Eli käytännössä punosrytmien vaihtumiskierroksilla tehdään langankierrot + 2 seuraavaa silmukkaa yhteen vaihdellen sitten sopivin välein oikeiden ja nurjien silmukoiden rytmiä. Seuraavalla kierroksella neuloin langankierrot aina nurin.
Halusin sukista lyhytvartiset, mutta kuitenkin pidemmät kuin sneaker-mittaiset. Olisi kannattanut hiukan vartta lyhentää. Pari kierrosta vähemmän varren joustinneulettakin olisi varmasti riittänyt. Valitsin nimittäin langaksi aiemmin kesällä pensasväriherneelle värjäämäni Seiskaveikan. Kuvittelin 100 g värjäyserän hyvinkin riittävän lyhytvartisiin sukkiin. Vaan kovasti näytti lanka matkan varrella hupenevan. Ensimmäisen sukan jälkeen punnitsin sukan: 51 grammaa! Hitto. Paljosta ei jäänyt vajaaksi, mutta jälkimmäisessä loppuisi todennäköisesti viime... ei edes metreillä, vaan viime senteillä väri kesken. Purin sukan kärjen tuohon pintaneuloksen päättymiskohtaan asti ja päätin neuloa nuo kärkikavennukset toisella värjäyserällä. Pensasväriherneellä värjättyä Seiskaveikkaa sekin, mutta eri värjäyserästä, jolloin sävy on asteen verran vaaleampi. Kärjet näissä sukissa nyt siis hiukan vaaleammat.
Kohtalon ivaa on se, että kun sitten punnitsin sen jälkimmäisen sukankin, sain painoksi 49 grammaa. Eli olisi lanka ehkä sittenkin juuri ja juuri riittänyt. Mutta nyt tuli kaksivärisinä. Enää en pura ja tee kärkiä uudelleen. Neuloin sukat poikkeuksellisesti kolmosen puikoilla (normaalisti Seiskaveikka menee 3,5 puikoilla) ja nyt jälkiviisastelen vielä sitäkin, olisiko lanka riittänyt puoli numeroa isommilla puikoilla... No tällaiset nyt tuli. Korinpohja tuli testattua ja kotisukiksi varmasti aivan passelit näinkin.
