Keltainen toukokuu

Muistan, kun viime syksynä/syyskesällä tein ensimmäisiä kasvivärjäyskokeilujani. Ihmettelin, että mikä siinä on, kun monissa lukemissani värjäysaiheisissa postauksissa kerrottiin keltaista väriä saatavan luonnosta melkein mistä vain. No minä en saanut. Paitsi sipulin kuorista. Mutta sitäkään en laske sillä tavalla luonnosta kerätyksi materiaaliksi (vaikka omalta kasvimaalta olikin peräisin). Ehkä kyse onkin vuodenajasta. Nyt toukokuussa keltaisen sävyn saaminen tuntuu paljon helpommalta. Jopa nokkosella värjätessä lankaan tuntuu tarttuvan hento kellan häivähdys (alakuvassa toinen oikealta). Käytän nokkosta tosin usein ihan vaan lankojen purettamiseen, koska väri itsessään ainakin minun metodeillani jää hailakaksi ja sen päälle on helppo värjätä toinen väri.

Ulkona otetuissa kuvissa lankojen sävyt näyttävät kylmemmiltä kuin sisällä. Sisällä langat näyttävät oikeastaan keltaisemmilta kuin näissä kuvissa.

Tyttäreni halusi välttämättä stailata kuviin mukaan myös pehmonallensa. :)

Ylärivi vasemmalta: raparperin lehdet, 2. ja 3. suolaheinän varret ja kukinnot, pihlajan lehdet (nokkospuretus)
Alarivi vasemmalta: suolaheinän lehdet, raparperin lehdet, raparperin kukkavarret, nokkonen, pihlajan lehdet jälkiväri (nokkospuretus)

 Mieheltäni joululahjaksi saama langankerijä ja vyyhdinpuut ovat olleet ahkerassa käytössä. Vyyhdit olen näppituntumalla pyrkinyt tekemään keskimäärin saman kokoisiksi. Punnitessa tuo alakulmassa oikeallakin oleva kerä on lankamäärältään kuta kuinkin samaa kokoluokkaa toisten kanssa, mutta kerän koko paljon isompi. Poikani halusi myös pyörittää kerijälaitetta ja pyörimisnopeuden ollessa hitaampi tekee näköjään paljon ilmavamman kerän. Neuloessa selvinnee kumpi sitten itse asiassa on parempi, tiiviimpi vai ilmavampi kerä.

 Raparperin lehdistä tuli ihanan kirkkaan keltaista, vaikkei se näissä kuvissa siltä näytäkään (vasen yläkulma). Raparperin kukintovarsista sai vaaleankeltaista, joka kylläkin näissä kuvissa näyttää taittavan aavistuksen punaiseen (alarivi toinen oikealta). Oikeastaan väri sisävalaistuksessa katsottuna on aika kullanhäiveinen. Viime kesänä keittelin lähinnä raparperin varsia saaden tuollon vain persikkaisen vaalean beigeä väriä. Suurimman osan noista beigeistä langoista värjäsin uudelleen ja käytinkin raparperia tuolloin oikeastaan vain lankojen puretukseen (oksaalihappo). Nyt sain raparperilla kunnollista keltaista, ehkä olin käyttänyt viime vuonna vääriä kasvin osia tai oli muuten vain väärä vuodenaika.

 Keltaisen värisuoran jatkeeksi keittelin pihlajan lehtiä. Olin lukenut, että niistä tulisi hyvää keltaista. Ei tullut keltaista nyt kun sitä tarkoituksella yritin. Tai ehkä tuohon ruskeaan saa hyvällä tahdolla tai pikemminkin oikeassa valossa miellettyä jonkinlaisen "kullankeltaisen" vivahteen. Ensimmäisessä erässä on tuollainen hento kiiltokin. Jälkivärissä väri itsessään pysyi melko lailla samana, mutta kiilto jäi uupumaan. Pihlajanlehtivärjäykset esipuretin nokkosliemessä.

Luonnonpuretteista kiinnostuneena muistan lukeneeni suolaheinän sisältävän oksaalihappoa ja toimivan näin ollen myös puretteena. Lasten kanssa retkellä ollessa bongasin järven rannalla hurjasti suolaheinää. Keräsin pyörän etukorin täyteen suolaheinää ja laitoin yöksi likoomaan lehdet omaan kattilaansa, varret kukintoineen omaan kattilaansa. Keittelin ensin lehtiliemen. Väriksi näytti tulevan jälleen yllätys, yllätys KELTAISTA! Huuhdoin langan ja laitoin värit vielä hetkeksi etikkaveteen kiinnittymään. Lankojen kuivaessa väri muuttui aina vain kirkkaammaksi. Lopputulos oli aika hauska sitruunaperhosen väri.

Lehtilientä oli jäljellä enää niin vähän, ettei siitä yksinään olisi saanut uutta värjäyserää tehtyä. Pilkoin suolaheinän varret kukintoineen lehtiliemen jämiin, kaadoin varsien liotusvettä täydennykseksi ja keittelin uuden liemen. Lopputulos tässäkin aika kellan vihreä, enemmän ehkä vihreää kuin keltaista.

Suolaheinästä innostuneena avasin silmät ja katselin kotipihan ojan pientareita ja mansikkamaan laitoja tarkemmalla silmällä. Suolaheinäähän kasvoi omissa nurkissakin siellä täällä. Keräilin vielä riipin raapin pientareilta suolaheinät ja sain kasaan toisen erän suolaheinää. Pakko koittaa vielä, millaiseksi suolaheinällä puretettu lanka muuntautuu päälle värjätessä toisilla kasveilla. Ensimmäiset lupiinitkin alkavat jo kukkia, kohta täytyy koittaa lupiinin kukilla värjäsystä. Viime kesänä kun heräsin värjäsypuuhin vasta lupiinien jo kukittua, joskin lehdistäkin sai aika kivasti väriä. :)