Pupupipo

Nyt kun olin vihdoin saanut koneen säädöt kohdilleen alalangan kireyden suhteen, toiveikkana kävin jälleen trikoon kimppuun: jospa ainakin osa edellisen kerran langan katkeamisista, hyppytikeistä ja muista vastoinkäymisistä olisi johtunut tuosta liian kireästä alalangasta. Tällä kertaa tein jopa taustatyötä niin paljon, että googletin esiin ompelukoneeni manuaalin. Lontoonkielisenä löytyi, kelpaa hyvin, nyt kun se koneen oma manuaali on edelleen hukan teillä. Uudella innolla, uusin säädöin kohti uusia haasteita!

T-paidan uusi elämä

Taannoin mieheni siivoili vaatekaappiaan ja heitteli sieltä pois ison kasan vanhoja t-paitoja. Parhaimmat niistä valikoitsin itselleni ompelutreenimatskuksi. Tänään ärtsyn keltainen mainospaita kokisi muodonmuutoksen pirteäksi pipoksi. Kaavoja minulla ei ollut, mutta ei kai tuollaisen pipon ompelu nyt kovin kaksista voinut olla. Hieman mittoja tytön päästä ja sitten leikkaamaan.

Eteen tein pienen Tilda-aplikoinin froteekankaasta. Silitin pupun taustakankaaseen kaksipuoleisen liimakankaan avulla. Jotenkin tuo aplikointi etukäteen jännitti, kun en ollut moista aiemmin juurikaan tehnyt, mutta hyvinhän se sujui. Taidanpa aplikoida toistekin!

Sitten kokeilemaan niitä OIKEITA trikoolle tarkoitettuja tikkejä OIKEILLA säädöillä. Manuaalin esiin kaivaminen kyllä kannatti, sillä tällä kertaa ompelu sujui oikein sujuvasti. Enkä olisi noita tikkejä osannut koneestani ilman ohjeistusta esiin kaivaa. Kaikkea siitä käyttöoppaasta selviääkin, muun muassa käyttötarkoitus sille ihme vivulle, joka löytyy koneen päädystä: langan pujottaja! Hieman siistiä, oikein tarpeellinen kapistus tällaiselle, joka ei koskaan muista/viitsi silmälaseja käyttää, vaikka ehkä syytä olisikin,

Ompelu sujui niin mutkattomasti, että innoissani surauttelin saumat menemään sen enempää ajattelematta. Olisi ehkä kannattanut ajatella, sillä aivopieruhan siitä syntyi. Kankaan leikkausvaiheessa kyllä järkeilin, että ensin täytyy ommella putki ja sitten kääntää sauma taakse ennen päätyjen ompelua, mutta nytpä surauttelin menemään kaikki saumat yhteen putkeen. Kääntöaukon älysin kyllä jättää, mutta lopputuloksessa nuo pipon kulmat sojottavat eteen ja taakse, kun niiden piti mennä sivuille! Tällainen malli tuo kovasti mieleen omat lapsuuajan pipot ja kultaisen 80-luvun. Ei...

Kasaripipo!

Purkuhommiin! Trikoolle tarkoitettu suora ommel toimii loistavasti, joustaa, mutta on kestävä. Tikki tekee 2 tikkiä eteen, yhden taakse, harmi vain, että sen ratkominen on ihan tuskaa. Onneksi en ehtinyt vielä huolittelemaan reunoja. Uusi yritys, ensin putki ja vasta sitten päädyt litistäen kulmat nyt oikeisiin kohtiin.

 Manuaali käski trikoota ommellessa ensin ompelemaan suoran sauman ja vasta sen jälkeen huolittelemaan reunat trikoolle tarkoitetulla siksakilla. Ylimääräinen reunus leikattaisiin pois. Parasta noudattaa ohjeistusta tällä kertaa. Järki mukana loppuvaiheessa, sillä en halunnut ratkoa enää senttiäkään tätä supervahvaa tikkiä.

Lopuksi vielä kirjoin pupulle kasvot. Muuten hyvä, mutta taisin jättää liian isot saumavarat ja liian isohan siitä tyttärelleni tuli. Isoveljelle sopiva, mutta enpä tiedä onko tuo nyt kovin poikamainen? Ainakaan en laita pupulle söpöä vaaleanpunaista rusettia, minkä alunperin suunnittelin laittavani. Onneksi tytönkin pää kasvaa ja ehkä sitten myöhemmin se rusetti. Ehkä.