompelukoiden äärelle ei tullut nytkään, mutta veljentytön 3-vuotissyntymäpäivästä sain vähän puoliväkinäisen kimmokkeen kaivaa koneet esiin pölyttymästä. Tosin tähänkin täytyi olevinaan ihan katsoa kalenterista aika, milloin olisi sellainen ilta, ettei olisi pakollisia muita keskeytyksiä (kuten esim. harkkakuskauksia). Pitkän ompelutauon jälkeen on jostain syystä vaikea virittää aivonsa ompeluasentoon, jos projektiin on luvassa keskeytyksiä. Jospa tämä nyt tästä lähtisi taas hiljalleen alkuun.

Jo perinteeksi on käynyt selättää ompelujumia leggareilla. Tartuin tähän toimintamalliin ja tuttuihin Paapiin Lilja-leggareiden kaavaan nytkin. Löysin jämäpalan tummanviininpunaista vähän stretch-farkunnäköistä joustavaa trikoota, josta riitti materiaaliksi juurikin pienen tytön legginseihin.

Halusin ommella laggareiden kaveriksi myös yläosan, mutta seuraava potentiaalinen jumi voi syntyä kaavojen piirtämisestä. Niinpä selailin valmiiksi leikellyt kaavani, josko sieltä löytyisi haluamassani koossa sopiva kaava. Turvauduin jälleen aiemminkin käyttämääni Happy Rainy Day -tunikamekkoon. Selkeä A-linjainen olisi ompelujumin jälkeen helppo vaihtoehto. Kaavasta poiketen sijoitin taskut sivusaumaan (alkuperäiskaavassa edessä). Taskukaavan nappasin senkin valmiiksi piirrellystä Raggae-jumpsuitin kaavasta.

Itse ompelu sujui itse asiassa aika simppelisti, työläintä taaskin oli päästä yli päänsisiäisestä ompelujumista ja jahkaamisesta. 

Eskarilaisen tunika

Ompelin jo maaliskuun puolella eskari-ikäiselle siskontytölleni synttärilahjaksi tunikan. Synttäreille lähtö kuitenkin siirtyi sairastumisten vuoksi ja niinpä synttärilahjan antokin on viivästynyt pahasti. Vihdoin pääsimme näkemään ja sain synttärilahjan toimitettua. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Postauksen julkaisuakin olen viivytellyt siihen asti, kunnes lahja on toimitettu perille. Toisaalta murtuneen sormeni kanssa käsityöt taitavat tänä keväänä jäädä melko vähiin, että tuleepahan nyt toukokuullekin ainakin yksi postaus. 

Tunikan kaavana vanha tuttu Ottobren Blå Blomma (OB 1/2016). Kangas tilattu jo jonkin aikaa sitten Majapuulta, meinasin tarkistaa kuosin nimenkin, mutta eipä näyttänyt enää löytyvän valikoimasta. Nyt kun katson kuosia niin näyttääpä tuo olevan melkein enemmän syysteimainen kuin keväinen, mutta mahtunee tunika varmasti vielä ensi syksynäkin koulun alkaessa.

Tiplutunika

Eilen juhlittiin 1-vuotiasta veljentyttöäni. Tilkkulaatikon palasista ompelin tytölle lahjaksi tunikan tutulla Ottobren Roses on Grey-kaavalla (4/2016) Tällä kertaa kaava valikoitui puhtaasti sen mukaan, mikä kaava sattui löytymään valmiiksi piirrettynä oikeassa koossa, sillä kaavapaperi oli päässyt tyystin loppumaan. Samaisen tunikan kohdalla kävi toinenkin melkein kesken loppuminen. Musta ompelulanka, mitä yleensä ompelutarvikkeista löytyy aina takuuvarmasti, oli sekin päässyt ehtymään. Musta lanka riitti juuri ja juuri lopputikkauksiin, mutta virheitä ei ollut varaa tehdä, sillä mustaa lankaa jäi viimeisten tikkausten jälkeen enää muutama kymmenen senttiä. 

Olevinaan mallailin tuota taskua tarkasti paikoilleen, mutta näköjään onnistuin silti saamaan sen piirun verran vinoon. Toivon mukaan ei käytössä ja lapsen ollessa liikkeessä erotu samalla tavalla silmään kuin tässä suoraan edestä otetussa kuvassa.

 

Raitaa ja kimalletta

Raidallinen joustocollari on odottanut laatikossa pitkään inspiraatiotaan.  Kyseinen joustocollari on muistaakseni alkujaan erään Kankaiden Yön alennushuumassa ostettu palanen. Kangasta tilatessani kuvittelin tilanneeni jotain ihan muuta. Äkkiseltään näytöltä tihrustaessa olin katsonut kuosin ihan tavalliseksi sinivalkoraitakuosiksi. Tilasin metrin, ajatuksena surauttaa pojalle perushuppari. Kangaspakettia avatessa tuli ylläri. Simppelin sinivalkoraidoituksen sijaan sinisen ja valkoisen raidan välissä olikin ohut kultaglitterraita. Ei tullut pojalle hupparia siitä kankaasta ja harmituksissani nakkasin kankaan laatikon pohjalle odottamaan inspiraatiota. 

Laatikkoon tarvittiin tilaa, joten vanhoista kankaista oli syytä keksiä jotakin ommeltavaa. Glitterraitainen kangas palasi käsiini pyörimään ja päätin, että oli aika vihdoin ommella siitä jotakin. Talven lähestyessä päätin ommella siitä PaaPiin simppelillä Siiri-kaavalla tunikan.

En halunnut raitacollarin jämiä enää tilkkulaatikkoon pyörimään, joten surauttelin lopuista palasista vielä veljentytölle collaripöksyt Ottobren Wau Up High -kaavalla (OB 1/2021). Vähän joutui kaavaa modaamaan lennosta, sillä kankaanjämien korkeus pakkasi olemaan hiukan knafti. Lahkeiden resorikaitaleet ovat näissä housuissa korkeammat kuin alkuperäisessä kaavassa. Näin sain jatkettua muuten liian lyhyiksi jääviä lahkeita.

 

Ihan ei ollut ajatus kasassa palasia leikellessä, sillä ajattelemattomuuksissani leikkelin etu- ja takakappaleet kahteen osaan, vaikka kaavan mukaan tulisivat yhdestä yhtenäisestä palasesta keskitaitteella. Tämän tajusin vasta saksittuani. Semisti harmittaa, tuo keskilinja kun olisi kivempi ilman saumaa, vaikka keskiasauman raidat kohdilleen kohdistuivatkin (toisin kuin näissä kuvissa, joissa vyötärörypytyksen vuoksi kangas kupruilee ja raitojen kohdistus näyttää menevän aivan miten sattuu.)

Siiri-tunika

Kun kuosi on kiva, ei kaavaan kaipaa ihmeellisiä kikkailuja. Kyse on kai vähän samasta ilmiöstä kuin villasukkien kanssa; jos lanka itsessään on kirjava/monisävyinen, eivät sukat kaipaa palmikoita tai muita pintastruktuureja. Sopivan simppeli ja konstailematon tunikakaava löytyi PaaPiin kaavakirja lapsille -kirjasta. 

Värinä valkoinen tunika on kouluikäiselle toki aina vähän riskaapeli valinta, mutta kyseinen joustocollari on pyörinyt kangaslaatikoissa sen verran pitkään, että oli aika ommella se pois kuleksimasta. En enää edes muista mistä kuosi on tilattu. Hassu juttu, että vaikka olevinaan jo pitkään on asettanut itselleen erään sortin kankaiden ostokieltoja ennen kuin edelliset on ommeltu pois -Tai ainakin kangasvarastot merkittävästi pienentyneet, jostain syystä noita kangastilauksia vain aina silloin tällöin putkahtaa postissa... 

Kaavoihin kangistuen

Näin loppukesästä ompelukone ja saumuri ovat saaneet olla aika rauhassa, kun töiden alkaminen on jälleen haitannut harrastustoimintaa. :D Viikonloppuna vietettiin kuitenkin veljentytön 2-vuotissynttäreitä ja aloin viikolla jälleen kaivella pitkästä aikaa kangaslaatikoita.

PaaPiin luottokaavalla Myyryllä syntyi pantteripaita ilman suurempia kikkailuja. Ompelutauon jälkeen on aina varma valinta palautella virettä takuuvarmoilla luottokaavoilla ja perusompelulla. Yleensä tuo ompelun alkuverryttely on tosin tullut tehtyä PaaPiin Lilja-leggareilla, mutta tällä kertaa vähän poikettiin kaavasta ja aloiteltiin Myyryllä. Samaisesta PaaPiin kaavakirjasta tosin molemmat niin Lilja kuin Myyrykin.

Bonuksena ompelin samaiselle synttärisankarille jämäkankaista tunikan. Pienille ihmisille ommellessa on aina pakko mullistaa myös tilkkulaatikko sillä ajatuksella, että sieltä joku kangasriekale huutelisi ommelluksi tulemistaan. Tällä kertaa huutelivat kirjava raitatrikoo ja raitoihin rimmaava turkoosi palanen. Tuo raitatrikoo on pyörinyt laatikossa pitkään. Alunperin ostin sen jo kauan sitten kässämessuilta leggarikankaaksi. Vasta kotiin päästyä huomasin, että kankaassa olikin vaakaraidoituksen sijaan pystyraidoitus. Suunnitelmat menivät uusiksi, en halunnut pystyraitaleguja. Sittemmin siitä on leikelty tehoste-efektejä, helmoja, hihoja ja resorikaitaleita vähän sinne ja tänne. Silti kangasta on tuntunut riittävän ja riittävän. Vähän tässäkin emmin, voinko ommella kankaan väärään langansuuntaan, jotta saan tunikaan vaakaraidat. Päätin, että voin. Melkoisen joustavalta tuo kuitenkin tuntui molempiin suuntiin.

Raitatunikan kaavanakin vanha tuttu Ottobren (4/2016) Roses on Grey. Hieman lyhensin helmaa alkuperäisestä kaavasta, sillä halusin tästä nimenomaan tunikamittaisen enkä mekkoa. 

Puputunika

Työkaverini tarjosi huokeaan hintaan metrin palasta Mieli Designin Hiding joustocollaria. Näin kuosin A-linjaisena tunikana. Sopivassa koossa valmiiksi piirreltyä kaavaa ei ollut enkä pikaisella kaavalehtien selailulla löytänyt haluamaani mallia, joten päätin soveltaa kaavan itse. Yläosaan käytin viimeaikaista paitojen luottokaavaa LillaLumin Ilonaa, helman pidensin ja levensin A-linjaiseksi mutulla.

Näin jälkikäteen ajatellen tuohon sivusaumaan olisi voinut turailla taskutkin, mutta ne nyt jäivät tällä kertaa tekemättä. Varsinkin nyt talviaikaan mekot eivät oikein ole olleet tyttäreni suosiossa (koska epäkäytännöllistä tunkea helmaa haalareihin tai ulkohousuihin), tämä tunikamittainen helman pituus kuitenkin neidille kelpasi.

 

Rentoiluhuppari

Jonkin aikaa sitten ostin heräteostona Lidlistä sovittamatta pitkän collegehupparin -Halvalla kun sai. Hupparista muotoutui yksi tämänhetkisistä lempivaatteistani. Äkkiseltään tutkailtuna kaava näytti jokseenkin simppeliltä. Levittelin Lidlin hupparin lattialle kaavapaperin päälle ja aloin luonnostella sen pohjalta kaavaa. Hupun modasin Puuhakaspajan Pinja-kaavasta. Hetkeksi tuo itse piirrelty kaava aiheutti päänvaivaa, sillä mallailuista huolimatta en saanut saksimaani etukappaleen kaavaa asettumaan enää symmetrisesti alkuperäismallina toimineen hupparin päälle. Järkeilin, että ehkäpä olin asettanut keskietulinjan jotenkin vinoon. Mallailin ja mallailin ja aina keskilinjasta kiepauttaessa näytti vasemman ja oikean olkapään korkeudessa olevan parin sentin heitto. Lopulta tuli mieleen ottaa ristimittoja itse mallihupparista. Vika selvisi. Ei ollut tuo alkuperäinen mallina toiminut huppari linjojen suhteen niin justiinsa. Heittoa löytyi vähän sieltä ja täältä. Toivon mukaan tämä jäljitelmä on linjoiltaan alkuperäismallia symmetrisempi.

Tällaisia jotain sinne päin kokeiluja varten on hyvä olla olemassa kaavantestauskankaita. Syksyn kässämessuilta sellaista jäi käteen parin metrin palanen muistaakseni Kankaisen kojulta. Taisi olla jonkin sortin II-laatua, huokean hintaista joka tapauksessa. Palasia leikellessä spottasin parista kohtaa pienen värivirheen, toisen mallailin huppuosaan, joka tulisi joka tapauksessa olemaan runtullaan, joten eikös sinne pieni virhekin poimujen sekaan mahdu. Toisen pikkuruisen värivirheen löysin vasta ompeluvaiheessa melko läheltä helmaa, mutta sen verran kirjavaa oli tuokin paikka, että tuskin kenenkään silmään osuu, ellei varta vasten ala kangasta syynäämään. 

 Kaavasta tykkään kovasti. Voi pitää joko pitkänä tai kääntää lyhemmäksi. Malli on väljä ja rento. Tämä testikappale tuli nyt surautettua trikoosta, mutta ehdottomasti aion joskus kokeilla myös collariversiota. Ja voisihan tuohon kaavaan taskutkin vielä modata.

Puron ja Solinan yhdistelmä

Kyseinen tunikamekko tuli ommeltua jo tovi sitten, mutten ole saanut kuvattua. Kaavana tässä Paapiin Puron ja Solinan yhdistelmä. Syksyn kässämessuilta ostin itselleni pitkään harkinnassa olleen Paapiin kaavakirjan naisille. Tuo lasten versio hyllystäni on löytynytkin jo pitkään ja kaavat ovat olleet selkeitä ja toimivia. Tässäkin tykkään mekon muodosta ja se istuu aika kivasti, mutta taskun suut jäävät melko ahtaiksi. Lisäksi tuo Muumitrikoo Rocks (95% puuvillaa, 5% elastaania) on ainakin pakkaspäivänä tosi sähköinen, joten taskut pakkaavat asettua jotenkin pöljään asentoon. Lämpöleggareiden kanssa kangas tarraa harmillisesti leguihin kiinni. Tanttu odotelkoon kesäisempiä kelejä. Seuraavan Puron tai Solinan, tai niiden yhdistelmän taidan tehdä kokonaan ilman taskuja.

Tykkään kyllä Janssonin alkuperäiskuvituksista kuosissa, joskin se kokonaan yksivärinen mekko itselle taisi sitten jäädä tänäkin vuonna ompelematta. Asetin itselleni vuoden alussa kässätavoitteita ja yksi niistä oli ommella itselle yksivärinen mekko. Ehkä ensi vuonna. 

Tilkkulaatikon tyhjennystä

Tämä setti tuli ommeltua kyllä jo melkein kuukausi sitten, mutta postaus on jäänyt. Tuli työkiireet ja pian sen jälkeen kyynärpää irtisanoi yhteistyösopimuksensa. Niinpä viime viikkoina on jäänyt kaikki käsityöt ja kirjoittamisetkin olen pyrkinyt pitämään vain pakollisissa työjutuissa, eli blogin päivitys on totaalisesti jäänyt. Toisaalta eipä tänne paljon olisi ollut päivitettävääkään. 

Turkoosinsävyinen setti päätyi veljentytölle 1-vuotislahjaksi. Toiveena oli baggy-tyyliset housut. Muistelin, että joitakin vuosia sitten Noshin Baggyt olivat pinnalla ja googletuksella löysin ainakin jonkinlaisen kaavan tällaisiin. Lahkeensuiden resorit ja leveä vyötäröresori omaa modaustani.

 

Tunikan kaavana Bunny's balloon (OB 6/2017). Pääntiestä tuli kiva, joskin itse tunikasta tuli ehkä hiukan leveämpi kuin odotin. Hihat olivat niin ikään valtavan pitkät, joten aika paljon tunikassa oli käyttäjälle kasvun varaa. Helmaa olisin ehkä kaavasta muutoin mutulla pidentänyt, mutta tällä kertaa kangasta riitti juuri ja juuri tuohon kaavan osoittamaan mittaan. Kaikki settiin käytetyistä kankaista on peräisin tilkkulaatikon kätköistä eli yli jääneitä palasia vanhoista projekteista.

Kesätunikoja

Kesäloman alkaessa tapasimme pitkästä aikaa sisarusten kesken, joten pengoin tilkkulaatikon uumenia ja surautin suvun nuorimmille neidoille kesätunikat kankaiden jämäpaloista. 5-vuotiaalle siskontytölle ompelin pandatunikan, jonka kaavan pohjana käytin vanhaa Paapiin mekkoa, helman pituus määräytyi sen mukaan, mitä kangasta riitti.

Ostin tuon pandakankaan pari vuotta sitten Ommel-festareilta, muistaakseni jokin ruotsalainen firma, nimestä ei hajuakaan. Tänä vuonna vietinkin Ommel-festareita verkossa, kuluuhan se sadepäivä joutuisasti silläkin tavalla. -Ja kukkarokin kevenee kummasti! 😜

Auringonkukka-kuosin jämät ovat pyörineet tilkkulaatikossa vuosia. Nyt ne päätyivät taaperoikäisen  veljentytön tunikaan. Tässäkin jokin oma kaavasovellus

Korona-aikana siskon kanssa näkemisestä aikaa oli kulunut sen verran, että vaihdoimme sujuvasti joululahjat näin kesäkuussa. 😁 Minun paketistani putkahti Blogin mukaan nimetyt Datanorpan säädettävät sukkaplokit! ...sekä melkoisen päheät yksisarviskässäsakset (manikyyrisaksien nimellä kulkivat, mutta minulla sujahtavat projektipussukkaan lankasaksiksi). Saksien kanssa sävy sävyyn myös sukkalankaa! 💗