Sadun nimipäivänä 18.10 vietetään valtakunnallista satupäivää, koska päivä sattuu olemaan sunnuntai ja syyslomamme pyörähti juuri käyntiin, koulussamme otettiin varaslähtö ja vietimme satupäivää jo eilen. Oppilaiden yllätykseksi koko henkilökunta pukeutui perjantaina satuhahmoiksi. Minulle itsestään selvä hahmo oli Lumikki. Jo lapsena Lumikki oli prinsessahahmoista suosikkini. Hiusten värillä saattanee olla jotain yhteyttä tähän asiaan... Ehkä oli helpompi samaistua Lumikkiin kuin vaikkapa vaaleakutrisiksi kuvattuihin Tuhkimoon tai Ruususeen.
Puuttui vain se Lumikin asu. Olisihan sellaisen saanut tosin netistä tilattua. Googlaus tuotti tulokseksi jos jonkinlaista Lumikki-kostyymiä -Osassa vähän enemmän kangasta, osassa hyvinkin niukalti. Mutta jotenkin tuon valmiin rooliasun tilaaminen ei tullut kuuloonkaan. Tein ekskursion JättiRättiin siinä toivossa, että löydän asuun sopivat kankaat. Ja löytyihän niitä. Lieneekö tuo nyt sitten jotakin loimusamettia tai vastaavaa. Jotakin keinokuituhirvitystä, josta leikatessa lähti älytön määrä mikromuovihuitua. Maapalloa ei taidettu pelastaa tällä projektilla, mutta ainakin kankaan metrihinta oli kohdillaan. Yhden päivän rooliasua varten, kun ei ihan hirvittävän isoa rahallista panostusta ollut järkeä laittaa. Tuolle pinolle kankaineen, lankoineen ja koristenauhoineen tuli hintaa alle 15 euroa. Ei paha.
Pukuun ei ollut kaavaa, joten aika vahvasti soveltaen lähdettiin liikkeelle. Tiesin PaaPiin Klara-mekon yläosan entuudestaan hyvin istuvaksi ja niinpä leikkelin mekon yläosan Klaran kaavaa mukaillen. Klaran hihojen kaavat (lyhennettyinä) leikkasin pystysuunnassa neljään osaan, lisäilin suikeroihin vielä melko reilulla kädellä sivuille saumavaroja. Jokaisen sinisen hihapalasen väliin ompelin punaisesta kankaasta n. 10 cm leveän kaistaleen, jonka sitten ompeluvaiheessa laskostin olkasaumaan. Nuo siniset välikaitaleetkin leikkasin tarkoituksella liian leveiksi, jotta sain volyymiä ja rypytystä hihoihin. Tuli yllättävänkin hyvä, ottaen huomioon, etten etukäteen ommellut mitään rypytyslankoja vaan pistelit hihat suoraan nuppareilla kiinni. Noihin punaisiin laskoksiin tein tosin ompelukoneella pienet aputikkaukset ennen hihan kiinnitystä. Oli jotenkin aika vapauttavaakin ommella tällaista rooliasua "Ei se ole nyt niin justiinsa" -mentaliteetilla. Hihansuihin saumuroin ikään kuin resorikaitaleenomaisesti siniset kaitaleet, jotta sain hihat pussitettua. Aluksi mietin kuminauhakujaa, mutta tuo kaitale tuntui lopulta paremmalta idealta.
Kankaiden ostovaiheessa en ollut ollenkaan vakuuttunut sen ommeltavuudesta. Vahva epäilys oli siitä, että projekti saattaisi koetella hermojani melkoisesti. Onneksi olin väärässä. Kangas oli yllättävänkin helppoa työstettävää ja niinpä rohkaistuin kokeilemaan mekkoon vielä kauluksen improvisoimista. Alunperin olin miettinyt yhdeksi vararatkaisuksi esim. erillistä kauluksellista viittaa, mikäli kauluksen kiinnitys mekkoon osoittautuisi minun taidoilleni liian haastavaksi. Leikkelin valkeasta joustamattomasta kiiltokankaasta (ei mitään hajua kankaan nimestä) tuollaiset kaarevat suikaleet. Suikaleiden sisään silitin hyvin stydistä kovikekankaasta tukipalan. Saumurilla siistin ja kiinnitin palasten avoimen reunan toisiinsa ja itse kaulus on pääntien huolittelun jälkeen ommeltu ompelukoneella pääntien sisäpuolelle. Kun kaulusta hieman taivuttaa, se asettuu aika kivasti pystyasentoon.
Tuosta kultaisesta koristenauhasta piti alunperin tulla yläosaan vyötäröltä pääntielle ulottuvat koristukset, mutta matkan varrella suunnitelma muuttui. Mekon yläosa on alunperin leikattu niin, että tuohon eteen muodostuisi sininen kiila tai kärki, mutta vyötärölle rypytetty kangasmäärä painaa sen verran, että joustavassa kankaassa se venyttää tuon kiilamaisen muodon lähes olemattomiin. Kultaisilla roikkuvilla koristenauhoilla sain edes jonkin verran muodostettua illuusiota siitä, että tuossa edessä olisi pieni kiila.
Puvun sovitusvaiheessa tyttäreni intoutui niin ikään stailaamaan itsensä kääpiöksi. Kääpiön varusteeksi haettiin froteinen löylymyssy ja Germit-sammakon viitta. Yhteiskuvassa Lumikki ja 7-vuotias kääpiö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti