Klasarikimara

 
Inventaario pojan vaatelaatikoihin paljasti jälleen akuutin kalsarivajeen. Moni muu olisi tässä kohtaa käyttänyt elämästään puoli tuntia ja lähtenyt kauppaan ostamaan kalsareita. Minä puolestani kaivan esiin tilkkulaatikon. Tuhtaan ja tetristelen ylijäämäpalasia ja hupsistakeikkaa, yhtäkkiä huomaan, että kalsariprojektin äärellä onkin hujahtanut koko ilta.

Lopputuloksena syntyi neljät uudet kalsarit. Hyvä mieli tästä projektista tuli. Vihreät kalakalsarit ovat ainoat, joihin riitti samaa kangasta kaikkiin palasiin, muut ovat sen verran pienistä jämäpaloista kokoon kursittuja, että niihin oli pakko miksata kahta eri kangasta. Ainakin ovat persoonallisia ja kokemuksesta tiedän, että itse ompelemani kalsarit ovat olleet laadultaan niitä kestävimpiä. Ostokalsarit yleensä rispaantuvat ja repsottavat nopeammin kuin itse ompelemani. Vaikka eipä niissäkään laatu aina ihan priimaa ole, mutta toisaalta pienet kauneusvirheet eivät tässä artikkelissa nyt ihan hirveästi haittaa.

Kaavana kalsareissa vanha tuttu Ottobren Mr Leopard (6/2016). Mitäpä sitä hyväksi havaitsemaa kaavaa mennä vaihtamaan. Tuttuun tapaan nipistin näistäkin hieman lahkeen suusta pituutta pois, kuten olen tehnyt aiemmillakin kerroilla.

Vanamo-mekko

Näköjään menee vähän sykleittäin tämä allekirjoittaneen ompeluinnostus. Välillä sitä saa kaivaa puoli väkisin esiin, mutta kun jumin yli pääsee, lähteekin ompeluksia tulemaan useampi yhteen putkeen. Kaivoin oikeastaan ensin esiin kässämessuilta ostamani puuvillaneuloksen, johon testasin itselleni uutta (joskin jo vuoden 2017 Ottebressä ilmestynyttä) Ladder Stripes -kaavaa. Kaava toimi oikein hyvin neulosmekossa (jonka postaus tulee myöhemmin, sillä tähän hätään ei sitten ollutkaan oikeanväristä kanttauslankaa). Päätin sitten samaan syssyyn ommella samaisella kaavalla niin ikään kässämessuilta ostamani Nuppu Printin Vanamo-kankaan. Mutta. Ei sittenkään. Kangasta olikin vain 1,5 metriä, mikä ei kyseiseen leveähelmaiseen malliin riittänyt. Ei alkuunkaan. Edes lyhythihaisena versiona.

Kun nyt kaavan siinä kuitenkin olivat valmiiksi levällään, päädyin modaamaan sitä. Aika roimastikin. Ensin ajattelin selviäväni pelkillä hihojen lyhentämisellä. Mutta helma oli liian leveä, eikä kangas riittänyt sellaisenaan. Päätin kaventaa helmaa, jotta saisin soviteltua rinnakkain/limittäin etu- ja takakappaleet. Ei riittänyt siltikään. Pituuttakin piti helmasta karsia. Mutta ei. Sovitusvaiheessa totesin, ettei trikoo laskeutunut helmassa ollenkaan niin nätisti kuin neulos. A-linjaisen mekon leveä helma näyttikin pöljätä. Kavensin helmaa entisestään. Että tiedä sitten paljonko tästä nyt loppupeleissä edes jäi alkuperäisestä kaavasta jäljelle. Eipä juuri mitään. Etu- ja takakappaleiden yläosa. Ja niistäkin vähän pääntietä sovellettu.

Oikeastaan modauksen jälkeen näyttää aika samalta, mitä olen aiemminkin omilla kaavamodauksilla päätynyt A-linjaisista mekoista tekemään. No eiköhän tämä käyttöön tule kuitenkin. Kangaslaatikossa on pitkälti toista vuotta odotellut roosanvärinen vohvelitrikoo neuletakiksi päätymistään. Jospa saisin senkin vihdoin ommeltua, sillä vaaleanpunaiset vanamot kaipaavat talven tullen selvästi kaverikseen juuri roosanväristä neuletakkia.

Kankaan jämistä ompelin jälleen yhdet pikkarit. Tälle kertaa itselle. Eipähän jää nämäkään riekaleet tilkkulaatikkoon pyörimään. Tai pienen palan sinnekin sentään jemmasin. Joulumyyjäisiä on jälleen luvassa kahdenkin joukkueen taholta, joten ehkäpä surauttelen sitten taas niistä pienimmistä tilkuista kestotiskirättejä myyjäisiin.

Hukkapalat hyötykäyttöön

Ompelun ohessa syntyy pidemmän päälle hirveä määrä epämääräisen kokoista ja muotoista tilkkua, joita sitten ainakin allekirjoittaneella tulee jemmattua tilkkulaatikkoon sillä ajatuksella, että jonain päivänä näistä ehkä jotakin... Tuo jonain päivänä harvemmin koittaa ja niinpä tilkkulaatikko pursuaa kroonisesti yli äyräidensä.

Olen pyrkinyt tietoisesti tekemään asialle jotakin, niin että ainakin yritän miettiä jo ompeluprojektien aikana, pystynkö hyödyntämään "leikkuujätteenä" syntyneet jämätilkut heti pois, jotta ne eivät koskaan edes tilkkulaatikon tukkeeksi asti päätyisi. Parissa edellisessä projektissa onnistuin jopa toteuttamaan visioni. Molempien kankaiden jämistä riitti vielä materiaalit alushousuihin, jotka syntyivät lopulta hyvinkin nopeasti, kun asian teki saman tein samoilla koneissa jo valmiiksi olevilla langoilla.

Kaavat piirrelty jotain sinne päin -periaatteella vanhojen roskiin menevien alushousujen pohjalta. Aeva hyvät tuli.

Boksereita tilkuista

 

Reilu viikko sitten sain lastan pois sormestani ja olen jumpannut nivelen liikkuvuutta nyt virkkaamalla. Aloitin ikuisuusprojektin, joka valmistunee ehkä joskus. Oli kuitenkin aika kaivaa esiin myös ompelumasiinat, jotka eivät olekaan aikoihin olleet näin pitkään käyttämättöminä.  Pojan vaatelipastoa järjestellessä vastaan tuli pari ammottavaa aukkoa: akuutti teeppari- ja kalsarivaje. Näistä kahdesta päätin pitkän ompelutauon jälkeen aloitella siitä piiloon jäävästä osuudesta eli kalsareista.

Ammensin blogini syövereistä edellisen bokseripäivitykseni löytääkseni mitä kaavaa olen aiemmin käyttänyt. Ajassa täytyi matkustaa taaksepäin aina vuoteen 2018 asti. Kyseinen Mr Leopard (OB 6/2016) on käytössä toimivaksi osoittautunut ja siitä löytyi riittävästi kokoja vielä näin viisi vuotta myöhemminkin. Sillä siis. Sovitusvaiheessa modasin kaavaa typistämällä lahkeista hieman mittaa pois. 

Kokemus on osoittanut itse ompelemani bokserit kaupan boksereita pitkäikäisemmiksi. Laadultaan ja koon puolesta. Tässä kohtaa sitä sitten miettiikin, että minkä ihmeen takia näitä on viimeksi ommellut viisi vuotta sitten, kun kalsarivarastoa olisi voinut tilkuista päivitellä tämän tuosta. Materiaalia tuntuu ainakin tilkkulaatikkoon kertyvän yhtenään. Näihinkin boksereihin yhdistelin eri jämäkankaita. Melkein naurettavankin pieniä jalkapallokuosien tilkkuja on tullut tilkkulaatikkoon jemmattua sillä ajatuksella, että niistä saisi ehkä joskus kivan tehosteen johonkin projektiin. Päätyivät nyt boksereihin.

Tilkkutalkoot

Kun on taipumus jemmailla niitä melko pieniäkin epämääräisen muotoisia jämäriekaleita, tilkkulaatikko tuntuu pursuavan kroonisesti yli äyräiden. Tällä kertaa ammensin tilkkulaatikon uumenia sillä ajatuksella, että joistakin kuoseista ja riekaleista pääsisi vihdoin lopullisesti eroon.

Pilkkutrikoo, joka jo alunperinkin tarttui matkaan Eurokankaan palalaarista heräteostoksena, tuli tällä kertaa koko lailla hyödynnettyä. Riekaleesta sai taiteiltua parit pikkarit ja yhden topin.

Pikkarikaava on piirrelty vanhoista käytöstä jo poistuneista housuista. Ennen roskiin laittamista leikkelin vanhat hyvin istuvat pikkarit palasiksi ja jäljensin niistä kaavat talteen. Niin ikään topin kaava itse piirrelty uikkarin topin pohjalta.

Samanlaisen palasiksi leikeltyjen vanhojen alkkareiden kaavajäljennöksen tein myös itselleni. Materiaalina plurun tuntuinen joustava ribbineuloksen jämä toimi pikkareissa yllättävän hyvin. Istuvat kivasti jalkaan, vaikkakin kuvassa näyttää reunoiltaan lörpöttävän.  

Puput pöksyissä ja muita tilkkuhommia

Kun tilkkulaatikossa oli tungosta ja pojan alusvaatelaatikossa akuutti vajaus, syntyi jo aiemmin testatulla Ottobren (6/2016) kaavalla jälleen muutamat bokserit.

Kaikki kuosit ovat jo aiemmin päässeet jossakin muodossa jonkun paitaan, mekkoon tai tunikaan. Epämääräisen kokoisista ja muotoisista palasista sai kuin saikin vielä kyhättyä aika kivoja alushousuja. Sikäli mikäli kangasta olisi ollut enemmän, olisi Pupujunan kohdistukset toki voinut mallailla niin, että raiteet olisivat samoilla koroilla, mutta nyt oli soviteltava palaset siitä mistä kangasta riitti. Kirahvit marssivat edes suunnilleen linjassaan ja haikalat uiskentelevat muutenkin sen verran villisti, ettei kohdistuksiin pahemmin kiinnitä edes huomiota.

Mitään kuosia ei yksinään olisi riittänyt koko boksereihin, niinpä tein etu- ja takakappaleet yksivärisistä tilkuista. Kahden eri kankaan kombinaationa mielestäni muutenkin kivemmat. Ja etumuksessa kuosien kanssa on aina vähän arpapeliä. Vaikka kuinka koittaisi kuvioiden osumista mallailla, aina joku kohdistuskukkanen kuitenkin onnistuisi putkahtamaan. Yksivärisessä kankaassa ei ole sitä vaaraa. :D

Tilkkupäivä

Viikonloppu antoi vähän jo viitteitä siitä, että kevät saattaisi sittenkin olla tuloillaan. Tänä aamuna satoikin sitten taas räntää. Riittäisi jo. Ensimmäisten lämpimien päivien myötä aloitin kuitenkin jokakeväisen perinteeni: Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta selkäkrampista. Jep, joka vuosi sama virhe. On näköjään pakko heilua haravan varressa, kunnes selkä irtisanoo sopimuksensa siitä hommasta. Lauantain kun haravoi pihaa ja pientareita, sunnuntain saikin viettää ompelupäivänä.

Iski tilkkujen tuhoamisvimma. Kaivoin tilkkulaatikkoni pohjiaan myöten ja lopputuloksena syntyi pojalle kolmet uudet bokserit. Kätyrikankaasta riitti peräti jokaiseen palaseen samaa kangasta, joskin nuo keskipalat edessä ja takana jouduin taiteilemaan väärään langansuuntaan. Onneksi kuvio on sen verran sekava ja melskeinen, ettei haittaa, vaikka keskiosassa kätyrit ovat kellahtaneet. Joustoa löytyi kumpaankin suuntaan, nähtäväksi jää, miten sitten pitää muotonsa.

Kahdet muut bokserit on koottu niin pienistä rippeistä, että niihin joutui miksailemaan kahta eri kangasta. Toisaalta ihan kivat niin. Kaavana näissä Mr Leopard (OB 6/2016). Varmasti helpommalla pääsisi, kun kävisi marketista ostamassa paketillisen kalsareita, mutta jotenkin merkillisellä tavalla palkitsevaa, kun saa pienistä rippeistä ja riekaleista ommeltua käyttökelpoisia vaatteita.