Mr Krapu -sukat

Suunnittelin viime talvena Eurajoki-sukat, joissa vartta kiertää rapuaiheinen neulekuvio. Mr Kapu on myös koulumme maskotti ja perinteisesti annamme aina koulussamme vierailleille Erasmus-kävijöille villasukat lahjaksi. Näiden sukkien piti oikeastaan valmistua jo aiemmin syksyllä, kun saimme kouluumme vieraaksi neljä tsekkiläistä opettajaa. No eivät valmistuneet, mutta syysloman koittaessa sain nämäkin nyt vihdoin viimeisteltyä. Odottavat sitten valmiina jo seuraavia vieraita.

Tällä kertaa jätin aikaa säästääkseni Eurajoki-sukista Eurajoki-tekstin pois, koska tosiaan alunperin kuvittelin saavani nämä valmiiksi tsekkiläisille vieraillemme. No, vieraat kävivät ja sukat jäivät puolitiehen. Sen jälkeen viimeistelyllä ei ollutkaan enää kiire. Toimivat mielestäni aika kivasti ilmankin tuota Eurajoki-tekstiä. Melkein jopa kivemmat näin.

Hauskaa, miten joskus jonkun kuvion näkee ihan eri tavalla, miten itse on sen ajatellut. Jokirapu on siis eräänlainen Eurajoen "maskotti" ja siksi suunnittelin sukkiin rapukuvion. Tyttäreni katseli valmiita sukkia ja kysyi, miksi olen neulonut sukkiin hirvenpäitä. :D Nyt kun asiaa katsoo eri näkökulmasta, pienellä modauksella jokiravusta saisi tosiaan aika helpostikin tehtyä sarvipään.

Sukat neulottu Nallesta 2,5 puikoilla. Sukkien ohje (Eurajoki-tekstillä tosin) löytyy täältä.

Eurajoki-sukat

Työnantajani Eurajoen kunta järjesti alkuvuodesta neulesuunnittelukilpailun, jossa oli omat kategoriat villasukille ja lapasille. Tässä on tullut vuosien saatossa neulottua muutamatkin sinivalkoiset sukat koulussamme vierailleille Erasmus+ -vieraille. Niinpä päätin osallistua tuohon neulesuunnittelukisaan sillä ajatuksella, että seuraavat ulkomaan vieraat saisivat lahjaksi kenties minun suunnittelemani kunnan nimikkosukat. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että voitin tuon sukkakategorian.

Sukkien ensimmäinen versio valmistui jo helmikuussa, mutta ohjeen hienosäätö ja virallinen julkaiseminen on ottanut aikansa. Jostain syystä myös postauksen teko otti aikansa, vaikka ohje ja kuvat olivatkin valmiina. Alkuperäisessä versiossa Eurajoki-tekstin takaosassa oli tuollaisia valkoisia tipluja. Sittemmin neuloin vielä toiset sukat, joihin testineulojan palautteen pohjalta vaihdoin tekstin taakse virtaavan joen.

Kun kisa julkaistiin, syntyi heti ajatus rapukuviosta. Jokirapu on itse asiassa peräisin Eurajoen vanhasta vaakunasta ajalta ennen kuntaliitosta. Vaikka nykyisessä vaakunassa rapua ei enää ole, on rapu säilynyt tunnuksena edelleen monissa eurajokisten yhdistysten logoissa. Keskustan liikenneympyrässä komeilee niin ikään iso rapuveistos. Myös koulumme maskotti Mr Krapu on tottakai rapu.

Jokirapukuvion valintaan vaikutti myös henkilökohtaiset syyni. Vaikka itse en eurajokinen olekaan, olen asunut lapsuuteni joen varrella ja jo pienestä pitäen isäni opetti minut ravustamaan. Ravustuskauden alku oli aina odotettua aikaa, sillä saimme veljeni kanssa pitää rapujen myynnistä kertyneet tuotot. Ala-asteikäisinä rapukaupalla saamamme tienistit olivat meille lapsille vuoden "päätulonlähde". Muistan ravustuksen olleen aina myös hyvin jännää. Meillä oli muutamia rapumertoja, mutta niistä puuttui jännitys. Enimmäkseen ravustimme tikuilla, joihin oli sidottu n. parin metrin kalastajalanka. Langan päähän sidottiin syötti, yleensä palanen pakastettua särkeä (aiemmin kesällä ongituista kaloista särjet aina pakastettiin ravunsyöteiksi, petokalat eivät tähän virkaan käyneet). Syöttilanka heitettiin rantaveteen ja tikku iskettiin kiinni rantaheinikkoon. Tällaisia tikkusyöttejä laitettiin illan hämärtyessä jokirantaan paljon. Rannassa kierrettiin kokemassa tikkuja lipon kanssa (lippo oli pitkän puuvarren päässä oleva pyöreä kehikko, jonka sisällä oli verkko). Kun langan nosti, siitä pystyi sormien välissä tuntemaan oliko syötissä rapuja ruokailemassa. Jos oli, piti varovaisesti kauhaista lipolla syötin alta samalla kun lankaa nostaa varovasti. Jos ajoitus oli pielessä tai lipolla kolhaisi kiviin, karkasivat ravut syötin ääreltä eikä saalista sillä kierroksella tullut. Kierroksia jatkettiin usein yömyöhään ja saman syötin äärelle saattoi tulla aina uusia rapuja. Saaliiksi saadut ravut mitattiin ja alamittaiset (alle 10 cm) ravut päästettiin takaisin jokeen kasvamaan.

Muistan, miten isosetäni opetti minua punomaan kalaverkkoa, jotta sain valmistettua ravustuslippoja itse. Hän vuoli puusta sukkulan, jota käytettiin verkon tekemiseen. Enää en tosin taitaisi osata kalaverkkoa punoa. Vaikka äkkiäkös sellaisenkin taidon nykyään varmaan Tuubista uudelleen mieleen palauttaisi. 

Ohje on suunniteltu Novitan Nalle-langalle nron 2,5 puikoilla. Koot löytyy niin naisten kuin miesten sukkiinkin. Ohje löytyy PDF-muodossa täältä. 

Patenttineulepipo merinosta

 
Ostin syksyllä Nurjasta pari kerää mustaa Katian Arles Merino -lankaa. Halusin neuloa itselle sellaisen muhkean ja lämpimän pipon taitereunalla. Lähdin etsimään sopivaa mallia Dropsin sivuilta, tuolla kun voi selailla malleja lankaryhmittäin, jolloin pystyy rajaamaan paremmin oikeanlaiseen lankavahvuuteen. Löysin Wick-pipon ohjeen, joka vaikutti juuri sen tyyliseltä mitä hain. Paitsi etten sitten tykännytkään toteutustekniikasta. Wick-ohje on kirjoitettu patenttineuleelle tasona. Lopuksi pipo olisi siis pitänyt kursia takasaumastaan kasaan. En halunnut pipoon takasaumaa, halusin sen suljettuna neuleena.

Äkkiseltään en nyt löytänyt tälle lankavahvuudelle vastaavaa mallia suljettuna neuleena (vaikka epäilemättä sellaisia kyllä löytyy), joten palasin uudelleen silmäilemään Wickin silmukkamääriä. Päätin soveltaa mallin itse, mutta suljettuna patenttineuleena. Dropsin sivuilta kun löytyi selkeä tutorial patenttineuleelle myös suljettuna versiona.

Pipo valmistui vitosen puikoilla suht sukkelaan, joten kirjasin ohjeen ylös, josko sitä innostuisi vaikka pukin konttiin neulomaan enemmänkin merinopipoja. Ehtiipä tuollaisen neuloa vielä vaikka isänpäiväksikin. Jonkin aikaa sitten äkkäsin, että Puuilossa myydään Dropsin lankoja (valikoima ei tosin ole mikään järisyttävän suuri, mutta esim. merino- ja alpacalankoja löytyy muutamissa perusväreissä. Juurikin tuota Wickin ohjeessakin käytettyä Merino Extra Fine -lankaa löytyi Puuiolon valikoimista, joten ostin toiset pari kerää myös harmahtavaa pipolankaa.

Ohje (aikuisten koko). Patenttineule on hyvin joustavaa, joten uskoisin mukautuvan aika moneenkin päähän. Jos tykkää kireämmästä piposta, kannattaa luoda muutama silmukka vähemmän, kunhan silmukoita on alussa parillinen määrä.

Puikot nro 5, langan menekki n. 100 g (esim. Katian Arles Merino tai Dropsin Merino Extra Fine).

- Luo 66 silmukkaa.
- Yhdistä suljetuksi neuleeksi ja merkkaa silmukkamerkki kierroksen vaihtumiskohtaan. 
- Neulo suljettua patenttineuletta (ks. tutorialvideo) kunnes pipon korkeus on n. 26-27 cm.
- Kun olet edellisellä kierroksella neulonut oikeat silmukat ja nostanut nurjat, aloita kavennukset: Nosta oikeat silmukat (ilman langankiertoa), neulo nurin yhteen kaikki nurjat ja niiden edessä olevat langankierrot.
- Nosta seuraavalla kierroksella nurjat silmukat (ilman langankiertoa), neulo oikeat silmukat oikein.
- Neulo kahdella seuraavalla kierroksella kaikki silmukat oikein yhteen.
- Vedä lanka läpi lopuista silmukoista. Kiristä aukko umpeen.
- Päättele langat.

Tein molemmat pipot vitosen puikoilla 66 silmukalla. Tuo Katian Arles Merinon pipo on hiukan ehkä muhkeampi kuin Dropsin Merino Extra Fine -langalla neulottu pipo.

Virkatut tawashit

Tiedättekö sen tunteen, kun intoa on enemmän kuin ajatusta? Niin minäkin. Tämä saunatuliainen on esimerkki sellaisesta ja pesusienten syntytarina on oikeastaan monen yhteensattumuksen summaa.

Tässä hyvää vauhtia keski-ikäistyessä sitä alkaa ihmisellä ilmetä jos jonkinlaista kolotusta. Tällä kertaa issias alkoi vihoittelemaan ja ajattelin rauhallisen kävelyn tekevän hyvää. Päädyin Vanhaan Raumaan höntsäilykierrokselle ilman sen ihmeellisempää päämäärää tai aikataulua. Eräässä lahjatavaraputiikissa silmäni osuivat virkattuihin pesusieniin. Melkein jo sellaisen ostinkin työkaverilleni mökkiviemisiksi. Mutta sitten ei luonto antanut periksi ostaa valmiina sellaista, minkä osaisin itsekin tehdä. Hypistelin hetken pesusieniä ja päässäni alkoi tekeytyä visio, siitä miten sellaisen saisi virkattua. Jatkoin höntsäkierrostani ja päädyin lopulta käsityöputiikkiin. Esille oli nostettu erivärisiä juuttilankoja. Malliksi juuttilankojen viereen oli virkattu yksinkertainen pesukinnas. Vähän puolivahingossa huomasin poistuvani kaupasta juuttilankojen kanssa. Epämääräinen visio pesusienestä alkoi puskea päässä läpi entistä vahvemmin. Vielä ehtisi improvisoida seuraavaksi päiväksi mökkiviemisen.

Ja koska vielä lankoja ostaessakaan luotto pesusienen onnistumiseen tiukalla aikataululla improvisoiden ilman ohjetta, ei ollut itsellekään aivan taattu, päädyin etsimään vielä varasuunnitelmana terassikukkaa mökkiviemisiksi, mutta koska puutarhamyymälässä myytiin myös kaikenlaista lahjatavaratilpehööriä, jäikin sieltä käteen tuollainen juuttilankojen värimaailmaan sointuva sokerikuorinta. Nyt tuo epämääräinen visio virkatuista pesusienistä oli ainakin pantava täytäntöön.

Juuttilangat oli keritty 30 metrin mitalta tuollaisten puupalikoiden ymäpäri. Yhteen pesusieneen meni juurikin tuo 30 metriä. Kun intoa aloittaa oli enemmän kuin suunnitelmallisuutta, tartuin vain 3,5 virkkuukoukkuun ja lähdin improvisoimaan. Päädyin aloittamaan 21 silmukan ketjusilmukkaketjulla, johon ryhdyin toisesta silmukasta lukien virkkaamaan seuraavanlaista kaavaa:

2 kiintosilmukkaa,

2 puolipylvästä,

3 pylvästä,

6 pitkää pylvästä,

3 pylvästä,

2 puolipylvästä,

2 kiinteää silmukkaa ja

1 ketjusilmukka 

...ja käännös (kierroksen alussa ensimmäinen silmukka jätetään aina virkkaamatta).

Virkkasin silmukat vuorokierroksin etureunastaan ja takareunastaan, jotta sain toiselle puolelle pintaan hieman kohoefektiä. Kohosilmukoitakin kokeilin, mutta se ei oikein tuntunut toimivan tässä. Muutaman kierroksen jälkeen aloin kierroksen alussa korvata tuon ensimmäisen kiintosilmukan piilosilmukalla.

Kun kerroksia tulee riittävästi, alkaa pesusieni pituussuunnassa taitettuna luonnostaan hakeutua tuollaiseen ympyrämäiseen muotoon. Lopulta virkkasin tuon rinkulan piilosilmukoin yhteen aloitusreunan kanssa. Jätin aika pitkän "hännän" langasta, pujottelin lankaa keskiaukon ympärille ja kiristin aukon umpeen kummaltakin puolelta erikseen. Jäljelle jääneestä "hännästä" virkkasin ketjusilmukoilla lenkin toiselle puolelle pesusientä.

Aamuteetä siemaillessa otin asiakseni tutkailla, olisiko netistä löytynyt ihan valmista ohjettakin tuollaiseen pesusienen virkkaamiseen. Olisihan siellä, mutta ei tullut illalla mieleen etsiä. Menipä tuo näin improvisoidenkin. Mutta jos nyt joku kaipaa täsmällisempää ohjetta tällaisten pesusienten tekemiseen, niin tässä vaihtoehtoinen ohje sellaiseen. Ohjeenhakukierroksella kävi myös selväksi, että tämän malliselle pesusienelle on olemassa hienompikin japanilainen nimi: tawashi.

Seuraavaksi lähdinkin tutkailemaan, että millaisesta materiaalista tuollaista pesusientä OLISI KANNATTANUT virkata... No eipä tullut osumia juuttilankaan. Puuvillaan, hamppu- tai bambulankaan kylläkin. Koska no... taitavat kyseiset matskut kestää paremmin ainakin konepesua ja toisekseen tuo juutti on melko karkeaa. Joskin saa kai se tuossa virassa vähän karkeaa ollakin. MUTTA... koska käyttämäni juuttilanka (olkoonkin, että käsityöliikkeessä siitä oli malliksi virkattu juurikin pesukinnas) alkoi materiaalinsa puolesta arveluttamaan, päädyin automatkalla apukuskin paikalta virkkaamaan vielä yhden tawashin puuvillalangasta. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos tuo juuttinen pesusieni päätyykin sitten laiturin tai lauteiden pesuun paremmin soveltuvaksi. :D Tuosta puuvillaversiosta ei nyt sitten kuvaa tullut, koska valmistui aika tiukalla aikataululla automatkalla mökille,

Vinokontit

Mielessä on ollut jo pidempään tehdä itselle yksiväriset tummat sukat. Sellaiset, jotka olisi miksattavissa aika monenlaisten asustekokonaisuuksien kanssa. Koska...
 a) En juurikaan käytä muita kuin villasukkia. Kesälläkään. On joko villasukat tai ei sukkia lainkaan. (Lenkillä käyminen olkoon poikkeus.)
b) Minulla on jokin ajatusvinouma siitä, että villasukkien on aina jollain tapaa soinnuttava muuhun asukokonaisuuteen.

Hakusessa oli siis tällä kertaa malli, jossa juju olisi jotenkin pintastruktuurilla aikaan saatu. Pinterestissä törmäsin Linesx3-malliin. Jäljet johtivat Ravelryyn. Vaan eipä ollut malli enää netissä saatavilla... vaikka tokkopa olisin sitä silti malttanut orjallisesti noudattaa, vaikka se siellä olisi ollutkin. Tykästyin tuohon Linesx3:n pintastruktuuriin. Mielenkiintoinen, mutta simppeli. Ja jos nyt ylipäätään sukkia on tehtaillut (ja minähän olen, sillä villasukkien kutominen on mielestäni paras terapiamuoto), ei tuon pintastruktuurin soveltaminen pelkän kuvan perusteella ole tässä mallissa mitään rakettitiedettä.

Lähdin siis kokeilemaan mallin soveltamista kuvan perusteella. Valitsin langaksi tumman harmaan Nallen ja 2,5:n puikot (...vai mahdoinkohan käyttää peräti nron 2 puikkoja?). Sinänsä simppeli malli osoittautui kuitenkin pienten puikkojen ja toistuvien silmukan siirtojen vuoksi melkoisen hitaaksi neulottavaksi, vaikkei malli sinänsä vaikea ollutkaan. Edelleen muuten mielestäni paras työväline silmukan siirtoihin on pieni puinen coctailtikku, koska se on kevyt, näppärän kokoinen, eikä luista pois silmukasta.

Laskelmoin, että yksi "vinokaistale" olisi 10 silmukan levyinen ja kaistaleita oli oltava parillinen määrä, jotta kierroksen päättyessä ei olisi kahta samanlaista kaistaletta rinnakkain. Loin siis alkuun 80 silmukkaa, koska 100 olisi tuntunut jotenkin liian suurelta määrältä. Näin jälkiviisaana tosin mietin, että sukkavarsi olisi kannattanut aloittaa isommilla puikoilla ja vaihtaa nilkkaa kohti asteittain puikkokokoa pienemmäksi, jolloin olisi saanut enemmän väljyyttä pohkeeseen. Nyt jätin varret aika lyhyiksi, sillä tällä puikkokoolla ja silmukkamäärällä varret jäivät melko kaposiksi eivätkä olisi ääreensä pingottuneina näyttäneet kovinkaan hyvältä ylempänä pohkeessa.

Tuo pystysuuntainen oikein-nurin -osio on tehty oikeiden silmukoiden osalta kiertävin silmukoin, jotta struktuuri pysyy paremmin kasassa (Samoin varren yläosan joustinneule). Vaakaraidoitus muodostuu kolmesta rivistä: 2 riviä oikein, 1 nurin. Kaistaleita "reunustava" silmukka on neulottu perinteisellä tavalla oikein (ei kiertäen). Joka toisella rivillä olen siirtänyt tuota reunussilmukkaa yhden silmukan verran etukautta vasemmalle, jolloin vasemmasta lohkosta siirtyvä silmukka neulotaankin oikeanpuoleisen lohkon jatkumoksi. Ja taas jälkiviisaana totean, että sukista olisi tullut kivemmat, jos toisessa sukassa tuo lohkojen vinous olisi toiseen suuntaan. Eli jos uudelleen tekisin, neuloisin toisessa sukassa lohkoja reunustavien silmukoiden siirrot pykälän oikealla (kuten on muuten tuossa alkuperäisessä mallissakin tehty). Sukan pohja on sileää pintaneuletta, koska se on nopeampaa neuloa ja toisaalta ehkä myös mukavampi jalan alla kuin tuo raidoittuva pintastruktuuri.

Kukonaskellapaset

Pari vuotta sitten tein Lankavan ilmaisohjetta mukaillen kukonaskelsukat. Piti joululahjaksi tehdä toiset samanlaiset, mutten tarkistanut aiemmin käyttämääni puikkokokoa ja silmukkamäärää. Fiilispohjalta aloitin varren 60 silmukalla 2,5 puikoilla. Jonkun matkaa neulottuani totesin, että neulomuksestani tuli sukan varreksi liian piukka. Purkamaankaan en viitsinyt ryhtyä, joten oli muutettava suunnitelmaa lennosta. Mieheni mukaan omistan noin 200 paria villasukkia, lapasia aika paljon vähemmän, niistäkin enemmistö taitaa olla äitini neulomia. Villasukkien kohdalla lennosta soveltaminen sujuu jo rutiinilla, mutta eiköhän lapasetkin ilman ohjetta onnistuisi. Eipä kai niissä muuten mitään ihmeellistä tulisi eteen, mutta kuvion sovittamisesta peukaloon tai kärjen kavennuksiin minulla ei ollut oikein valmista strategiaa mietittynä, päätin ratkoa ne sitten matkan varrella.

Hyvät näistä tuli, kärsivällisyyteni ei vain oikein riitä tarkan ohjeen ylös kirjaamiseen ja koitin soveltaa toisen lapasen ainakin suunnilleen samalla tavalla kuin tuon ensimmäisenkin. Kuvion raidoitus toki helpottaa rivien laskemista ja kevennusten tai peukalon aloituskohta oli niiden avulla suht helppo laskea. Koska annan nämä lapaset pukin konttiin, kirjaan tähän vielä jälkikäteen lähinnä itseäni varten ylös viitteelliset ohjeet siltä varalta, että haluaisin joskus toiset samantapaiset tehdä. (Oikeastaan harmaa villakangastakkini kaipaisi kaveriksi harmaavalkoisia lapasia... ehkä joskus sitten sellaiset).

Peruskuvio noudattaa kolmessa rivissä 4 silmukan rytmiä:
1. rivi: neulo 2, nosta 2
2. rivi: neulo 2, neulo nostetut silmukat ristiin (neulo vasemmalta puikolta järjestyksessään toinen silmukka takareunasta ja sen jälkeen etummainen silmukka etureunasta, tiputa puikolta samaan aikaan.
3. rivi: neulo kaikki oikein

Kolmen rivin jälkeen vaihtuu väri ja periaatteessa sama kuviointi, mutta eri rytmiin:
1. rivi: nosta 2, neulo 2 jne... Tuossa ylempänä linkittämässäni Lankavan ohjeessa tarkempi ohje tästäkin.

Peukalo:
Poimi kymmenenneltä mustalta raidalta 3. riviltä 10 silmukkaa odottamaan langalle. Aloittaessa peukalon neulomisen, poimin aukon reunoilta yhteensä 14 silmukkaa, peukku neulottu siis 24 silmukalla.

Kärkikavennukset:
Aloita kavennukset 20. raidan 3. riviltä. 1. ja 3. puikon alussa ylivetokavennus, 2. ja 4. puikon lopussa 2 yhteen. (välillä joutuu vähän kavennuksia soveltamaan, jotta osuu paremmin kuvioon, esim silmukannostokierroksilla en tehnyt puikon loppuun 2 yhteen kavennusta, vaan nostin takimmaisen silmukan etummaisen yli.) Toista kavennuksia joka toisella rivillä, kunnes 20 silmukkaa jäljellä. Neulo lopuista silmukoista sauma silmukoimalla. Silmukointi on aluksi vähän hidasta puuhaa, mutta harjoituksen myötä alkaa tämäkin mennä jo rutiinilla eikä tarvitse ohjevideosta luntata. Jonkin verran sukan kärkiä päättelen samalla metodilla.

Lankana Novitan Nalle. Lapanen on aika napakka, väljempään malliin kannattaa valita kolmosen puikot. Vähän nämä on karheahkot, seuraavat ehkä pehmeämmällä langalla.

Sukkajumista eroon

Siinä missä edelliset sukat kesti valmistua kolme kuukautta, nämä valmistuivat parissa päivässä. Cittarissa oli sellainen kolme kerää kympillä sukkalankatarjous. Pirtan sukkalankaa..? 75% villaa ja 25 polyamidia... Ei siis mitään Novitan höpöhöpöakryylipirtaa vaan ihan kunnollista villasekoitelankaa. Pirta? Mikäs se sellainen lankavalmistaja edes on? Edes Ravelry ei antanut osumia tuolle Pirtan sukkalangalle.

Paksuhko lanka ja isot puikot (tai no, 3,5) olivat passeli ratkaisu tähän pitkään vallinneeseen sukkajumiin. Malliksi valitsin Mossy Cottagen simppelin langakierroin ja 2 oikein yhteen -toistoin toteutettavan Dublin Bay -sukkamallin. Paikoin tuo lanka oli mielestäni vähän "klomppista", mutta kyllä siitä ihan passelit perussukat syntyi. Nähtäväksi jää sitten sukkien nukkaantumisnopeus. Ainakin seiskaveikat tuntuvat nykyään nukkaantuvan todella nopeasti.

Loin aluksi 52 silmukkaa. Varressa kaventelin silmukkamääräksi pikku hiljaa 48. Kerästä jäi sukkien jälkeen jäljelle vielä kohtalaisen koikoinen nyssäkkä.

Vanilijan sävyiset Keisarin morsiamet

Tiina Kuun suunnittelema Keisarin morsian malli on ollut Ravelryn "jonossa" jo jonkun aikaa. Malli julkaistu myös Ullassa 3/14. Sinänsä tuo Keisarin morsian nimi on näille sukille aika osuva. Mojovalla kurkkukivulla varustettu flunssa on hyvin vahvasti saavuttanut tämän neulojan ja varsinkin viime päivien aikana sukkien neulomisen lomassa on tullut juotua aika monta pannullista teetä. Välillä juurikin tuota Keisarin morsianta.

Koska kuvio itsessään on varsin runsas ja koukeroinen, halusin väreistä mahdollisimman neutraalit. Valmiissa sukassa tuo kuvio erottuu toivotulla tavalla, mutta neuloessa värien samankaltaisuus ei ainakaan nopeuttanut projektia. Vierekkäin kulkevista langoista oli tietyssä valossa välillä tosi vaikea erottaa tuliko puikolle koukattua nyt beige vaiko valkea lanka. No enpä tiedä, olisiko tuo neulominen tässä olotilassa muutenkaan niin ripeää ollut. Tuntuu, että kun pää on tarpeeksi täynnä räkää, ei sinne enää kovin montaa järjellistä ajatusta mahdu. Monimutkaisen neulekaavion seuraaminen oli siis kutakuinkin tämänhetkisen suorituskykyni ylärajoilla.

Mallin kiemuroista tuli mieleen vähän Vanilija-astioiden kuviointi. Ajatus väriyhdistelmään tulikin Pentikin Vanilija-sarjasta, kyseistä sarjaa kun löytyy tästä huushollista yksi vitriinillinen.

Alkuperäisestä mallista poiketen tein jalanpohjankin tuolla samalla kuvioinnilla kuin varsi ja jalan päällinen. Ohjeesta sovelsin ainoastaan tuon pääkuvion mallikerran, muuten sukka on sovellettu vanhasta muistista mutu-tuntumalla. Joskin tässä tapauksessa tuo mutu-tuntuma ei aivan osunut nappiin. Taitaa olla aikaa siitä, kun olen viimeksi neulonut 2,5 koon puikoilla ja kantalapun kerrosten määrässä oli hieman arpomista. Lopulta tuosta kantalapusta tulikin vähän turhan korkea ja kantaosa tuppaa menemään lyttyyn kantapään alle. :/

Kärkikavennukset tein kaventamalla joka toisella kierroksella 1. ja 3. puikkojen lopussa ja 2. ja 4. puikkojen alussa. Jäljelle jääneet silmukat on yhdistetty silmukoimalla. Kavennuksia olisi saanut olla muutama kierros enemmänkin, jottei kärki olisi jäänyt noin leveäksi, mutta sitten taas sukan pituus olisi kasvanut liian suureksi.

Lankana Novitan Nalle, puikot nro 2,5. Varressa 78 silmukkaa, jalkaosaan silmukkamääräksi kavennettu 74. Monessa käsityöblogissa on tänä talvena/keväänä törmännyt Silmukan saalistus -blogissa julkaistuun Kevään keskeneräiset -haasteeseen. Haasteen ideana on saattaa loppuun jokin kauan tekeillä ollut työ tai käyttää jokin kauan marinoitumassa ollut lanka. Tähän työhön kaivoin lankalaatikossani vuositolkulla pyörineen beigen Nalle-kerän. Sinänsä värissä ei mitään vikaa ole, mutta ei ole vain oikein sopinut mihinkään projektiin. Kuten lankavyötteestäkin näkyy, kerä ei ole aivan tuore. Nallen vyöte on tuosta mallista tainnut vaihtua jo ainakin kahteen, ellei peräti kolmeen kertaan.

Virkattu sydänketju

Tämä talvi tuntuu olevan pöpöjä pullollaan. Juuri kun vatsataudeista on selvitty, parivuotias tyttäreni sairastui influenssaan. Edessä siis jälleen kotoilua. Kuumeisen tytön torkkuessa sohvalla vieressäni tartuin virkkuukoukkuun. Ystävänpäivän alla mieleen tuli tuubissa näkemäni virkattu sydänketju. Laitoin sen aikoinaan itselleni Pinterestiin talteen ajatellen, että ehkä jonain päivänä tuotakin voisi kokeilla. Nyt oli se joku päivä.

Videolla homma näyttää sujuvan varsin sutjakasti. Pienen harjoittelun jälkeen sydämiä alkaakin muodostua aika nopeaa tahtia, mutta ensimmäiset olivat hieman kinkkisiä. Harjoitus tehnee mestarin tässäkin. Kokeilin muutamaa testisydäntä hieman erilaisin variaatioin. Ohjeessa pitäytyminen ei taida olla ihan minun juttu. Lopulta päädyin malliin, jossa tein ensimmäiselle sydänpuoliskolle 4 langan "koukkausta" ja jälkimmäiselle sydänpuoliskolle 5 "koukkausta". Ketjusilmukoita sydämen alkuun tein 4. Uuden sydämen kiinnitin aina ensimmäiseen ketjusilmukkaan, en edelliseen sydämeen, kuten tuossa videolla.

Virkkasin kaksi 21 sydämestä koostuvaa ketjua, jotka yhdistin avainnauhaksi. Sydämiin pujottelin kummallekin puolelle pieniä pinkkejä lasihelmiä. Lasihelmien pujottelussa kuumeesta toipuva pikkutyttö oli oiva apu. Tyttö poimi rasiasta yksitellen helmiä, jotka sitten ojensi minulle. Sopivan rauhallista ja mieluisaa puuhaa toipilaalle.

Lankana jokin vyötteetön puuvillalangan jämä. Virkkuukoukku nro 3,5.

Pitkävartiset palikkasukat

Monessa paikassa on näkynyt nyt kuplalapasia ja kuplasukkia. Tutkittuani Kuplien kaaviota, totesin että ehkä ei sittenkään. Koska kaksivuotias tyttäreni on innokas irrottelemaan puikkoja neuletöistäni, saan poimia pudonneita silmukoita sukkatekeleistäni tämän tuostakin. Ajatus siitä, että pudottelisin itse silmukoita joka viidennellä kierroksella, ei tuntunut houkuttelevalta. Toisaalta halusin kuviostani jotain isompaa kuin tuo Kupla-lapasten 3 silmukan levyinen pallo. Päätin lähteä soveltamaan. Palikat ovat siis Kuplien innoittamat, mutta lopulta omanlaisensa. Niin yksinkertaiset neuloa, että nimensä mukaan, jopa neuletöissä melko "palikkakin" osaa tällaiset tehdä.

Sukat on neulottu 48 silmukalla Seiskaveikasta. Pohkeessa käytin aluksi nelosen puikkoja. Neljännen täyskorkean palikkarivin jälkeen vaihdoin 3,5:n puikot. Kirjoneulevaikutelma on luotu pelkästään silmukoita nostamalla, joten neulominen on nopeaa, kun kerroksen saa neuloa aina samalla värillä eivätkä langat kierry toisiinsa. Viiden silmukan levyinen palikka tuntui sukan varressa sopivalta. Se vaati 6 kerrosta korkean palikkarivistön. Aluksi hieman jännitti, miten monta kerrosta yhtä silmukkaa voi nostaa, ettei työ ala näyttää muodottomalta ruttukasalta. Näköjään ainakin 6 kerrosta.

Jalkaterässä neuloin palikkakuviota ainoastaan jalkaterän päälle kahdella puikolla. Pohjan neuloin kokonaan sileää neuletta silmukoita nostelematta, joten kiilakavennuksissakaan ei tarvinnut laskea ja miettiä kuvion asettumista. Helppoa ja nopeaa.

Lopputulos on aika kiva. Ja tykkään väriyhdistelmästä. Tunikoideni harmaa-musta-valkokauteen passeli. Värimaailmaltaan sointuu myös uuteen vaaleanharmaaseen villakangastakkiini.

Kukonaskelsukat

 

 Vaatekaappiini on viimeaikoina ilmestynyt pääasiassa mustia, harmaita ja valkoisia vaatteita. Koska tähän(kin) vuodenaikaan villasukat kuuluvat päivittäiseen pukeutumiseeni, kaipasi villasukkavarantoni täydennystä neuletakkieni ja tunikoideni värimaailmaan paremmin sopivaksi. Viime kuukausina neulomani villasukat ovat päätyneet lähinnä pukinkonttiin, nyt ehkä jotain itselle.

Kukonaskelkuviota olen Pinterestistä bongaillut muutamaakin variaatiota. Kauhavan kangasaitalla/Lankavalla oli hieman erilainen kukonaskelmalli. Maila Reinin suunnittelema malli löytyy netistä ilmaisohjeena. Malli on suht nopeaa neulottavaa, sillä värejä ei tarvitse vaihdella kesken rivin. Kuviossa toistuu 3 kerrosta mustaa ja 3 kerrosta valkoista. Kukonaskelkuvio saadaan aikaiseksi silmukoiden nostolla ja silmukkaparin neulomisella takaa ristiin.

Alkuperäisessä mallissa on neulottu kukonaskelin pelkkä varsi. Itse hakusin koko sukan. Takaa ristiin neuloessa pinta nousee hieman koholle, pohjan halusin kuitenkin tasaisena, joten jalkaterän alla olen neulonut sileää neuletta.

 

Sukat neulottu kolmosen puikoilla Novitan Nallesta 64 silmukalla. Puhtaanvalkoista Nallea en jostain syystä ole viime aikoina marketeista löytänyt (?). Oudolta tuntuisi, että sen valmistus olisi katkolla. Varastoistani löytyi yksi hieman vajaa kerä valkoista Nallea. En ollut kuitenkaan aivan varma valkoisen langan riittävyydestä, joetn en uskaltanut tehdä varresta kovin pitkää. Aivan hyvin pidemmät olisi voinut tehdä, sillä lankaa kului normaalia kirjoneuletta vähemmän, tässä mallissa kun toista lankaa ei tarvitse kuljettaa mukana toisen värin rinnalla. Koska tuo varren lyhyys jäi hieman harmittamaan, puikoilla odottaa jo toinen versio kukonaskelia TeeTeen Pallas-langasta. Tällä kertaa sillä perinteisellä kirjoneuletekniikalla.

Neulottu kaulaketju

Ravelrystä löytyy ilmaisohje tällaisiin neulottuihin kaulakoruihin. Varastoistani löytyi vielä pari kerää Novitan Malibu-lankaa, joskin kyseisen langan valmistus on taidettu lopettaa jo vuosia sitten. Paksu, hieman kimaltava lanka ei varmastikaan sovi jokaiseen neuletyöhön, mutta näihin kaulakoruihin lanka on juuri passeli.

Muutama vuosi sitten tein samaisesta langasta pronssinvärisen kaulaketjun. Vielä löytyi lankalaatikosta hopeanvärisenä ja haalean kullankimalteisena Malibua.

Ketjun teko on melko simppeliä. Aluksi neulotaan kaksi 9 silmukan levyistä "pötköä, joihin langankierroilla tehdään pieni reikä joka 8. kierrokselle. Pötköt laitetaan päällekkäin ja pujitellaan vuorotellen toistensa rei'istä läpi. Näin syntyy hieman lettimäinen vaikutelma. Alkuperäinen ja tarkempi ohje sekä kuvia prosessista Olgajazzyn sivuilla.

Yhdessä illassa hyvinkin tällaisen värkkäilee, joten hyvin ehtii vielä vaikkapa joululahjaksi ystäville.

Ketjut on neulottu nelosen puikoilla. Kiinnityskohtaan virkkasin pötkön toiseen päähän ketjusilmukoilla pienen lenkin ja toiseen päähän kiinnitin lasihelmen.

Hopeiseen ketjuun neuloin 19 pujotusreikää, mutta valmiista ketjusta tuli ehkä hieman turhankin pitkä. Kullanväriseen tein 17 pujotusreikää.