lauantai 12. marraskuuta 2022

Sporttimekko


 Vähän aikaa sitten ompelin itselleni Ommellisen Sporttipaidan. Ommellisen kaavat on tulostettu silitettävälle kaava-arkille, vaikkakin itse jäljentelen ne aina tavalliselle kaavapaperille, koska haluan säilyttää alkuperäiset kaavat kokonaisina. Koska kaavat on kuitenkin tulostettu niin, että kappaleet voisi periaatteessa leikellä irti suoraan kaava-arkista ja silittää kiinni kankaaseen, ovat Ommellisen kaava-arkit aina hervottoman kokoisia (toisaalta eipä ole sekavaa viivaviidakkoa tulkittavana). Oman vähtinsä ottaa kuitenkin se, että mallailee hervottoman kaava-arkin lattialle ja jäljentelee sitten siitä kaavat tavalliselle kaavapaperille, niinpä samalla kun piirtelin jättimäisiltä kaava-arkeilta sporttipaidan, piirsin myös sporttimekon kaavat.

Ohjeen mukaan kangasta kuluisi 2,5m. Sellaista kangasmäärää itselläni ei sattunut mistään kankaasta valmiiksi löytymään, ompeluhinku oli kuitenkin suuri ja kaivoin kangaslaatikostani Poppanavakasta ostetun 2-metrisen mustan puuvillamodaalin (josta siitäkin oli yhdestä kulmasta pieni tilkku nyrhitty johonkin, mihin lie projektiin). Päätin, että noin 2 metriä riittäköön. Laitan sen riittämään, kuvioimatonta kangasta kun pystyi hyödyntämään molempiin suuntiin ilman että kuvio kellahtaisi nurin kurin. Ja loput sitten sovelletaan, mikäli täytyy alkaa sniiduilla kankaan riittävyyden suhteen. Myönnetään, taskujen vuoreiksi jouduin soveltamaan toista mustaa trikoota.

Ja ihan täysin tuo knafti 2 metriä ei siltikään riittänyt. Jotta sain kankaan riittämään, typistin hieman kauluksen korkeutta. Ommeltuani jo aiemmin Sporttipaidan (jonka kanssa tämä Sporttimekko noudattaa pitkälti samoja kaavoja yläosan suhteen) tiesin kauluksen olevan varsin reilun. Itselläni ei ollut oikeastaan tarkoitustakaan käyttää tämän mekon kanssa kaulusta huppumaisesti, vaan halusin ennemminkin tuollaisen poimuttuvan runsaan pääntien. Sen saavuttamiseen riitti hiukan matalampikin kauluspala. Sniiduilin niin ikään hieman helmapalan korkeudesta ja oikeastaan yhtään pidempi ei mekon helman tarvitse ollakaan. Kelpo mekko tuli kaavaa hitusen soveltaenkin. Materiaalina puuvillamodaali tuntuu laskeutuvan aika kivasti ja vaikka kangasta on reilusti, ei mekko tunnu raskaalta, sillä kangas itsessään on melko kevyenoloista.


Kun ompeluinto iskee viikonloppuiltana, ei nyöriäkään lähdetä hakemaan kesken projektin, koska kaupat ovat kiinni. Ompelutarvikelaatikostani löytyi pinkit pääkallokuvioidut kengännauhat, jotka olin joskus ostanut sillä ajatuksella, että päätyisivät ehkä jossain vaiheessa lasten hupparinnaruiksi. Päätyi nyt sitten tämän mekon kauluksen nyöriksi. Ehkä vähän teini, mutta tavallaan ihan hauska. Ja pienellä vaivallahan nyörin saa vaihdettua koska tahansa minkä väriseksi sitten ikinä haluaakaan. Mekko toimii toki vallan hyvin ilman tuota kauluksen nyöriäkin, joskin nyörillä saa muuten mustaan mekkoon pientä lisäilmettä. 

Kuten yleensä, tälläkään kertaa Ommellisen kaavoitus ei pettänyt. Tykkään mekosta tosi paljon ja istuu päälle hyvin. Kaava menee ehdottomasti jatkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti