lauantai 22. kesäkuuta 2024

Värjärin tilkkupeitto

Tavoitteenani on ollut kuluttaa värjättyjä lankoja enemmän kuin värjätä uusia. Tähän projektiin niitä on todella saanut kulutettua. Luonnonvalkoista reunuslankaa lukuunottamatta kaikki peiton värit ovat itse värjäämiäni. Järjestyksessään tämä on nyt kolmas virkkaamani Kalevala-peitto. Ensimmäisen annoin äidilleni 70-vuotislahjaksi, seuraavan virkkasin itselleni (ihan paras torkkupeitto) ja tämän kolmannen annoin kälylleni 50-vuotislahjaksi.

Tapani mukaan jokaiseen projektiin olen aina hieman säveltänyt ohjeen vierestä omiani. Tuon ensimmäisen peiton tein aika lailla ohjeen mukaan. Seuraavaan versioon modasin röyhelöisen reunan pelkistetymmäksi ja vaihdoin yhden perusruudun ekstraruutuun. Tähän kolmanteen peittoon lisäilin (mieheni toiveesta) yhden kokonaisen rivin. Kalevala CAL:n sivuilla löytyy valmiiksi ohjeet neljään ekstrapalaan. Käytin niistä ohjeista tosin vain yhtä, sillä muut eivät oikein miellyttäneet silmääni. Koska palojen virkkaaminen on ollut pidemmän aikavälin projekti, virkkasin Lintukoto-palan vahingossa kahteen kertaan (erivärisinä tosin), ekstrapaloista virkkasin Sormet somien lomahan ja tämän alla olevan palan virkkasin täysin omasta päästä soveltaen.

Mieheni ehdotuksena virkkasin yhteen palaan luvun 50. Kälyni työpaikalla on tosin ollut tapana virkata porukalla torkkupeitto aina elääkkeelle jääville työkavereille. Laskeskelin kuitenkin, että näillä eläkeikäennusteilla värjäämästäni ja virkkaamastani torkkupeitosta ovat ehtineet vähintäänkin värit haalistua ennen tuota eläkkeellesiirtymispeiton saamista. Oma peittoni on ollut valmistumisensa jälkeen koko ajan käytössä ja siten altistunut toki myös auringonvalolle. Jotkin värit ovat pysyneet tosi hyvin alkuperäisessä värissään, mutta osa väreistä on ajan saatossa hieman haalistunut. Toisaalta se ei välttämättä ole pelkästään huono asia. Sävyt ovat edelleen samat, vaikka värit eivät olekaan yhtä voimakkaat ja mielestäni tällaiseen torkkupeittoon sopiikin ihan hyvin hieman pehmeämmät värit.


Tykkään virkata, mutta jostain syystä käteen tarttuu useammin neulepuikot kuin virkkuukoukku. Tällaisen isomman projektin myötä huomaa kuitenkin virkkaamisenkin varsin koukuttavaksi. Varsinkin, kun eteen tulee koko ajan vähän uutta. Yksikään palanen ei ole keskenään samanlainen ja monia paloja virkatessa täytyy käyttää erilaisia erikoissilmukoita, joita joutuu välillä itsekin palauttelemaan mieleen videotutorialien avulla. Olkoonkin, että tämä on jo kolmas Kalaevala-peittoni. Virkkaamisessa on lisäksi se hyvä, että jos menee pieleen, purkaminen on helpompaa. Sen kun vain vetää langasta ja aloittaa uudelleen siitä kohtaa mihin asti tuli purkaneeksi, eikä tarvitse nyhrätä silmukoiden poimimisen kanssa.


Vaikein osuus tällaisen värjätyistä langoista kootun peiton tekemisessä on aina palojen yhteen sovittaminen. Vaikka periaatteessa luonnonvärein värjätyt palaset sopivat melko hyvin keskenään, osa sopii toistensa viereen paremmin kuin toiset. Peiton ilme muuttuu aika paljonkin riippuen siitä, minkä väristen palojen viereen ruudut sovittelee.

Peitossa on yhteensä 28 ruutua, joista yksikään ei ole keskenään täysin samanvärinen. Sama värilähde saattaa olla useammassakin palasessa, mutta sävyn lopputulokseen vaikuttaa aina moni asia. Jälkiväri antaa yleensä vaaleamman sävyn, kuin ensimmäisen erän värjäys. Värin lopputulokseen saattaa vaikuttaa myös liemen happamuus, värjäyslämpötila ja -aika. Tai sama kasvi eri paikasta tai eri aikaan poimittuna saattaa tuottaa hieman eri sävyn. Itsekään en enää tiedä, mitä kaikkia värilähteitä juuri tässä peitossa on käytetty. Muutamia nyrkkisääntöjä kuitenkin on. Sinisävyiset, turkoosit ja mintunvihreät palaset on värjätty joko lupiineilla tai tarhakäenkaalilla. Keltaiset ja kellanvihreät erilaisilla lehdillä (mm. omenapuu, raparperi...), aprikoosi sävy on peräisin verihelttaseitikeistä, roosanväristen palasten sävy voi olla peräisin joko avokadosta, vaaleanpunaisista lupiineista tai mustapavuista. Harmahtavan vihreä on peräisin samettijalasta, vaaleampi sävy nokkosesta. Beigen värin lähde on todennäköisesti männynsuomuorakas. Lisäksi peitosta löytyy jokunen mysteerikäävällä värjätty rusehtava ruutu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti