T-paidasta shortsit

Silittämään ei ehditty, kun testaaja karkasi jo ulos.

Helteet tulivat niin kovalla rytinällä, etten ollut ehtinyt vielä kesävaatevarantoa päivittää oikeaan kokoon. Pojan lököshortsiosasto kaipasi kipeästi täydennystä ja siihen apuja haettiin jälleen isin vanhasta t-paidasta. Kangas oli ihan hyvässä kunnossa, mutta toisesta hihan suusta oli kanttaus ratkennut. Mutta olipahan taas oppitunti trikoon ihmeelliseen maailmaan tämä harjoitelma. Opetus nro 1: Neulan koolla on väliä. Opetus nro 2: Lagankireydellä on väliä. Vielä kun nuo säädöt oppisi joskus tekemään ihan näppituntumalla, ettei tarvitsisi kaikkea hakea umpimähkään kokeilemalla. Opetus nro 3: Taidanpa vielä treenailla trikoon ompelua näillä isisn vanhoilla t-paidoilla ennen kuin ryhdyn tilailemaan niitä ah niin ihania kuviotrikoita.

Tästä lähdettiin

Kaavoja ei taaskaan ollut, joten sellaiset joutui itse tekemään vanhoja shortseja apuna käyttäen. Sanomalehteä oli juuri sopivasti hollilla, joten kaavaluonnokset siihen. Vähän sinne päin piirrellen nuo tulivat, mutta mielestäni katsoin, että sivu- ja haarasaumojen pituudet täsmäisivät kummassakin puoliskossa. Leikkaus oli niin ikään vähän sinne päin periaatteella. Halusin lahkeista pidemmät kuin noissa mallishortseissa ja vyötätöllekin päätin jättää reilusti tunarointivaraa, joten silmämääräisesti leikkasin reiluin ala- ja ylävaroin..

Ajattelin ompelun olevan suht simppeli homma, mutta eihän se taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä... Vaihdoin koneeseen pallokärkineulan, säädin samat tikit ja langankireydet kuin edelliselläkin trikooprojektilla. Vielä testiajo tilkkuun ja sitten ompelemaan. Tai sitten ei. Lanka ei vain jostain syystä jäänyt kiinni kankaaseen! Langoitin koneen uudelleen. Ei. Tyhjää surauttelin menemään edelleen. Säädin erilaisen jousto-ompeleen. Ei. Sama homma, tyhjää löi. Arvoin langankireyksiä suuntaan jos toiseenkin. Ei. Kokeilin toiseen testitilkkuun -eri trikoosta ja siinä ommel toimi. Aika salatiedettä tuntui olevan homma tällaiselle ompelukonenoviisille. Viimeisenä oljenkortena päätin vielä vaihtaa koneeseen ohuimman jersey-neulan, mitä pakista löytyi, muuta eroa noilla kahdella trikoolla kun en päällisin puolin keksinyt kuin että tämä johon tikki ei tartu, on vähän ohuempaa. Aamen, johan auttoi neulan vaihto ja tikki alkoi kankaaseen tarttua. Edelleen edessä oli toki arvonta langankireyksien suhteen. Täysin uuno kun olen langankireyden säätelyssäkin, niin yritys ja erehdys metodilla mennään. Lopulta langankireys 6 tuntui sopivimmalta. Ei sekään ehkä aivan oikea ollut, sillä ommellessa ylälanka katkesi muutaman kerran.

Voitte kuvitella, että noiden säätöjen kanssa kun on jo saanut hyvän hien pintaan, ei järki itse ompelussa(-kaan) ole aivan terävimmillään. Järkeilin, että ensin täytyy ommella keskisaumat eteen ja taakse. Joku ihme aivopieru tuli sitten tämän tehtyäni, oikosuluissani sain päähäni, että herttinen sentään nythän ompelinkin etukappaleet yhteen haarasaumojen kohdalta. Tiesin, että tuon kyseisen kaksi eteen ja yksi taakse ompeleen ratkominen olisi tuskaa ja näin ohuessa kankaassa repisin vain kankaan rei'ille. Pikapäätöksenä päätin leikata ompeleen pois. Heti tämän tehtyäni tajusin, että kappas, olin sittenkin alunperin ommellut aivan oikean sauman, jonka leikkasin aivan turhaan! Nyt oli siis edessä kikkailu sen suhteen, että kun etukappaleista on niistetty sentti pois, niin heittoa tulisi sovittaessa niitä yhteen takakappaleiden kanssa.

Ja niinhän sitä tulikin. Jotain häikkää on ilmeisesti käynyt jo leikkausvaiheessa, sillä lahkeessa heitto oli parisen senttiä, samoin vyötäröllä. Luojan kiitos ymmärsin heti alkujaan jättää reilusti tunarointivaraa ylä- ja alavaraan! Sakset käteen ja "pientä" trimmausta toivoen, että leikkelyn jälkeen pituus vielä riittäisi ja shortsit istuisivat myös edestä. Toden totta toivoin myös, että loput itse ompelusta sujuisi ilman tunarointeja. Kun sitten itse en enää räpeltänyt, keksi ompelukone vielä yhden tempauksen. Kesken ompelun ylälanka katkesi. Siinä sinällään ei mitään ihmeellistä ole, mutta kun yritin langoittaa konetta uudelleen, totesin langan jumittuneen jonnekin koneen sisään. Niin ikään neula jumittunut ala-asentoon. Pientä väkivaltaa käyttäen sain vihdoin kammettua sen yläasentoon, jolloin huomasin, että ommellessa lanka oli tehnyt itsellään tiukan solmun tuon ylös ja alas liikkuvan osan (jonka nimeä en tiedä) ympärille! Taitoa vaatii tämäkin...

 
Loppuosa ompelusta sujuikin sitten suht mutkattomasti -Paitsi että tokihan ensimmäisellä yrittämällä sain ommeltua kuminauhan kierteelle. Onneksi se oli kuitenkin helppo fiksata :) Kaikesta räpeltämisestä huolimatta itse lopputulokseen olen yllättävän tyytyväinen. Lahkeiden pituus ja shortsien väljyys on juuri sopiva.

Kuminauhan kireys testattiin pomppulinnassa. Housut pysyivät jalassa niin pomppujen kuin kuperkeikkojenkin aikana. Hiphei!

Tällaisen krokotaskunkin aplikoin shortseja varten, mutta tasku ei sitten koskaan päätynyt shortseihin.