Kevätjumppis

Kulunut vuosi on ollut vähän nihkeä käsitöiden saralla, ei pelkästään ompelujumia vaan ehkä ylipäätään käsityöjumia. Palasin kuitenkin hipelöimään talvilomalla inventoimiani kankaita. Tätä mintunvihreää joustocollaria tuli muutama vuosi sitten tilattua (ehkä Majapuulta..?). Ajatus oli varmaan tehdä siitä jotain omalle pojalle, mutta nyt tuntui, että aika oli jotenkin ajanut sen ohi. Väri tai kuosi tai jokin siinä ei tuntunut enää 8-vuotiaan pojan kankaalta. Olisi se varmasti tyttärelleni kelvannut, mutta päätin kuitenkin surauttaa siitä keväisen jumpsuitin kummipojalleni. Oikeastaan valmiina vaatteena kangas näyttääkin taas paljon kivemmalta, vaikka jokin siinä olevinaan aluksi vähän tökki.

Erityisen ylpeä olen tällä kertaa kohdistuksista. Kankaita leikellessä hieman arvelutti, että oliko sittenkään hyvä veto valita raitakankaan kaavaksi vinovetskarista raglanhihaista jumppista. Mutta kohdistukseni menivätkin paremmin kuin osasin edes toivoa (no ehkä tuossa vetskarin yläreunaa kohti on hieman toivomisen varaa, mutta...) Takasauma ja sivusaumat menivät lähes nappiin, eivätkä nuo hihojen kohdatkaan näytä hullummilta.

Kaavana toimi Ottobren Marsupial 4/2017. Sama, jolla ompelin joulukuussa samaiselle pojalle kettujumppiksen. Laiskuuttani en jaksanut piirtää astetta isompaa kaavaa vaan leikkelin kankaat taas hiukan summanmutikalla suurentaen. Lähinnä selkäosan pituutta lisäsin, toivottavasti en liikaa. Omien lasten jumppisajalta muistan kuitenkin, että ärsyttävintä oli se, jos jumppiksen mallissa selkäosa oli liian lyhyt. Toivottavasti ei nyt ihan lökömallia tullut kuitenkaan. Silmämääräisesti yritin kaavasta katsoa suunnilleen saman verran lisäystä kuin seuraavaan kokoon olisi tullut, mutta nämä minun käsityöni ovat aina vähän suurpiirteisiä.

Marsupialin alkuperäiskaavassa hupussa ei ole vuoria. Halusin sellaisen kuitenkin laittaa. Samalla sain hyödynnettyä Noshin mintunvihreän Tyrskyn lähes viimeistä piiruaan myöten. Resorikaitaleita ei Tyrskyn jämistä enää olisi saanut edes leikeltyä ja toisaalta yksivärinen trikoo toimii kyllä siinä virassa kuviollista paremmin. Melko lähelle sattui kuitenkin tuo resorikaitaleidenkin väri hupun vuorin pohjaväriin verrattuna.