Kiireellä kantapäähän

Koska Suomen kesä on aina yhtä arvaamaton, päätin tehdä viluiselle ystävälleni villasukat 40-vuotislahjaksi. Eihän se syntymäpäivä yllätyksenä tullut, mutta kun aloittamista lykkää tarpeeksi kauan, niin kiirehän siinä tulee. Tiedostaessani tämän seikan liiankin hyvin, valitsin prosessia jouduttaakseni paksuhkon langan ja nelosen puikot. Lanka sinällään ei ole omaa lemppariani, mistä lie joskus siunaantunut Pirta sukkalankaa. Melkoisen karheaa, mutta kaipa tuo villasukissa menee.

Mallikin on melko yksinkertainen ja suht nopeaa neulottavaa, kun 3 neljästä puikosta saa neuloa samalla värillä sileää neuletta. Sen yhden puikon kanssa joutuu vähän askartelemaan, käyttämään apupuikkoa ja peräti järkeilemään. Vaikka nopeasti tuonkin kuvion oppii ja lopulta rutiinilla meni tuo neljäskin puikko.

Apupuikkona käytän puista coctailtikkua, syystä että se on sopivan pieni eikä nostettu silmukka pääse vahingossa putoamaan, kun apupuikon pinta ei ole liukas. Tämä tapa lähti joskus vähän vahingossa, kun mökkireissulla aloin neuloa palmikkoneuletta, eikä puikkovaraston koko repertuaaria ollut sillä kertaa mukana. Päätin käyttää apupuikkona mitä mökiltä löytyy. Sillä kertaa löytyi coctailtikkuja. Totesin, että tuollainen puinen tikku on itse asiassa tähän virkaan paljon varsinaista "virallista" apupuikkoa käytännöllisempi. Joskus jollakin reissulla on tullut neulottua palmikoita hammastikkujenkin kanssa. :)

Kuvion sijoittumista mielestäni ihan järkeilin. Niin että tulisi vasemmassa sukassa 2. puikolle ja oikeassa sukassa 3. puikolle. Tulisi sitten tuo kierrekuvio kummankin sukan etupuolelle ulkoreunaan. Kierteetkin tein peilikuvina toisiinsa nähden. Ja kuinka sitten kävikään. Kiireellä kun neuloo kantapäätä, huomasinkin puolivälissä jälkimmäisen sukan jalkaterää, että eihän se sitten niin mennytkään. Jokin aivopieru on tuossa kantalappua aloittaessa käynyt ja nyt on sitten kummassakin sukassa kierteet samalla puolella. Peilikuvina toisiinsa nähden tosin. Päähän otti. Paljon. Teki mieli purkaa tuonne kantapään aloituskohtaan asti. Mutta sitten olisi varmasti tämä ennestäänkin tiukaksi jäänyt aikataulu kosahtanut lopullisesti. Totesin että parempi kai valuvikaisetkin sukat kuin keskeneräiset. Nyt ei auta muu kuin luottaa siihen, että katsoja luulee kuvion noin tarkoitetuksi. Toispuoleiseksi. Tarkoituksella kummassakin vasempaan reunaan. Vaan kun itsellä oli toisenlainen visio niin harmittaahan tuo. Ja vielä kun lahjaksi menee. No, ei auta. Ensi kerralla pitää varmaan aloittaa projektit ajoissa, niin ei pääse tällaisia kiireessä tehtyjä häröjä tapahtumaan. Tai jos tapahtuu, varaa ainakin aikaa virheensä korjaamiselle.

Kierrekuvio on Coocie A.:n Sukkia. Rakkaudella. -kirjasta. Käyttämäni kierre on Lissajous-sukista yksi osio. Maksullisena ohjeena Ravelrystakin Lissajousit löytyvät. Alkuperäinen Lissajous siis paljon tätä minun pelkistämääni sukkamallia monimutkaisempi.