Palloyökkäri

Tyttärelläni oli selkeä visio kesäpyjamasta -Sen mallista, materiaalista sekä siitä, että haluaa ehdottomasti ommella sen itse. Kun neiti oli valinnut materiaaliksi liukkaan ja plurun lycran, alkoi äitiä hiukan jännittää. Lisäksi valitun kankaan kuosi meni niin, että molemmilla hulpioreunoilla oli isot pallot. Kankaan keskustaa kohti pallot asteittain pienenivät pilkuiksi. Tämä tarkoitti sitä, että koska isot pallot haluttiin topin helmaan, tuli kangas leikata ns. väärään langansuuntaan. Jännitysmomenttia toi lisäksi se, etten itsekään ole koskaan ommellut spagettiolkaimia, saati sitten tällaisesta liukkaasta luirusta.

Shortsien kaavaksi valittiin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Sammal-shortsit. Koska hinku itse tekemiselle oli kova, tyttäreni sai itse alusta asti piirtää kaavat paperille ja myös leikellä kankaat. Kankaan keskustan pilkkuosion leveys riitti onneksi juuri sopivasti shortsien osuudeksi. Lahkeen käänteitä lukuunottamatta shortsit saumuroitiin, joten niiden ompelu sujui neidiltä suht mutkattomasti. Lahkeen käänteisiin testasimme uudesta ompelukoneestani jousto-ommelta, joka sekin toimi aika kivasti.

Toppiin en löytänyt neidin visioon sopivaa valmiskaavaa, joten sellainen piti itse piirrellä vanhan topin pohjalta. Sitten alkoikin spagettiolkainpähkäily. Totesin, että vaikka topin kaavoitusta lukuun ottamatta olin melko pitkälti pitäytynyt tässä pyjamaprojektissa lähinnä työnjohdollisessa roolissa, olisi tuo spagettiolkainten ompelu kuitenkin minun tehtäväni. Helpoin tie olisi ehkä ollut käyttää valmista foe-nauhaa, jolla olisi sitten samalla kantannut nuo topin reunukset, mutta tätä metodia en valinnut. Sen sijaan leikkelin hulpioiden reuna-alueilla olevista vaaleanpunaisista kaistaleista (lähinnä hukkakaistaleet ennen varsinaisen pallokuvioinnin alkamista) n. 3-4 cm leveät pitkät kaistaleet, jotka saumuroin topin yläosan reunoihin. Kaula-aukolla ja selkäpuolella tuon kaistaleen sai melko kivasti taiteltua ensin takapuolelle ja vielä kertaalleen kankaan reuna taitteen alle piiloon. Ompelin taitteet kiinni etupuolelta läheltä saumaa suoralla ompeleella samalla kangasta hieman venyttäen. Totesin tuon kaistaletta kiinnittävän saumurisauman antavan aika kivasti tukea taitoksille, joten järkeilin, että käyttäisin sitä hyödyksi myös noissa spagettiolkaimissa, vaikkei olkaimen rakenne sinällään saumurisaumaa tarvitsisikaan. Olkaimia tehdessä ompelin siis ensin kaistaleen sopivanmittaiseksi rinkulaksi, jonka kiinnitin saumuoimalla kädentielle. Jatkoin saumuriommelta kaistaleen reunaa pitkin myös tuossa olkainosuudessa. Näin sain tukevammin taiteltua käänteet saumuriompeleen ympärille. Kangas on siis kauttaaltaan nelin kerroin taiteltu, niin että kankaan reunat jäävät taitteelle piiloon. Yllättävän hyvä tuli, vaikken alussa ollut itsekään ollenkaan vakuuttunut idean toimivuudesta. Vanhalla ompelukoneella ei olisi tarvinnut edes yrittää näin kapean ja liukkaan soiron nelinkerroin ompelua.

Yhteistuumin topin helmaan päätettiin vielä lisätä leveä resorikaitale. Tämän sai neiti jälleen itse toteuttaa.

Ihan ei ollut projektia aloittaessa itselläkään selvillä, miten tulisimme sen maaliin saattaamaan, mutta toisaalta tavallaan lohtua antoi se, että kun otin topin kaavoitukseen suuntaa antavaa osviittaa neidin vanhasta H&M:n topista, totesin kyseisen topin olevan kaikkea muuta kuin symmetrinen. Ostotoppi tuntui vetävän joka saumasta kieroon, eivätkä mitat vastapuolella olleet likimainkaan identtiset. Vaan onpa tuo ostotoppikin päälle asettunut, ehkä se ei siis olisi niin justiinsa tämänkään yökkärin topin kanssa. Ja hyvähän tästä lopulta tuli. Ja on käyttäjälleen mieluinen, kun sai itse visioida ja toteuttaa.

Hämähäkinseittitoppi

 Naamiaisasujen tekeminen on hauskaa puuhaa. Tänä syksynä heräsin kylläkin tosi myöhään koko naamiaisasuajatukseen. Ajattelin ensin, että hyödynnämme edellisten vuosien naamiaisasuja, mutta sitten satuinkin selailemaan omaa Pinterestiäni, jonne olin joskus tallentanut ohjeen hämähäkiseittitopista. 

Vaikka tyttäreni järjestämiin halloweenjuhliin oli enää muutama päivä aikaa ja kaikki valmistelut, siivouksesta puhumattakaan olivat vielä aivan levällään, päätin silti alkaa virkkaamaan hämähäkinseittitoppia. Illalla tottakai, jolloin lankakauppojen valikoimakin on rajallinen. Suuntasin ensimmäisenä Rustaan, sillä muistelin siellä nähneeni suht huokeaan hintaan puuvillalankoja. Oikeassa olin. Tai oikeastaan oli puuvillan ja akryylin sekoitusta. Normaalisti kiertäisin kaukaa akryylisekoitteet, mutta tällaiseen projektiin varmaan ihan passeli. 50 gramman kerä maksoi alle pari euroa. Otin varmuuden vuoksi neljä, joista viimeinen jäi kokonaan korkkaamatta.

Puuvilla-akryylisekoitelanka Coco pääsi jopa yllättämään ominaisuuksillaan. Lankaa oli miellyttävä virkata, eikä tuntuma ollut ollenkaan niin "muovinen", mitä etukäteen ajattlin. Verkko ei myöskään ole sähköinen, mitä pelkäsin. Puuvilla näköjään tasapainottaa aika hyvin tuota akryyliä. Toppi valmistui parissa illassa ja on virkattu nron 3,5 koukulla.

Sivusilmällä vilkuilin tuota Urbaki Crochet -sivustolta löytyvää tutorialvideota, mutta tavoilleni uskollisena aloin jossain kohtaa jälleen soveltaa omiani. Verkon ensimmäiset kerrokset virkkasin kuten ohjeessa: pylväitä ja ketjusilmukoita, siten, että jokaisella kierroksella pylväiden väliin lisätään kaksi ketjusilmukkaa enemmän kuin edellisellä kierroksella. Viiden kerroksen jälkeen verkon suurentuessa päätin tehdä tuplapylväitä ja lisäsin nyt tuplapylväiden väliin jäävää ketjusilmukkojen määrää jokaisella kierroksella aina kolmella. Hihat sovelsin ihan omalla perstuntumalla.

Virkkasin toppia lähtökohtaisesti tyttärelleni halloweenasuksi ja mallailin hihojen ja hartialeveyden mitat tyttären mukaan. Varsinainen topin kokoon kursiminen ajoittui kuitenkin viimeiseen iltaan ennen naamiaisia ja jäi niin myöhäiseksi, että tyttäreni oli jo nukkumassa. Koska toppi tuntui rakenteensa vuoksi varsin joustavalta ja väljältä, päätin kokeilla kokoon kursittua toppia itseni päälle. Mahtui. Siinä missä toppi oli tyttärelleni 3/4-hihainen, oli se toki minulle lyhythihainen, mutta toimi sellaisenakin varsin mainiosti.

Päätin aamulla töihin lähtiessä yllättää oppilaani sujauttamalla hämähäkinseittitopin itseni päälle. Tiedossa oli nimittäin hämähäkkiaiheista puuhaa. Viimeistelin hämppylookin pään päälle kootulla nutturalla, johon lisäsin piipunkrassista jalat ja muoviset koristesilmät. 

Asukokonaisuuden olisi kruunannut hämähäkki- tai hämähäkinseittikorvikset. Ehkä täytyy ensi vuodeksi vielä sellaiset värkätä.

Belle-kostyymi

Syysloman alkamisen ja tällä viikolla vietetyn Sadun päivän kunniaksi järjestimme koulussa jälleen satuteemaiset naamiaiset. Viime kerralla ompelin Lumikki-asun, mutta nyt halusin jotain uutta. Tummatukkaisia pitkähiuksisia hahmoja pohtiessa mieleen tuli Belle. 90-luvun alussa pikkusiskoni taisi kuluttaa melkein puhki Kaunotar ja hirviö -VHS-kasettimme. Itsekin olen tuon Disney-animaation siis useaan otteeseen nähnyt. 

Valmiita kaavoja ei tietenkään taaskaan ollut, vaan projekti lähti käyntiin tutkimalla Googlen kuvahaulla ideoita erilaisista Belle-asuista. Tämän jälkeen suuntasin kangaskauppaan hypistelemään kankaita. Päädyin keltaiseen loimusamettiin, samaa materiaalia käytin aikoinaan tuossa Lumikki-asussakin. Saumurin kanssa materiaali oli suht mutkatonta työstää ja joustavuutensa ansiosta kaavoituksen mittojen suhteen ei ollut niin justiinsa. Mutulla ilman valmiita kaavoja ommellessa tuo kankaan joustavuus oli ehdottomasti plussaa. Kangaspariksi valikoitui kevyt organza, jolla tavoittelin volyymiä helman leveyteen. 

Loimusametti oli melko edullista ja toimi tähän tarkoitukseen mainiosti, sillä kankaan jämistä sai vielä surautettua joustavat käsineet. Haittapuolena tuossa tosin oli kankaasta leikatessa ja saumuroidessa irtoava höttö. Keltaista mikromuovia tuntui tämän ompeluprojektin aikana leijailevan kaikkialla. Eli sinällään mikään kovin ekologinen asuhan tämä ei ollut. Varsinkin kun ottaa huomioon, että rooliasulle tuskin kovin montaa käyttökertaa lopulta tulee kertymään. Mutta ehdottomasti hauska ompeluprojekti. Varsin terapeuttista ommella fiilispohjalta ilman sen tarkempaa ohjenuoraa. Täysin virheetönhän tämäkään projekti ei ole, mutta toisaalta rooliasu on aika paljon armollisempi ommeltava kuin vaikkapa juhlamekko, jossa vaatisin itseltäni tietyissä asioissa varmasti tarkempaa viimeistelyjälkeä.

Ompelin aikoinaan Lumikki-asun yhtenäisenä ja huomasin tuolloin, että helmaan oli tuolloin vaikea saada riittävästi volyymiä. Leikkasin Lumikki-asun yläosan niin ikään vähän kiilamaiseen muotoonsa edestä, mutta suoraan yläosaan kiinni ommeltu helma painoi sen verran, että käytännössä tuo kiilamainen muoto yläosasta katosi. Niinpä päätin ommella Bellen asun kaksiosaisena. Yläosan toppiin käytin suuntaa antavana mitta-apuna PaaPiin Klaran yläosaa, sillä tiesin sen jo entuudestaan yläosastaan hyvin istuvaksi malliksi. Helma on ommeltu kahdesta metrin korkuisesta täysleveästä loimusamettisuorakaiteesta. Ompelin vastaavanlaisen helmaosan myös organzasta (joskin vähän korkeampana, sillä kangasta kului noihin helman poimutuksiin). Saumuroin loimusametin ja organzan yläreunoistaan yhteen ja tein reunaan kääntämällä kuminauhakujan. Kangasta on leveytensä puolesta sen verran reilusti, että kuminauhan pujottamisen jälkeen hameeseen tulee kivasti volyymiä. Yläkerroksen poimutuksien myötä volyymiä tuli entistä enemmän, enkä ryhtynyt enää omepelemaan erillistä vannehametta hameen alle.

Yläosan organzareunus on irrallinen. Käytännössä saumuroin vain suorakaiteenmuotoisen palan leveyssuunnassa putkiloksi, jonka päät solmin edestä yhteen. Lopuksi muotoilin putkilon päät nätisti solmukkeen sisään piiloon. Helman organzapoimut on käsin ommeltu.

Kun yhden rooliasun saa valmiiksi, on uusi tilaus jo odottamassa, sillä myös lasteni koulussa on lähiaikoina tulossa halloween-naamiaiset. Uusi naamiaisasu on siis jo tilauksessa.

Treenisetti tyttärelle

 

Tyttäreni palaili kesätauon jälkeen jälleen lasten tankotanssin pariin. Treenivaatteet vain kaipasivat päivitystä tähän kauteen. Löysin varastoistani kauan sitten kässämessuilta matkaan tarttuneen 50 cm:n palasen harmaata kuositrikoota. Alunperin ostin tuon muistaakseni lasten teepparikankaaksi. Paitsi ettei 50 cm ole enää hetkeen korkeutensa puolesta oikein riittänyt edes teepparin materiaaliksi. Niinpä palanen on jäänyt jouten pyörimään, enkä ole oikein keksinyt siitä mitään järkevää ommeltavaa.

Lopulta tuo aina ennen liian knaftilta tuntunut palanen riittikin sekä housuihin että toppiin. Lyhensin vanhasta tutusta PaaPiin Lilja-legginsien kaavasta lahkeet mutulla sen mitä kankaan korkeus antoi myöden. Toisaalta tankotanssissa ei olisi haitannut, vaikka olisivat lahkeet olleet vieläkin astetta lyhyemmät.

Topin kaavan piirtelin vanhan uikkarin topin pohjalta luonnostellen jotain sinne päin. Ompelin leveän kuminauhan sekä legujen vyötärölle että topin alareunaan. Topin muut reunat kanttailtu mustalla foe nauhalla.

Hellepaita

Monta vuotta sitten tilasin Poppanavakalta Ylläri-Pylläri akkainpaketin. Ylläripussi sisälsi paljon tosi kivoja kankaita, joista monet lähtivät toteutukseen pian paketin saapumisen jälkeen. Jotkut palaset sen sijaan eivät joko värinsä tai kokonsa puolesta tuntuneet antavan inspiraatiota oikein mihinkään suuntaan. Tällaisten joukossa oli puolen metrin palanen tummanruskeaa ohuehkoa trikoota, tuntuman perusteella ehkä puuvillamodaalia.

Pyykkejä viikatessa vastaan tuli viime kesänä ompelemani röyhelöpaita, jonka materiaali oli niin ikään tuon kyseisen possupussin satoa. Paita on ollut paljon käytössä ja päätin ommella samanlaisen, mutta pykälää isommassa koossa. Koska tuo viimekesäisen paidan kaavakin oli mutulla apinoitu valmispaidan pohjalta, suurentelin kaavaa fiilispohjalta vähän sieltä ja täältä.

Valmiissa paidassa väri ei näytä ollenkaan pahalta, vaikka tuskin olisin itse osannut ostaa tyttärelle tämänväristä paitaa.

Waves-toppi

Joustamattomien materiaalien ompelu on aika lailla mukavuusalueeni ulkopuolella. Ärsyttää, kun työstäessä reunat rispaantuvat, jokainen mitta on osuttava prikulleen, kun pientäkään heittoa mitassa ei saa enää venyttämällä justeerattua kohdilleen. Jostakin on kuitenkin tarttunut matkaan pilkullinen palalaaripoiminta, joustamatonta viskoosia luulisin. Tuollaista kevyttä plurua, joka on näille keleille juuri passelia päälle pantavaa.

 

Järjestelin vanhoja Ottobre-lehtiäni ja kävin samalla läpi, mikä voisi olla sopiva kaava tällaiselle kankaalle, jota määrällisesti oli n. 60 cm. Waves-toppi (OB 3/2017) osui silmään. Melko simppeli väljä malli, jossa sivujen solmimislirpukkeiden myötä oli kuitenkin jokin juju. Piti tehdä aluksi ihan ohjeen mukaan, mutta... En saanut pääntiekaitaletta asettumaan haluamallani tavalla. Etenkin tuo etuosan v-linja tuotti tuskaa.
Pakkasi jäämään rumpulle ja takaamin jostain kohtaa joku paikka irvisti. Purin ensimmäisen version. Purin toisenkin version. Heitin koko pariin kertaan ratkotun pääntiekaitaleen hevon kuuseen. Päätin lopulta vain kääntää reunat tuplakäännöksin sisään.

Sitten en löytänyt niskaan sopivaa nappia. Iltamyöhällä kun ompelee, eivät kaupatkaan ole auki. Enkä ehkä yhden vaivaisen napin takia olisi muutenkaan vaivautunut lähtemään. Päätin ommella niskaan pienet solmimisnauhat.

Helman suhteenkin päätin hieman sooloilla. Tähkäpään mekon kanssa pääsin hyvään vauhtiin ompelukoneeni rullapäärmepaininjalan kanssa ja päätin sitten kokeilla rullapäärmäystä tähän pluruun. Ihan hyvä idea -Ensimmäiseen pesuun asti. Fiksumpana olisin varmaan huolitellut nuo reunat siksakilla ennen rullapäärmäystä, mutta jäipä sitten tekemättä. Ensimmäisen pesun jälkeen asia kostautui. Sieltä täältä helmasta haritti pieniä langan pätkiä rullapäärmeen lomasta. Tai sitten en taaskaan vain osannut tätä rullapäärmepaininjalan kanssa touhuamista. Ratkojalle oli jälleen töitä. Purin koko helmapäärmäyksen. Surautin alahelman saumurilla. Sen jälkeen reuna olikin liian paksu tuolle rullapäärmepaininjalalle. Kääntelin sitten lopulta helmankin tuplakäännöksin sisään. Että ei tullut joustamattomien rispaantuvien kankaiden fania tälläkään kertaa, kun pääntien tein kolmeen kertaan ja helman kahteen kertaan. Tai sitten pitäisi vain treenailla näitäkin matskuja paljon, paljon useammin.

Prinsessa Tähkäpään asu

Joskus täydellinen floppi johtaakin palkitsevaan onnistumiseen. Tyttäreni esiintyi alkukuusta musiikkiopiston viulukonsertissa. Konserttia varten halusin ommella mekon. Jokin suunnitteluvaiheessa/kangasvalinnassa/mallin valinnassa kuitenkin vinksahti tuolloin pahasti pieleen. Mekosta tuli mummolan yöpaita, joka sai aika nopeasti purkutuomion. Kangasta tuli kuitenkin ostettua aika reilusti, tai oikeastaan ostovaiheessa huomatun reiän vuoksi sitä tuli minulle hyvityksenä reilusti enemmän kuin olin ollut mekkoa varten alunperin ostamassa.

Yöpaitamaisesta mekosta puretut hihat päätyivät sellaisenaan mutulla kaavoitettuun puseroon. Siitä tuli kiva ja käyttäjälleen mieluinen. Tyttäreni alkoi heti myös mallailla purettua helmaosaa ja kertoi haluavansa siitä prinsessaleikkejä varten hameen. Kankaan väri huuteli voimakkaasti Rapunzelia. Hmmm... Miksipä ei, olihan koulun vappunaamiaisetkin kohta tuloillaan.

Googlen kuvahaulla tutkiskelin Tähkäpään mekon linjoja. Sitten marssin kangaskauppaan hypistelemään ja etsimään asuun sopivia tilpehöörejä. Violetti organza kertoi haluavansa puhvihihoiksi sekä tuomaan helmaan lisää volyymiä. Kullanhohtoinen nyöri valikoitui miehustan nyöritykseen. Omista varastoista löytyi lisäksi Lumikin mekosta yli jäänyttä kultaista koristenauhaa, jolla päädyin lopulta kanttaamaan pääntien reunat.

Valmista kaavaa mekkoon ei tietenkään ollut, joten kaavoitus tapahtui vahvasti fiilispohjalta. Toisaalta lasten rooliasujen kaavoittaminen on sikäli jotenkin armollista puuhaa, ettei jokaisen yksityiskohdan viimeistely olisi välttämättä niin justiinsa. Luotin siihen, että työ tekijäänsä neuvoo, kun tekee vaan. Ja neuvoikin. 

Lumikki-mekosta viisastuneena tiesin, että tuollaisen kolmiomaisen linjan tekeminen miehustan ja helman rajalle olisi kokomekossa haastavaa, sillä helman paino ainakin Lumikin mekossa veti miehustan kangasta niin, että kiilamainen muoto (leikkauksesta huolimatta) loisti valmiissa mekossa poissaolollaan. Niinpä päätin tehdä mekon kaksiosaisena. Toisaalta tämä ratkaisu helpotti myöskin tuota organzahörhelön kiinnitystä vyötärölle. Organzahörhön reunojen viimeistelyä varten tulin käyttäneeksi myös kohta 20 vuotta täysin jouten ollutta rullapäärmepaininjalkaa. Alusta asti sellainen on ompelukoneen tarvikeboksissa lojunut, mutta koskaan aikasemmin en ole moista tarvinnut, tai ehkä olisin tarvinnut, mutta jostain syystä en ole älynnyt ottaa käyttöön. Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei rullapäärmäysjälki näin ensimmäisellä kerralla ole kaikin paikoin täysin tasaisen priimaa, mutta riittävän hyvää tähän projektiin.

Miehustan mittasuhteisiin käytin osviittana aiemmin ompelemani jumppatopin pohjaa. Jälkikäteen tarkasteltuna se voisi olla hivenen lyhyempikin, koska jää nyt vähän rypylle. Olkoon. Etukappaleeseen mallailin hieman ylöspäin levenevän kiilan. Nyörien satiininauhaiset pujotuslenkit on ommeltu tuon kiilan saumojen väliin. Eniten päänvaivaa koko asussa tuotti tuo kolmiomainen miehustan alareuna. Varmaan tuollaisen rakenteen toteuttamiseen on olemassa jokin älyttömän kätevä kikkakutonen, mutta jostain syystä päähäni ei nyt säteillyt mitään kovin näppärää ja yksinkertaista kikkaa. Lopputulos kuitenkin näyttää kutakuinkin siltä miltä pitääkin, vaikka toteutuksen olenkin tehnyt todennäköisesti jotenkin tosi monimutkaisesti kikkaillen.

Puhvihihoihin muistelin myöskin osviittaa Lumikin mekosta. Piirtelin hihan muodon vapaalla kädellä yrittäen arvioida mittasuhteita. Yllätyin itsekin, miten hyvin ne lopulta asettuivat. Hihat on tasaisesti laskostettu olkapäiltä ja hihansuiden päärmeeseen ujutin kuminauhan rypyttämään hihansuut oikeanlevyisiksi. 

Viimeinen päänvaiva oli Tähkäpään letin askarteleminen. Päädyin melko simppeliin ratkaisuun, jossa solmeilin ponnaririnkulaan pitkiä langanpätkiä. Novitan Huopanen tuntui toimivan tässä aika kivasti. Yläkuvassa tuo on nyt säilytystä varten taas letitetty palmikoksi, mutta itse letin kiinnitys toimii niin, että letti on ensin avattava kokonaan auki. Hiukset sidotaan rinkulalla ponnarille ja aletaan letittää lankoja omien hiusten lomassa palmikolle. Hiusten loputtua lettiä jatketaan pelkillä langoilla. Vaatii hieman aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta eipähän ainakaan jatkoletti pääse tipahtamaan.

Tämä projekti oli kyllä itsellekin äärimmäisen palkitseva. Lopputuoksesta tuli hienompi kuin uskalsin itse edes toivoakaan. Purkuun joutunut hukkapala päätyi uuteen käyttötarkoitukseen (nooo... joutui tähän ostamaan vähän lisäkangastakin) ja sai ratkoa monta eteen tulevaa pähkinää, kun valmista ohjetta tai kaavaa ei ollut.

Jumppatoppi

Viime viikonloppuna eksyin vähän puoli vahingossa Menitan verkkokauppaan. Kangaskauppana tämä oli minulle uusi tuttavuus. Etäisesti muistan kuulleeni Menita nimen aiemminkin, mutta olen mieltänyt sen tyystin lankakaupaksi (näytti se sitäkin olevan). Mutta lankojen lisäksi ainakin verkkokaupassa oli kattava valikoima myös kankaita, vieläpä suht huokeaan hintaan. Bonuksena postikulut ilmaiseksi 60 euron ostoksista (eli ei tarvinnut maksaa 🙈). Muun mussa yhtenä tuotteena ostoskoriin lähti tätä sulkakuvioista lycraa. Siihen nähden, että kangaslaatikot olivat jo entuudestaan ääriään myöten täynnä, tilaukseen lähti luvattoman paljon myös muita kankaita. Niistä ompeluksia sitten tuonnempana.

Tokaluokkalaisille soveltuvien sporttitoppien valikoima kaupoissa on jotenkin köpönen. Joko ovat mallia napa vilkkuu tai vähintäänkin kangas on laadultaan onnetonta. Täytyy siis tehdä itse. Hiukan jännitti tuo kangastilaus, kun firma oli kangaskauppana itselleni aivan uusi. Kokemus oli kuitenkin positiivinen, sulkalycra vaikutti oikein napakalta ja laadukkaalta. Kaavan pohjana käytin itselleni aiemmin tuttua Lucy in The Sky -tyllimekon (OB4/2016) yläosaa. Kaavan kokotaulukko jäi yhtä liian pieneksi, joten mutulla suurentelin kaavaa kankaan leikkuuvaiheessa. Pääntien pyöristin ja helmaan lisäsin leveän resorin. Hyvä tuli.

Uudet treenivaatteet

Kun ei kaupasta löydy sopivaa, pitää tehdä itse. Tyttäreni aloitti syksyllä tankotanssiharrastuksen, urheiluliikkeistä yritimme jo alkusyksystä löytää sopivaa treenitoppia, mutta kaikki mallit tuntuivat olevan joko liian isoja tai muuten vain kertakaikkisen plurua materiaalia. Kun itse tekee, saa sitä mitä tulee. Tällä kertaa tuli ihan hyvät. Alan melkeinpä jopa jo tykästyä lycraan ompelumateriaalina!

Tyttären itsensä valitsemasta kuosista ompelin Lucy In The Sky (OB 4/2016) mekon yläosan kaavaa mukaillen treenitopin. Mustasta lycran jämistä surautin Paapiin Lilja-leggareiden kaavaa mukaillen topin kaveriksi lyhyet treenitrikoot. Lahkeen pituus määrittyi aika pitkälti sen mukaan, miten kangasta oli halloween-asun ja pitkien leggareiden jälkeen jäljellä. Toisaalta olen ymmärtänyt, että tankotanssissa nuo lahkeet voisivat olla lyhyemmätkin, mutta asia on nopeasti korjattavissa, mikäli osoittautuvat liian pitkiksi. Molemmat sekä treenitopin, että trikoot ompelin tarkoituksella pari numeroa tavallista pienemmässä koossa, sillä treeniasu sai olla suht ihomyötäinen.