Pieni käsveska

 

Joskus jonkun suht simppelin ompeluksen tekeminen ottaa aikansa. Iskee laiskuus ja edellisen pussukan kulahtaessa nuhjuiseksi tarttuu siihen helpompaan vaihtoehtoon: Ostaa uuden. Näin on käynyt tällaisen pienen kännykkäpussukan kanssa useammankin kerran. Mutta nyt tuli eteen myös toiminnallinen pulma, Muumi-pussukan mitoitus kävi liian knaftiksi. Puhelimen vaihdon jälkeen jo entuudestaan pinkeä oman ja työpuhelimen sovitus ei enää luontevasti onnistunutkaan. Oli aika vihdoin toteuttaa jo vuosia ompelulistalla ollut visio: pieni käsveska/kännykkäpussukka.

Kaavojan ei luonnollisestikaan tällaiseen illalla tulleeseen ompeluinspiraatioon ollut. Tai varmaan olisi netistä löytynyt, jos olisi jaksanut etsiä. Mutta päätin soveltaa itse mutulla. Mallailin puhelimen mittoja, halusin suht kompaktin, mutta ei pinkeää. Sellaisen, mihin solahtaa hyvin kaksi puhelinta (kuvassa rekvisiittana vielä se vanha puhelin), mutta ei liikaa hukkatilaa.

Aivan täydellinen ei tuosta yläosan mitoituksesta tullut. Vetoketjun yläpuolella oleva osa jäi vähän turhan matalaksi, kun lennosta ompeluvaiheessa päätinkin muuttaa pussukan mallia. Aluksi ajattelin tuollaista "kulmasyvennystä" (mikäköhän tuon ratkaisun nimi oikeasti on?) vain pohjaan. Mutta "Tuosta nuin vain surautan" -moodissani en tullut ajatelleeksi, että tuolloin kaava olisi pitänyt piirtää hieman (tuon kulmakäännöksen verran) ylöspäin kapenevana, ellei sitten halunnut pussukan levenevän ylöspäin. No en halunnut, halusin suorakaiteen mallisen. Niinpä lennosta päätin leikellä nuo kulmakolot myös yläreunaan, niihinhän saisi sitten kätevästi kiinni myös nuo hihnan kiinnityslenkit. Mutta koska mitoitus oli kanfti, oli noiden kiinnityslenkkien ja yläkulmien ompelu vähän kikkailemista, sillä tila oli kovin pieni ja kangasta saumakäännöksiin hintsusti. Siistimmät ja symmetrisemmät olisi tullut, kun olisi tämän kulmaratkaisun huomioinut heti kaavoitusvaiheessa. Ehkä ensi kerralla. 

Kaikin paikoin ei ehkä salonkikelpoista tullut. Mutta omaan käyttöön varmaan asiansa ajaa. Toisen yläkulman sain asettumaan nätisti, toinen aavistuksen vinossa. Varmuuden vuoksi vahvistin hihnakiinnityksiä myös käsin tehdyillä piilopistoilla, sillä tiedän saumavarojen olevan noissa kohdissa turhankin hintsut. Tietääpä ainakin miten seuraavan tekisi, jos käytössä alkaa tuosta hihnankiinnityksestä irvistellä.

Materiaaleina laukussa palalaaripoimintana matkaan tarttunut pellavasekoite sekä mustan vuorikankaan jämät tilkkulaatikon kätköistä. Nahkainen hihna on kierrätetty yhdestä niistä repaleiseksi asti käytetyistä Muumi-pussukoistani. Kässämessuilta on usein tarttunut matkaan tuollaisia pieniä ompelumerkkejä, mutta jostain syystä kovin harvoin niitä on tullut käytettyä. Tähän muuten mustaan ja simppeliin käsveskaan sellainen mielestäni sopi aika kivasti. Yksityiskohta toimii myös tuon kierrätetyn nahkahihnan kaverina. 

Näin jälkeenpäin ajatellen mallia olisi voinut parannella tekemällä tuonne taakse vaikka vielä sujautustaskun, mutta ehkä sitten siihen 2.0 versioon. Jahka sellaisen joskus saan aikaiseksi.