Tyttäreni on kokenut kasvupyrähdyksen ja monet lempitunikoista on käynyt auttamattomasti pieniksi. Tai ovat alkujaan olleet tunikamallisisa, mutta ovat pikkuhiljaa muuttuneet enemmän paidoiksi kuin tunikoiksi. Mutta vaikka tunikamallissa helma antaisikin anteeksi kasvupyrähdystä, jäävät niissä hihat auttamattomasti lyhyiksi. Vanhoista lempivaatteista luopuminen ottaa kuitenkin joskus koville. Lupasin ommella uuden samanlaisen tunikan itse valitsemastaan kankaasta.
Neiti valitsi kässämessuilta kankaaksi Versonpuodin joustocollarin. Valitettavasti kuosin nimestä ei ole hajuakaan. En löytänyt kyseistä kuosia enää postausta kirjoittaessani Versonpuodin sivuilta. Lupaus samanlaisen tunikan ompelusta pieneksi jääneen tilalle osoittautui sekin mutkikkaammaksi kuin oletin. Tyttö oli nimittäin kasvanut ulos Paapiin Kaavakirja lapsille -kirjan mitoituksista, jotka päättyivät kokoon 140. Kaavoja selaillessa päätin sitten soveltaa jotain vähän samantapaista, joskin suunnitelma vähän muotoutui matkan varrella.
Leikkelin kankaan aluksi A-linjaiseksi Siiri-tunikan tavoin. Lopulta päädyimme kuitenkin yhteistuumin tuollaiseen pidempään paitaan, jossa on alhaalla alaresori. Olin leikannut alunperinkin helman sen verran pitkänä, että lyhensin helmaa roimasti ja lyhensin pois leikatusta siivusta helmaresorin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti