sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Syksy saapuu väripatoihinkin


 Syksyn edetessä karkkivärit ovat kaikonneet väripadoistani. Tämä värjäyserä sattui tulemaan erityisen maanläheisiin väreihin. Sinällään värikattauksessa ei tosin ole mitään kovin yllättävää. Etualan kauniin ruskea sävy on saatu vuorenkilven fermentoituneista lehdistä. En purettanut lankaa erikseen, sillä noissa lehdissä pitäisi olla parkkiaineita. Sävy on mielestäni kaunis, mutta lanka jäi aika karheaksi vielä etikkavesihuuhtelunkin jälkeen. En ihan tarkalleen tiedä millaisia kemiallisia prosesseja värjäyspadassa tällä kertaa kävi, mutta vuorenkilpivyyhtiä huuhdellessa veden pintaan nousi kerta toisensa jälkeen mystistä vaahtoa..?


Värjäysryhmässä on tänä syksynä hehkutettu runsaita verihelttaseitikkisatoja. Niitä lähdin minäkin sienikorini kanssa tuosta lähimetsästä hakemaan. Aikaisempina vuosina olen kyseistä sientä tästä lähimaastosta löytänyt, mutta tällä kertaa koriin päätyi vain kaksi vaivaista yksilöä, niillä ei vielä ihan väripataa laiteta porisemaan. Sen sijaan koriin päätyi varasuunnitelmana samettijalkoja ja männynsuomuorakkaita. Kummallekaan värille ei nyt sinällään ollut mielessäni mitään erityistä tarvetta, mutta päätin tehdä kokeilun, muuttuisiko kyseisten sienten värit ph-kikkailuilla, kun liemeen lisää ruokasoodaa. No eipä juuri muuttunut, aika samat beiget ja vihertävän harmaat langat padasta nousivat kuin aiempina vuosinakin ilman soodakäsittelyä. Tulipa kokeiltua.


Näistä langoista tuo punertavanruskea sävy on oma suosikkini.

1 kommentti: