Rippijuhlissa

Tämän kesän toiset rippijuhlat tuli viikonloppuna juhlittua. Niin se vain aika rientää, siinä missä aiemmin kesäjuhlia vietettiin ystävien ja tuttavien häissä, tuntuu että nykyään juhlakutsut tulevat rippi- tai ylioppilasjuhliin. Rippikortin teko on mielestäni aina jotenkin hankalaa. Varmaan kortin saajan ikäkin on omiaan siihen, ettei oikein tiedä millaisen kortin tekisi, mutta jotenkin muutenkin aiheena rippikortti on mielestäni haastavin. Tämänkertaisen kortin idea ei todellakaan ole omasta päästäni, vaan Pinterest-poiminta. Alkuperäisidea saksalaisesta Blütenstempel-blogista.

Tuo päällimmäinen siipipala on leikattu mattapintaisesta jäälauttaa esittävästä kalvosta (oletettavasti jokin Lidlin askartelupakettipoiminta vuosien takaa). Kalvon kuvioinnissa oli tuollaisia pieniä valkeita neliöitä, samaan muotokieleen sain ikään kuin "piilotettua" tuonne siiven yläreunaan muutaman neliönmuotoisen kaksipuolisen teipin palasen, joilla sain siivet hieman erilleen toisistaan. Muuten olisivat roikkuneet päällekkäin tismalleen samassa asennossa. Mielestäni rei'itin siivet eri kohdista sillä ajatuksella, että riippuisivat narusta hieman erillään toisistaan, mutta ilman teippipalasia täysin päällekkäin riippuivat. Saksaa en ymmärrä, joten en osaa sanoa oliko tuossa alkuperäiskortissa käytetty jokin kikka siipien erilleen saamiseen.

Rippijuhlissa tapasimme myös sukulaisia ja tyttäreni sai tädiltään mieluisen paketin. Juhannuksena tuli puheeksi, että nyt jo aikuisilla serkkutytöillään oli aikoinaan mumminsa ostamat mallinuket. Ikään kuin barbiet, mutta erilaisella vartalolla. Settiin kuului myös neljä torsoa, joiden päälle asukokonaisuuksia pystyi niin ikään suunnittelemaan. Nuken ja torsojen takana on tuollaiset silikonireunaiset(?) kolot, joihin kangasta tökitään pienellä aputikulla. Nyt kummitädin vanhat mallinuket päätyivät perintönä tyttärelleni. Ihan huiput! Miksei tällaisia leluja suunnitella enää? Tai ainakaan minä en ole koskaan vastaaviin törmännyt.

Vuosien saatossa omasta tilkkulaatikostani on päätynyt melkoinen lajitelma pieniä kangastilkkuja myös tyttäreni askartelulaatikkoon. Nyt nuo kaikki pienimmät ja epämääräisimmätkin palaset päätyvät osaksi muotiluomusten suunnittelua. Näyttäviä asuja saa koottua todella helposti ja erilaisten variaatioiden kirjo on valtava.

Mieheni nosti esiin pointin, että eihän tuo ole välttämättä pelkästään lelu, vaan voisihan noiden mallinukkejen päälle testailla itsekin pienistä tilkuista erilaisia väri- ja kuosiyhdistelmiä minikoossa omia ompeluksia suunnitellessa. Hmmm... Totta!