Perinteisesti olen aina ommellut kummipojalle uuden kesäteepparin. Tänä kesänä kesäteepparin ompelu vain viivästyi tavanomaista pidemmälle. Keväällä ja alkukesästä vaivasi ompelujumi, enkä saanut kaivettua koneita esille. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, omalta osaltaan ompelujumia aiheutti polven nitkautus, sillä näihin asti sekä kaavojen piirtely, että kankaiden leikkuu ovat tapahtuneet ergonomisesti olohuoneen lattialla kontaten ja kyykistellen. Väänsin polveni alunperin kiipeillessä ja lopullisesti vihlaisi, kun viikkoa myöhemmin kyykistyin leikkelemään kankaita tyttäreni kevätjuhlamekkoon. Ei ole vanhaksi tulemista, kun saa polvensa hajalle ompeluhommissa. Eipä tuo polvi edelleenkään kyykistelystä tykkää ja nyt olen sitten joutunut opettelemaan kankaiden leikkuuta pöytätason päällä.
Kaikkine mutkineenkin viimeviikkoinen viskoosimekkoprojektini sai vihdoin ompelujumin väistymään. Vastoinkäymisistä huolimatta ompelu tuntui oikeastaan aika kivalta! Paitsi, että noiden mekkokikkailujen ja kaavamuunnosten jälkeen kaipasin jotakin hyvin simppeliä ommeltavaa. Sellaista, joka tulee jo lähes tulkoon selkäytimestä. Kummipojan kesäteeppari oli juuri passeli projekti tämän!
Tilkkulaatikkoa tutkiessa vastaan tuli soiro Ommelkuplan Ahvenlampi-trikoota. Toissa jouluksi ompelin siitä perinteiset kalapaidat pojalleni ja isälleni. Ylijäämäsoirosta sai juuri sopivasti leikeltyä palaset pikkupojan kesäteeppariin. Kaveri oli vastikään saanut ihka ensimmäisen kalansa virvelillä, joten kuosikin taitaa sopia kesäpuuhiinsa mainiosti. Kaavan pohjana tässä Paapiin kaavakirjan Osma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti