Yksisarvissynttärit

Aiempina vuosina on vietetty Frozen-synttäreitä, merenneitosynttäreitä ja keijusynttäreitä, tänä vuonna teemana olivat yksisarviset. Melkein aina olemme saaneet viettää kesäsynttärit kauniissa auringon paisteessa, jolloin aktiviteetit on voinut paljolti siirtää ulkotiloihin. Nyt hieman jännitti, sillä tämä päivä piti olla tällä erää viimeisiä helle- ja poutapäiviä. Aamu alkoi kuitenkin sateen merkeissä, onneksi iltapäivään mennessä sade lakkasi ja saimme kuin saimmekin kauniin hellepäivän ja allasbileet. Helle on ihana... paitsi ehkä kermavaahdon kanssa kikkaillessa.

Yksisarviskakusta tuli tehtyä treeniversio jo oikeana synttäripäivänä viikko sitten. Tuolloin kuorrutin kakun sankarin toiveen mukaan kinuskilla. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä se kinuskikuorrute. Reseptin mukaan piti tulla vaalea kinuski, mutta keittelin sitä ilmeisesti liian pitkään, sillä vaaleus muuttui vaaleanruskeaksi. Hätäpäissäni yritin taittaa vaaleanruskeaa elintarvikevärillä vaaleanpunertavaan, sillä seurauksella, että kinuskini väri muistutti lähinnä keitettyä rapua. Tällä kertaa ajattelin pelaavani varmemman päälle -Päällystin kakun kermalla. Paitsi, että kermavaahto, kesähelle ja tuollainen marketin nestemäinen elintarvikeväri ei ehkä sekään ole järin hyvä yhdistelmä. Eipä tuokaan päällyste nyt hirmuisen kaunis ole. Missäköhän pidettäisiin sellaisia "Näin onnistun kakun kuorruttamisessa" -alkeiskursseja kakkutumpeloille?

 Edellisessä yksisarviskakussa käytin koristeissa aika paljon marenkeja ja huomasin, että ne vetistyivät aika pian kakun päällä ärsyttävän nihkeiksi. Tällä kertaa käytin marengista ainoastaan sarven ja korvat, harjakiehkurat pursottelin kermavaahdosta.

Tyttäreni halusi sateenkaarimuffinseja, koska katselimme Pinterestistä yhdessä A Mixture of Mediums -blogin postausta ihanista sateenkaarikoristeista. Sellaisiahan piti kokeilla. Öööö... No... melkein. Tai no jotain sinne päin. Ja tuo kerma taaskin... Olisi varmaan pitänyt tehdä voikreemistä. Mutta kermavaahtoa oli valmiina ja alkoi tulla hivenen kiirekin. Nuo sateenkaaret ajattelin vain lopuksi taivuttavani pilvenhattaroiden päälle tuosta nuin vaan. Paitsi, että ei. Taivutetulla sateekaarella oli oma tahto. Se tahtoi oieta, singota oietessaan nuo kermapilvihattarat mennessään. Nirhasin veitsellä muffinseihin viillot, joihin survoin nuo sateenkaaren päät. Kermapilvet olivat sen jälkeen no... survotun näköisiä. Muffinssipohjana käytin lemppariporkkanamuffinssireseptiäni. Joskin vähensin voin määrän 200 grammasta 150 grammaan, toimi melkein paremmin vähemmällä rasvalla. Maku näissä oli erinomainen, ulkonäössä toivomisen varaa.

Sateenkaaren värejä yhdistelin myös hedelmävartaisiin. Kun yksi synttärivieraista oli allerginen kotimaisille viljoille, maidolle ja kananmunalle (ja aika monelle muullekin), oli hivenen haasteita keksiä tarjottavaa. Nämä vartaat kävivät myös moniallergikolle. Vartaissa on aamulla takametsästä poimittuja mustikoita, punaisia ja vihreitä viinirypäleitä, mansikoita sekä meloniraudalla muotoiltuja palleroita cantaloupe- ja hunajameloneista. Helppoja, maukkaita ja kivan näköisiä.

Ja koska teemana olivat yksisarviset, oli pöydässä myös suklaisia yksisarvisen sarvia.

Yksisarviset seikkailivat myös kattauksessa...

...ja kaverilahjoissa.

Herkuttelun jälkeen pidettiin allasbileet. Melkein ostin allasbileitä varten yksisarvisuimalelunkin, mutta oli sen verran ryöstöhintainen, että bileissä mentiin nyt tällä kertaa yksisarvisen sijaan yksisiipisellä. Flamingoparka joutui viime viikolla kokemaan kovia ja häneltä amputoitiin toinen siipi. Urheasti lintupolo kesti kuitenkin tänäänkin lapsikatraan käsittelyssä.

Ensi vuotta... tai ehkä jo ensi syksyä varten Note to myself: Lapset eivät syö kakkua. Eikä leivoksia. Synttäripöydästä katoavat limut, karkit, popparit ja sipsit. Ja juhlien jälkeen jääkaappi tursuaa näitä kermahöttöleivoksia.