Ei aivan ykkösellä maaliin

 

Paidan rekkarikangas on tilattu aikoja sitten Majapuulta, mutta kangas on sittemmin jäänyt lojumaan kangaslaatikon uumeniin. Koko paidan osalta rekkarikuosi tuntui olevan jotenkin liikaa, joten käytin sitä vain etukappaleeseen. Kaavana jälleen lyhythihaiseksi modaamani Plain Basic (OB 1/2019). Tuttu ja turvallinen, tietää mitä tulee.

 Housujen suhteen lähdettiinkin ei niin tutulle rintamalle. Hakusessa on ollut jo jonkin aikaa bermudashortsikaava pojalleni. Uusimmassa Ottobressa näytti vihdoin olevan sellainen, joten pakkohan Everydayn (OB 3/2021) kaavaa oli testata.

Kaavassa on paljon hyvää, mutta jonkin verran siihen jää vielä modattavaakin. Eniten häiritsevät taskut. Jo kaavoja piirtäessä etutaskut vaikuttivat omaan silmääni aika pieniltä, mutta päätin tällä kertaa pitäytyä kaavassa enkä lähtenyt sooloilemaan. Ensituntumani oli oikeassa, etutaskut ovat toden totta aika pienet. Joskaan pahin pelkoni siitä, että liian pienet etutaskut pullahtaisivat käytössä typerästi ulos, ei näyttäisi toteutuvan. Ja ainakin trikoosta ommellessa taskuista tuli sen verran joustavat, että sai niihen näköjään kännykänkin juuri ja juuri sullottua. Kuvaushetkellä olimme pokejahdissa Vanhassa Raumassa, joten sikäli tuo kännykkäkin on kuvissa aika paljon esillä. 

Etutaskuja isommaksi ongelmaksi muodostuivat kuitenkin takataskut. Jo mallailuvaiheessa näyttivät jotenkin pieniltä nekin. Jäin myöskin pohtimaan, pitäisikö taskujen taakse silittää tukikangas, vaikkei ohjeessa niin mainittukaan. Jälkiviisaana todettakoon, että pitäisi. Taskujen koon ja sijoittelun suhteenkaan en kuunnellut sisäistä ääntäni, vaan surautin ne kaavamerkkien mukaan kiinni. Tai yritin ommella. Tukikankaan puuttumisesta johtuen pakkasivat taskut venkoilla paininjalan alla ja lopputulos muistutti pahasti karsastavia silmiä; olivat vinossa ja etäällä toisistaan. Ei hyvä. Kuvausretkellämme takataskut alkoivat niin paljon ärsyttää, että kotiin päästyä tartuin ratkojaan ja revin taskut irti. Jämäkankaista sai leikeltyä tilalle isommat. Tällä kertaa silitin niihin sen tukikankaankin. Parannellussa versiossa taskujen ulko- ja alareunat pysyivät aika lailla entisillä sijoillaan, mutta kokoa suurentamalla sain nostettua ja lähennettyä taskulinjaa. Samalla peittyivät pois ratkottujen taskujen tikkausjäljet. Lopputulos on ainakin omaan silmääni paljon parempi. Tuosta parannellusta versiosta ei tosin ole tässä nyt kuvia. Jätin ihan tarkoituksella nuo alkuperäiset taskukuvat muistuttamaan itseäni, että usein pääsee paljon vähemmällä, kun kuuntelee sisäistä järjen ääntään.

Everydayn ompeluohjeessa oli niin ikään joitain kummallisuuksia. Tuota valehalkion ompeluohjetta en tajunnut alkuunkaan. Tai itse asiassa aluksi yritin siinäkin toimia ohjeen mukaan. Mutta joko ymmärsin sen jotenkin väärin tai sitten ohje oli täyttä huttua, joka tapauksessa purkuun meni siitäkin ensimmäinen yritelmä. Tässä kohtaa ymmärsin onneksi tarttua siihen mutuun (tai no, eipä muutakaan vaihtoehtoa ollut, kun ohjeella en onnistunut). Hain vaatelipastosta valehalkiolliset shortsit ja ryhdyin tutkimaan nurjaa puolta. Mutulla ompelin valehalkion lopulta omalla tavallani. Hyvä tuli. Näyttää ainakin oikealta. Samalla muutin koko housujen kokoamisjärjestystä itselleni tutumpaan/järkeenkäyvämpään järjestykseen.

Summa summarum. Kai näistä lopulta ihan käyttökelpoiset tulivat. Mutta työstöä tuo alkuperäinen kaava vaatii. Haaveissa olisi ommella tämäntapaiset bermudat vielä joustamattomastakin kankaasta, ehkä jostakin pellavasekoitteesta. Sikäli tämäkin kaavan pohja voisi siihen toimia, että tuntuu olevan aika leveää mallia, vyötäröltä ehkäpä jopa liiankin leveää. Jos tätä kaavaa vielä jatkossa käytän, saatan hiukan ottaa leveyttä pois. Ja suurennan noita taskuja sekä edessä että takana.