Raitaneule

Viime talvena tein tyttärelleni Dropsin ohjeella Agnes-neuletakin. Sukkien jälkeen neuletakin tekeminen tuntui pitkästä aikaa mukavalta vaihtelulta. Itse tykkäsin tosi paljon tuosta valkoisesta Agnes-neuleesta, mutta tyttäreni kaipasi lisää väriä. Alunperin Agnes-neuleen tekeminen lähti oikeastaan siitä, että halusin harventaa lankavarantojani ja koitin keksiä projekteja olemassa oleville langoille. Mutta sitten tuli toive uudesta neuletakista, siitä värikkäästä. Sellaiseen ei lankalaatikoistani oikein löytynyt sopivia lankoja, joten lankalaihikseni lähti heti sivuraiteille, kun marssimme tyttäreni kanssa lankakauppaan. Hän sai itse valita mieleisensä värit.

Langaksi valikoitui Schachenmayerin Merino Extrafine 120. Varsinaista ohjetta en tässä neuletakissa käyttänyt, mutta koska langan vahvuus sopi aika lähelle tuota Dropsin Agnesin mallia, Loin nelosen puikoille Agnesin pohjalta silmukkamäärät. Kaarrokkeen lisäysten paikat pidin myös samana kuin Agnesissa, vaikkei tässä raitamallissa pitsikaarroketta olekaan. Alku lähti varsin jouhevasti liikkeelle ja neuletakki näytti valmistuvan hyvää vauhtia, kunnes lanka loppui. Lankoja ostaessa luotin siihen, että 250 g eli kerä kutakin väriä olisi riittänyt tähän neuleeseen. Olin väärässä. Paljosta ei jäänyt puuttumaan, mutta riittävästi kuitenkin. Järkeilin, että pienellä soveltamisella riittäisi, jos ostaisin lisää pelkästään tuota turkoosia väriä, jolla olin suunnitellut tekeväni helman ja hihansuut. Kiiruhdin lankakauppaan, sillä alunperin lankoja ostaessani kauppias kertoi jäävänsä lähiaikoina eläkkeelle ja lopettavansa liikkeen. Liike oli vielä auki, mutta haluamaani turkoosia ei ollut, sitä luvattiin tilata. Sitten tuli korona. Koko liike meni kiinni. Viittä vaille valmis neuletakki jäi kuukausiksi lojumaan. Olisihan tuota turkoosia lankaa saanut varmasti netistä tilattua, mutta kun meni moti. Heinäkuun alussa huomasin, että liike olikin avattu eri paikkaan, joskin se oli auki vain torstaisin. Jokin aika sitten sain kuin sainkin sitten ostettua lisää tuota turkoosia lankaa (värierä ei tosin ollut tietenkään enää sama ja sävyeron voi huomata tuossa helmaresorissa langan vaihtumiskohdassa, tai ainakin minä huomaan sen).

Koska halusin ostaa mahdollisimman vähän uutta lankaa, jouduin vähän kikkailemaan noiden raitojen kanssa. Juuri ennen hiharesorin alkua vaihdoin lilan ja turkoosin raidan paikat. Pieni yksityiskohta, jonka minä tiedän, mutta johon ei todennäköisesti kiinnitä huomiota, ellei siitä erikseen mainitse. Muista väreistä lankaa ei olisikaan enää riittänyt uuteen raitakerrokseen. Jouduin siis neulomaan nuo hihojen turkoosit resoriosat extrapitkinä, jotta hihoista tuli riittävän pitkät. Toisaalta värien paikan vaihdokseen kiinnittää ehkä vähemmän huomiota nyt kun turkoosin värin väli ei poikkea kuin yhdellä raitakerroksella. Alkuperäinen suunnitelma oli neuloa hihansuihin suunnilleen yhden raidan levyinen kaistale ainaoikeaa. Tuon helman olin nimittäin jo neulonut ja päätellyt väriraidan levyisellä ainaoikeinkaistaleella. Extraleveä ainaoikeinkaistale olisi kuitenkin hihansuissa näyttänyt pöljältä, joten tein hihansuut 1 oikein, 1 nurin joustinta. Helmakin meni purkuun. Myös helmaan oli neulottava 1 oikein, 1 nurin joustinta ja resorikaitaletta oli pidennettävä helmassakin, jotta nuo leveät hiharesorit eivät näyttäisi aivan hölmöiltä. Semisti ehkä häiritsee, että tuo pääntien reunus on ainaoikeaa eikä 1 oikein, 1 nurin neulosta kuten hihansuut ja helma. Mutta toisaalta nappilistassa on ainaoikeaa, joten antaa olla noin.

Alkuperäisessä visiossa olisin halunnut neuleeseen turkoosit napit. Sopivaa sävyä ei löytynyt koluamistani liikkeistä, joten vaaleanpunaiset saavat kelvata.