Merenneitosynttärit

Näitä 5-vuotissynttäreitä on päivittäin laskettu puolentoista kuukauden ajan. Muistaakseni ensimmäisellä kysymyskerralla laskimme synttäreihin olevan 45 yötä. Siitä asti on tuota lukemaa laskettu PÄIVITTÄIN! Asia on pienelle tytölle selvästi tärkeä. Ja mielelläänhän näitä järjestää. Näin lomalla ollessa taitaa välillä karata järjestelypuuhat käsistä äidiltäkin. Ja sitten on vielä Pinterest, jota selaillessa ideoiden määrälle ei olekaan enää mitään rajaa. :)

Viime vuonna juhlimme Frozenin merkeissä, tänä vuonna teemaksi valikoitui merenneito. Vuosia sitten Aasian reppureissuilta matkamuistoiksi keräilemäni simpukan kuoretkin pääsivät vihdoin rekvisiitaksi. :)

 Kesällä on ihana järjestää ulkosynttäreitä. Pihalle on niin paljon helpompi kehitellä aktiviteetteja ja sinne mahtuu ääntä ja melskettä. Merenneidot (ja näkit) pääsivät välillä paljuun pulahtamaan. Pihalle oli kätketty merenalainen aarre, jota yhdessä etsittiin. Aarrearkusta jokainen vieras sai itselleen muistoksi jalokiven.

Aarteita etsittiin myös hiekkalaatikolta, jonne hautasin gnocchi-pastasta ja hajonneesta helminauhasta askarreltuja helmisimpukoita. Kolmeen simpukkaan oli kätketty arvokkain valkoinen helmi, lopuissa simpukoissa piileskeli ruskea helmi.

Mummi, jota itse synttärisankari ei koskaan ehtinyt näkemään, on kauan sitten ommellut nyt jo lähes aikuisille serkkutytöille upean merenneidon pyrstön. Serkuilta tuo aarre on nyt päätynyt meille. <3 Festaripatjan päällä pääsi köllöttelemään merenneitona.

Kaupat ovat pullollaan valmista Frozen-tavaraa, selvästikään merenneitoteema ei ole yhtä trendikäs. Koristuksia oli siis askarreltava itse (minusta se mieluisin vaihe synttärivalmisteluissa) :) Ajankäytöllisestihän tuollaisessa nysväämisessä ei ole järjen häivääkään, mutta kerrassaan mukavaa puuhaa silti.

Moni ideoista lähtee materiaaleista käsin. JättiRätin vaaleansininen paljettikangas päätyi merenneidon pyrstöiksi mukien kylkeen. Pilttipurkit tuunattiin samalla kankaalla pieniksi kukkamaljakoiksi, joihin yhdessä synttärisankarin kanssa kävimme poimimassa kukkia.

Synttärisankarin oma toive oli pullon pyöritys, se kehen pullo osoittaa, antaa vuorollaan lahjan. Paljettikankaan avulla tuunasin tyhjän Fresita-pullon merenneidon pyrstöksi. Tai ainakin yritelmälksi sellaisesta. :D

Sopivansävyisiä kaverilahjapussukoita ei löytynyt. Päädyin ostamaan valkoisia, saisi niistä sitten tuunattua mieleisensä. Askartelukaapissa on ikuisuuden pyörinyt lajitelma kohokuvioisia sinisävyisiä koristepapereita. Niistä leikkelin pussukoihin merenneidon pyrstöjä (poikani totesi niiden näyttävän enemmän kissoilta. Totta. Vain häntä puuttuu) :D Kissavaikutelmaa hälventääkseni väritin pyrstön ympärille vettä ja laitoin pieniä hopeisia strasseja pärskeiksi.

Pussukoiden sisään sujahti karkkiaskit ja pieniä mereneläviä.

Synttäreiden haasteellisin osio oli kakku. Siitä piti kuulemma tulla merenneitokaukku. Tottakai. Kuinkas muutenkaan. Mutta sokerimassa ja minä... PURSOTUS ja minä... Ei vain kertakaikkiaan ole minun juttuni. Olisihan kaupasta toki löytynyt valmiiksi sellainen Ariel-kuvainen kakunpäällinen, mutten oikein ole sellaisten fani. Sitä paitsi sain ryssittyä sen ainoankin kerran, kun sellaista joskus kokeilin. Jääkaapissa halkesi koko kuva. Tällä kertaa jätin Arielin suosiolla kauppaan. Se tarkoitti toisen peikon kohtaamista. Oli askarreltava sokerimassasta merenneidon pyrstö. En voi käsittää, miten joku saakin siitä massasta (ja marsipaani on ihan yhtä paha ...pahemman makuista vain) väkerrettyä sileäpintaisia muotonsa pitäviä täydellisiä otuksia. Ei ole täydellinen tuo pyrstö. Parin grillivartaan avulla pysyi sentään muodossaan, ilman tukia alkoi hiljalleen lösähtää koko pyrstö. Ja pursotus... Voi hyvänen aika... Pikkusiskon kanssa usein vitsailemme, kumpi saakaan karmeampaa pursotusjälkeä aikaan. Aika tasoissa mennään... Joku joskus sanoi, että laktoositonta kermaa olisi vaikeampi pursottaa. Elintarvikevärin lisäämisen jälkeen massa muuttui entistä kökömmäksi. Laitetaan sitten vaikka niiden piikkiin. xD Mutta meren aaltoja nuo ovat esittävinään.

 Minun taitotasolleni helpompia oli toteuttaa minicroissantit valmistaikinasta. Niiden sisään käärin puolikkaan metwurstsiivun. Nuo valmistaikinacroissantit ovat siitäkin käteviä, kun ovat maidottomia. Näin löytyy helposti tarjottavaa myös maidottomille synttärivieraille. Coctailtikkujen ja irtosilmien kera niistä tuli oikein lystikkäitä rapuja. :)

Maidotonta tarjottavaa saa helposti myös muffinseista. Muffinssireseptejä on pilvin pimein, osa niistä erinomaisen kuohkeita ja osa ihan kuivaa puppua. Koskaan en muista laittaa itselleni ylös, mikä resepteistä olikaan toimiva ja mikä meni rosvosektorille. Tällä kertaa sovelsin itse oman maidottoman reseptin useita reseptejä vertailemalla. Näistä tuli peräti maukkaita ja kuohkeita. Taltion tuon reseptin siis itsellenikin tänne blogiin.

Maidottomat mustikkamuffinsit (n. 20 kpl)

2 munaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vanilijasokeria
2 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
100 g maidotonta leivontamargariinia
2 dl kaurajuomaa
1,5 dl mustikoita

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Jauhoseos sekoitetaan vaahtoon. Massaan lisätään sulatettu margariini, kaurajuoma sekä mustikat (itse käytin ihan pakastemustikoita). Taikina sekoitetaan hyvin ja annostellaan pieniin muffinivuokiin. Paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa  n. 15-17 min.

Halutessaan muffinit voi kuorruttaa esim. tuorejuustolla tai  maidottomat versiot vaikkapa vispautuvalla kaura- tai soijavalmisteella.

Leivonnassa oikaisin tällä kertaa pikkuleivissä. Tasangon simpukan kuorta muistuttavat sitruunapikkuleivät päätyivät tuorejuusto-kermakreemillä ja hopeahelmillä tuunattuina juhlapöydän helmisimpukoiksi.

Popparikulhon koristeeksi väkersin paprikasta ravun. Suolakalat pääsivät "uiskentelemaan" pallomaljakkoon ja jättimäinen simpukankuori toimi karkkikulhona.

Lopulta päivän kruunasi upea sää. Puoli päivää ensin jännitin tuleeko sade, jota sääennusteet hieman lupailivat. Kolmen aikaan päätin, että sade ei tule. Ei saa tulla. Ei ole satanut koko kesänä, joten ei sataisi tänäänkään. Uhmakkaasti aloin pystyttää paviljonkikatosta sadetta enteilevien pilvien alle. Katoin pöydän ja virittelin viirit ja koristeet. Sadepilvet väistyivät ja vieraiden saapuessa saimme auringon paisteen. :)