Virkattu Totoro

Television katselun passivoivasta vaikutuksesta on puhuttu minun lapsuudestani saakka. Itselläni on televisiota katsellessa kädessä yleensä aina jokin käsityö, kudin tai vastaava projekti meneillään. Mietinkin, onkohan se sitten passiivisen television katselun sijaan aktiivista television katselua..? Ellei mitään keskeneräistä projektia ole, sellainen täytyy yleensä jostain kehittää. Tällä kertaa oli siitä poikkeuksellinen tilanne, ettei meneillään ollut ainuttakaan keskeneräistä lankatyötä! Eikä oikeastaan edes mitään kuningasideaa seuraavasta kässäprojektista. 

Totoro-amigurumi lähtikin syntymään oikeastaan ihan vain puhtaasti siitä, että televisiota katsellessa kaipasin käsilleni jotakin tekemistä ja lattialla lankakorissa sattui nyt olemaan nössäkkä harmaata Venlaa. Työparillani olisi seuraavana päivänä syntymäpäivä ja tiedän hänen pitävän Studio Ghiblin elokuvista, etenkin Totorosta. Ilman sen isompaa suunnittelua tai ohjetta lähdin  virkkaamaan harmaasta langasta Totoro-hahmoa. Itse vartalo syntyikin aika joutuisasti, mutta totuuden nimissä todettakoon, että noihin pienten osien nysväämiseen sai toki aikaa suttaantumaan. 

Ekaluokkalaiset olivat hiukan kateellisia työparini taskun suulta kurkistelevasta Totorosta. He halusivat samanlaisen. Ihan hauskaa puuhaahan tämä oli, mutta ehkä kärvällisyyteni ei kuitenkaan riitä amigurumien virkkaamiseen koko luokalle. Täytynee varmaankin tehdä jokin prototyyppi neulahuovutetusta Totorosta, josko oppilaiden kevätkäsityö olisikin neulahuovutettu Totoro-hahmo. 

Lankana samettijalalla värjätty Novitan Venla. Sävy on siitä kinkkinen, että jossakin valossa lanka näyttää aivan harmaalta (kuten Totorossa kuuluukin), kun taas jossakin valossa sävy taittaa voimakkaasti vihreään.