Lasikupla

Sain 40-vuotislahjaksi lahjakortin lasinpuhallukseen Riihimäen Lasismiin. Juhannuksen jälkeen jäin Hämeeseen mökkeilemään vielä viikoksi ja päätin vihdoin käyttää lahjakorttini, kun lähisauduilla satuin oleilemaan. Mielessä oli heti sellainen pallomainen pienehkö maljakko. Lasten poimimissa kukkakimpuissa on monasti aika lyhyet varret ja kaikki maljakkoni tuntuvat olevan liian suuria sellaisille pienille söpöille kimpuille. Liian korkeita. Tai muuten vaan isoja. Aalto-maljakkoonkin saa kerätä aika moisen määrän valkovuokkoja, jotta näyttäisi hyvältä. Ja kun ei ole ollut sopivaa maljakkoa, nuo lasten keräämät kimput ovat hätäpäissään päätyneet tyhjiin hillopurkkeihin, oliivipurkkeihin, tai mitä nyt kaapeista on sattunut löytymäänkään.

Visioni oli selkeä: harmaa, pallomainen, pinnassa kuplia. Sen toteutus... Hmm... paljon helpommin sanottu kuin tehty! Tavattoman kivaa puuhaa silti. Ja tavattoman kuumaa. Ja tavattoman vaikeaa! Aika paljon Lasismin pojat saivat toki tötöilyjäni paikkailtua. Ei siitä silti palloa tullut. Ohjeet olivat kyllä hyvät, oppi ei vain oikein mennyt perille käytännön tasolla.  :D

Jostakin kulmasta katsottuna muoto muistuttaa pyöreää, toisesta suunnasta taas ei. Pallomaiseksi maljakoksi ajattelemani visio muuntautuikin etäisesti pyöreää muotoa muistuttavaksi litistetyksi kuplaksi. Epäkeskoksi sellaiseksi. Toisaalta hauska juuri tuollaisena kuin on. Uniikki ainakin. Jälkeen päin ajatellen olisi voinut olla vieläkin vinompi. En vain sellaista osannut etukäteen visioida.

Poreita ei pinnassa lopulta näy kovin paljon. Ovat keskittyneet lähinnä pohjaan. Mutta kun laittaa vettä, pohjan poreet näkyvät paremmin.

Olipas kiva lahja. Maljakko, jolla on tarina. Kaikessa epätäydellisyydessään juuri täydellinen. :)