Nimesin sukat kahdestakin syystä Hiljaisuuden inspiroimiksi. Ensinnäkin kuvioinnin inspiraation lähteenä toimivat Ravelrystä bongaamani Pirjo Iivosen suunnittelemat Hiljaisuus-sukat. Toisekseen neuloin sukat ajanjaksona, jolloin puhelimeni oli kolmatta viikkoa huollossa. Melkoinen hiljaisuusperiodi, varsinkin kun kyseisen liikkeen mainoslauseiden mukaan puhelimen saa tavallisesti huollosta heti samana tai seuraavana päivänä (ja olisin toki ostanut uuden puhelimen tai lähtökohtaisesti vienyt sen aivan muualle huoltoon, jos olisin tämän arvannut). Ja jep, toki olisin saanut SIM-kortin otettua ja laitettua sen johonkin vanhaan rohjaan, jossa akku kestää hyvällä tuurilla pari tuntia, mutta koska kuvittelin saavani puhelimeni pian takaisin, jätin simin laitteen sisälle sillä ajatuksella, että pidetäänpäs tietoinen muutaman päivän "puhelinpaasto". Vaikka yhteydenpitoon nykypäivänä toki on muitakin kanavia kuin pelkkä puhelin ja akuuteissa tilanteissa minut toki tavoitti työpuhelimestani, oli 17 päivän mittaiseksi venynyt jakso ilman omaa puhelinta melkoinen rupeama. Ensimmäinen viikko oli tavallaan ajatuksia herättävä "hauska" kokeilu, kun tiedosti, kuinka paljon päivän aikana puhelimensa kanssa tuleekaan toimittua. Toinen viikko alkoi jo ottaa päähän ja kolmas viikko kiristi vannetta ihan huolella, kun monien arkisten asioiden hoitaminen vaati aina erityisjärjestelyjä. Toisaalta aikaa tuli ainakin kanavoitua muihin toimintoihin, kuten vaikkapa villasukkien neulomiseen (tosin sitähän toki teen normaaleissakin olosuhteissa).
Neuloin sukat Seiskaveikasta, 3,5 koon puikoilla. Tuo pohjaväri on valmis markettiväri, mutta vaaleammat sävyt on kaivettu käsin värjäämistäni jämälankanöttösistä. Taitavat olla verihelttaseitikkien eri variaatioita kaikki, jälkivärejä ja niiden jälkivärejä muistaakseni. Punahäiveiset vaaleat sävyt mielestäni sopivat tummemman pohjavärin kanssa parhaiten.
Parikin Pirjo Iivosen neulekirjaa omistan, mutta kyseinen Jämälankasukat-kirja, jossa Hiljaisuus-sukkien ohje on julkaistu, ei löydy kirjahyllystäni. Ravelrystäkään ohje ei ollut saatavilla, joten lähdin soveltamaan jotain sinne päin. Päätin tehdä varren alkuun valepalmikoita, alkuperäismallissa näyttäisi olevan yläresorina jonkinlainen pitsineulevariaatio. Laskin kuvioiden olevan neljällä jaollisia ja valepalmikkoresorini viidellä jaollinen, joten loin varren alkuun 60 silmukkaa, joka täsmäisi molempiin. Varren edetessä nilkkaa kohti kavensin silmukkamäärää kertaalleen neulomalla puikkojen kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, jolloin jaollisuus pysyi edelleen oikeanlaisena. Kantapääkavennusten yhteydessä karsin jalkaosan silmukkamääräksi 50.
Pirjon kuvioinneista nappasin vain osan ja jalkaosan halusin kokonaan yksivärisenä. Näistä tuli tunnelmaltaan aivan erityyppiset, kuin nuo alkuperäiset Iivosen Hiljaisuus-sukat, varmaankin osittain värivalinnoista johtuen. Paksulla langalla ja isolla puikkokoolla melko nopeaa neulottavaa. Ehkä seuraavassa sukkaprojektissa jaksaa taas nysvätä pienemmin puikoin fingering-vahvuista lankaa. Tähän suuntaan parikin idea-aihiota jo mielessä kytemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti