Pantterimekko

 
Ruskea kausi vaatteissani jatkuu. Viime kesänä tilasin Nappinjan kesäalesta kahvinväristä Panther dots -viskoosia. Ajatuksena oli jo tuolloin ommella siitä Helmat-kirjan Adele-mekko. Ajatuksen toteutus otti näköjään taas aikansa, eikä tuo lopputuloskaan nyt ihan Adelen kaavoilla maaliin asti mennyt. Alunperinkin tarkoitus oli toki modata Adele pitkähihaisesta lyhythihaiseksi. No. Tuli pari muuttujaa ja kaavamuutoksia tuli hiukan ajateltua enemmän. Lopputulos on kuitenkin kaikkien mutkienkin jälkeen kiva. Kuosin suhteen pieni huoli toki herää omasta keski-ikäistymisestä... ajatella että yhtäkkiä eläinkuosit ovat alkaneet näyttää ihan kivoilta... 

Lähtökohtaisesti pieleen meni siinä, että tartuin toimeen sen suuremmitta ennakkovalmisteluitta (tai no, kankaan olin kyllä esipessyt ja kutistanut!), mutta ettäkö sitä olisi etukäteen tutustunut esim. Helmat-kirjan kokotaulukkoon... Noub. Sehän kannattikin lukea vasta sen jälkeen, kun kankaat oli jo leikellyt vanhan tutun kaavakoon mukaan. Kankaiden leikkelyn jälkeen siis tajusin, että suurella todennäköisyydellä pieleen mennään. Uhmasin todennäköisyyksiä ja ompelin silti. Yläosan sovituksen jälkeen kävi juuri se, mitä ounastelinkin: hartialinjasta, kainaloista ja rinnoista kinnasi. Nukkumaan mentiin ketutuksensekaisin tuntein. Eniten otti siis päähän oma laiskuus, ettei ollut viitsinyt etukäteen kokotaulukkoa (ja OMIA MITTOJAAN!) tarkistaa.

Yön aikana ehdin pyöritellä mielessäni useitakin erilaisia vaihtoehtoja asian korjaamiseksi: A) dieetti, B) leikkaa yläosaan kokonaan uudet palat SOPIVASSA koossa! (kangastakin näytti tähän riittävän), C) purkuhommat ja uuden kaavoituksen kokeilu olemassa oleviin paloihin. Aamun koittaessa päädyin ratkomiskeskeiseen toimintamalliin eli vaihtoehtoon C, sillä oletuksella, että todennäköisesti useita tunteja (ja voimasanoja) myöhemmin päätyisin lopulta kuitenkin toimintamalliin B eli kokonaan uusien palasten leikkaamiseen.

Uteliaisuuttani päätin kuitenkin lähteä kokeellisesti testaamaan, mitä mistäkin fiksauksesta tapahtuu. Joka tapauksessa kangasta olisi uusiin palasiinkin, jos totaalisesti kiville karahtaa. Ensin poistin hihat. Auttoi vähän, mutta ei tarpeeksi. Seuraavaksi ratkoin sivusaumat ja purin rintamuotolaskokset (jotka olin mitä ilmeisemmin ommellut jo alunperinkin hiukan liian reiluina siitä päätellen, ettei yläosan etu- ja takakappaleiden helmat kohdanneet, vaan etuosan helma jäi n. 1,5 cm ylemmäs kuin kuin takaosan). Pienensin rintamuotolaskoksia niin, että helmatkin kohtaavat. En nyt osaa sanoa, paljonko lopulta väljyyttä tuli lisää vai tuliko sitä, mutta ainakin etu- ja takaosan helmat nyt kohtasivat. Kainaloista kinnasi edelleen. Ja pääntie tuntui tukkoiselta. Suurensin molempia, sekä pääntietä että hihansuita. Tuli hyvä. Päätin, etten edes yritä fiksata uusia hihoja. Tulkoon hihaton malli. Hellemekkona parempikin niin. Ja voihan tuota syksymmälläkin käyttää neuleen kanssa. Ohjeessa yläosan ja helman rajaan tuli vyötärölle kuminauha. Ei tarvittu, kun oli jo valmiiksi leikellyt palat aika tyköistuvaan kokoon. :D

Yleensä ompelen joustavista materiaaleista, sellaiset ovat tavallaan myös armollisempia, ellei koko osukaan aivan nappiin. Viskoosi ei antanut anteeksi yhtään. Toisaalta saumoja oli kyllä helpompi purkaa joustamattomasta materiaalista. Eli ei tästä nyt totaalista kammoa joustamattomiin materiaaleihinkaan tullut.  Ja itse asiassa tuota kangasta jäi sen verran yli, että siitä saisi kevyesti ommeltua vielä mekon vaikkapa tyttärellekin (jos nyt kuosi kelpaa). Olen kyllä aiemminkin ollut aika mestari kankaan sniiduilussa, mutta tällä kertaa kangasta jäi todella paljon yli. Kangasta tilatessa olin katsonut Helmat-kirjasta menekkiarvion ja tilannut sen mukaan + hiukan yli kankaan kutistumisvaraa (kuitti kangasostoksista sattui nimittäin löytymään Helmat-kirjan välistä). Yllätys kuitenkin oli, että kangasta jäi yli 1,8 metriä! Ok, en tehnyt Adelen ohjeen pitkä hihoja ja itse asiassa ohjeessa viimeisiä helmakaitaleita ohjeistetaan leikkaamaan 3 x 134 cm. Kangas oli 150 cm leveää ja kahdesta täysleveästä kaitaleesta tuli mielestäni aivan riittävästi voluumia tuohon alimpaan kerrokseen, joten jätin tuon kolmannen kaitaleen leikkaamatta. Olin kuitin mukaan tilannut kangasta 3,3m. Kaavoista laskeskelin, että käytin mekkoon lopulta n. 2,1m kangasta. En ollut mitannut paljonko kangasta oli aloittaessa (pala kyllä näytti tosi reilulta). Mutta kaikesta päätellen sitä on täytynyt olla enemmän kuin tuo tilaamanai 3,3m. Ehkä minulla on käynyt vain tuuri ja se on ollut jokin poistuvan kankaan pakan loppu. 

Kaksi päivää kun tuli nyt ährättyä mekon ompelun parissa, sitä miettii, että Henkkamaukasta olisi varmaan parilla kympillä saanut samanlaisen mekon. Liki. Tai siis sellaisen, missä ei harmittaisi niskahalkion huolittelukaitaleen krumppu. No vois siinäkin sellainen olla. Itse kun tekee, saa juuri sellaisen, mitä sillä kertaa sattuu tulemaan. Nyt tuli tällainen.