Kesän väriloistoa

Raitakangas ja päässä valmis visio tulevasta kesämekosta. Paitsi että juuri kun olin tarttumassa saksiin, tajusin, että eihän tuo alunperin visioimani kaava toimisikaan tässä kankaassa. Tarkoitus oli ommella täysin erilainen hihaton mekko. Yläosan piti olla napakka ja alaosan vyötäröltä rypytetty hulmuhelma. Sinänsä 60 cm kangasta olisi periaatteessa juuri ja juuri riittänyt tuohon kaavaan, mutta ei tämä kuosi. Yläosien raidat eivät olisi osuneet kohdilleen ja mekko olisi näyttänyt pöljältä, jos takakappaleen raidoitus menisi eri tahtiin etukappaleen värien kanssa.

60 cm kangasta ei korkeutensa puolesta riittäisi yhtenäiseen mekkoon. Kävin läpi kangasvarantoni siinä toivossa, että löytäisin jonkin raidan väriin osuvan yksivärisen kankaan. Tilannne oli sinänsä onnekas, että raitakankaan värikirjo antoi aika paljon vaihtoehtoja väriparin löytämiseen. Lopulta kirkkaanpunainen trikoo osui lähes yks yhteen punaisen raidan kanssa.

Seuraavaksi alkoi kaavan etsintä. Halusin hyödyntää mekkoon mahdollisimman paljon tuota pirteää raitakuosia. Lehtiä selaillessa vuoden 2017 Ottobresta löytyi Vasilisa-mekko (OB 2017/6), jonka kaavaa lähdin työstämään.

Alkuperäisessä Vasilisa-kaavassa oli takana nappilista ja suht pieni pääntie muotokaitaleella. Parikymmentä vuotta sitten opettajaopintoja suorittaessani sain trauman nimeltä muotokaitale. Kässän demoiltani muotokaitaleyritelmäni palautui bumerangina takaisin pariinkin otteeseen. Meni moti ja meni hermo, kun olin ihan oikeasti yrittänyt. Lopulta palautin arvioitavaksi kaverini ompeleman muotokaitaleen. Oletan, että "rikokseni" on vanhentunut ja puolustuksekseni todettakoon, etten tähän päivään mennessäkään ole vielä alkuopetusta lukuun ottamatta rättikässää opettanut. Tuon episodin jälkeen kanaalissa on aika paljon vettä virrannut ja myös aika monta ompelusta on käsieni kautta kulkenut, joten todennäköisesti tänä päivänä saisin tuon muotokaitaleen onnistumaan ihan omin avuinkin, mutta... ei silti. Toisaalta nappilistan väkertäminen trikookankaalle ei sekään houkutellut. Modasin siis takakappaleesta yhtenäisen ja surutta suurensin pääntietä mutulla.

Tämänkaltaisten matalayläosaisten kaavojen kanssa on usein käynyt niin, että mekoista tulee aivan liian leveitä. Alitajuntani käski nytkin kaventamaan yläosaa, mutta en totellut sisäistä ääntäni. Päätin antaa alkuperäisille Vasilisan mitoille mahdollisuuden, sillä lehden kuvissa mekko ei näyttänyt mitenkään erityisen leveältä. Virhe. Liian leveähän siitä tuli. Ensimmäinen sovitusversio antoi aika vahvat yöpaitafibat. Koska raitakuosi ja väljä malli. Hihojen irti ratkominen ei suoranaisesti houkutellut, joten päätin ensin kokeilla pienempitöistä mekon fiksausta. Ajoin saumurilla helmaosan sivusaumoista aika reilut siivut pois. Parani hiukan, mutta edelleen liian väljä. Saumuroin sivusaumoista lisää leveyttä pois mukaillen samalla vyötärön korkeudelle hienoista tiimalasimaista muotoa. Parani. Edelleen tuo hartialinja on mielestäni liian leveä, mutta olkoon. Seuraavassa mekossa tiedän kaventaa yläosasta leveyttä pois.