Tämä on tarina siitä miten suunnitelmat muuttavat muotoaan ja joskus suunnitelman eläessä lopputulos pääsee yllättämään tekijän itsensäkin. Tyttärelläni oli viime viikolla esiintyminen musiikkiopiston kevätkonsertissa. Viime vuonna ompelin itse esiintymisasun ja ajatus itse tehdystä esiintymisasusta alkoi viime metreillä kutkuttamaan, vaikka periaatteessa esiintymisasu olisi tällä kertaa löytynyt jo valmiiksikin. Lähdin kangaskauppaan fiilistelemään, josko sieltä joku kangas huhuilisi niin, että haluaisi lähteä matkaan. Huhuilikin. Jätti-Rätistä mukaan tarttui vähän lycrantapaista hitusen kiiltävää marjapuuronväristä kangasta. Valmista kaavaa ei ollut etukäteen mietittynä, joten päätin ottaa kangasta reilummin, hinta kun ei päätä huimannut. Kankaan leikkuuvaiheessa siitä paljastui 10 cm ennen antamaani mittaa suurehko reikä. Leikattu aukko keskellä kangasta. Kuulemma kankaan laaduntarkistusta varten kankaasta leikataan keskeltä palanen. Myyjä leikkasi kankaan poikki reiän jälkeen ja oli aloittamassa uutta mittausta. Ehdotin, että ottaisin tuon jo leikatun osion, koska mitta jäi niin vähän vajaaksi sattumanvaraisesti päästäni heittämästä kankaan menekkiarviosta ja reiän mitalta kangasta tulisi nyt puolisen metriä lisää, joskin tuossa osiossa oli keskellä iso aukko. Järjestely sopi myyjälle, sain kankaan vielä palalaarihinnoittelulla, eli lopulta koko lystille hintaa kertyi alle 5 euroa.
Reiluhko kagasmäärä ja varsin huokea hinta madalsivat kynnystä lähteä kokeilemaan uutta kaavaa. Epäonnistumisen pelkokaan ei ollut suuren suuri, sillä varasuunnitelma esiintymisasusta löytyi valmiina kaapista. Ensimmäinen YRITELMÄ oli Star Night-mekko (OB 6/2020). Kaavan ja kyseisen kankaan yhdistelmä alkoi epäilyttää jo ompeluvaiheessa, ensimmäinen sovitus vahvisti epäilyn: Ei jatkoon! Mekko muistutti enemmän mummolan yöpaitaa kuin konsertin esiintymismekkoa. Jonkin aikaa sitten instassa näkemäni vinkkivideo saumuriompeleen nopeasta ja helposta purkamisesta pääsi testiin. Lopulta alkuperäisestä mekosta jatkoon pääsivät vain hihat.
Yli jääneestä kankaasta leikkelin mutulla improvisoiden uudet etu- ja takakappaleet. Mekko vaihtui väjähköön puseroon. Kangas laskeutui nätisti ja päätin ommella myös helmaan samankaltaisen leveän resorikaitaleen kuin hihansuissakin.
Periaatteessa paita valmistui juuri ennen konserttia, mutta toinen esiintymisasu (itse ommeltu mekko rakkaan villatakin kanssa) olivat jo valmiiksi silitettyinä, joten tällä ei lopulta koserttiin päädytty, kiva ja käyttäjälleen mieluinen pusero kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti