Rauman kaupungin sivuilla julkaistiin viime talvena Rauma-sukkien ohje. Innostuin heti mallista. Vanhan Rauman puutalojen värimaailmaan pystyisi hyödyntämään itse värjäämiäni pieniä lankanössäkäitä tosi hyvin. Aloitinkin sukat talvella, mutta jäivät kesken, kun tuli muutama muu kiireellisempi projekti väliin. Aluksi projektin keskeytti siskoni nelikymppiset, jonne Rauma-sukkien inspiroimina päätin improvisoida nämä Puu-Käpylä-sukat. Sitten Eurajoki kiilasi Rauman edelle. Osallistuin alkuvuodesta Eurajoki-aiheiseen neulesuunnittelukilpailuun ja voitin suunntelmallani sukkakategorian. Alkuperäinen suunnitelmani kaipasi kuitenkin pientä viilausta ja lisäksi haluttiin ohje myös miesten sukkakokoon, joten pika-aikataululla laitoin puikoille vielä toiset Eurajoki-sukat, vaikka Rauma-sukkani odottivat keskeneräisinä loppuun saattamistaan. Ja saivatkin odottaa keskeneräisinä vielä pitkään, sillä Eurajoki-sukkien jälkeen mieleen tuli syksyllä aloittamani Kalevala-peittoprojekti. Taannoinen kyynärpäävaivani kummittelee edelleen (lähinnä omassa päässäni) ja aloin järkeillä, että peittoprojektia on syytä jatkaa, mikäli haluan saada sen varmasti maaliin juhannukseksi. Jos vaikka kävisikin niin, että kyynärpää jälleen ärtyisi ja joutuisin jossain kohtaa pitämään taukoja virkkaamisesta.
Kun nämä "kiireellisemmät" projektit tuli ensin saatettua maaliin, päätin lopulta laittaa puikoille jälkimmäisenkin Rauma-sukan. Projektia aloittaessa olin päättänyt hyödyntää sukissa niin paljon itse värjäämiäni lankoja, kuin mahdollista. Tässä kohtaa alkoi jo semisti harmittaa värivalinta. Tämän kesän lupiinivärjäyksieni turkoosi sävy olisi nimittäin sopinut Rauma-sukkien pääväriksi niin paljon paremmin kuin tuo talvella varastoistani löytynyt vihertävä sävy Lupiinivärjäystä tosin sekin, mutta tainnut väripata päästä turhan kuumaksi, kun on kääntynyt väri noin vihreäksi). Mutta koska ensimmäinen sukka oli jo valmiina, päätin jatkaa kuitenkin samoin värein.
Nimesin sukat sinnepäin Rauma-sukiksi, sillä värivalintani eivät aivan vastaa ohjeen värejä. Ja jos totta puhutaan, löytyyhän näistä aika paljon kaikkea muutakin ohjeen vierestä sooloilua. Ensinnäkin olen käyttänyt ohjetta pienempiä puikkoja ja ohuempaa lankaa, minkä vuoksi sukkien silmukkamäärä on 60 silmukan sijaan 72. Taloja on siis sukissani hiukan enemmän kuin alkuperäisohjeessa. Jalkaterässä yksi kokonaan uusi talorivistökin. Koska jalkaterässä olen kaventanut silmukkamäärän 64 silmukkaan, kantapohjan keskelle sukissani tulee muita kapeampi talo. Kärki- ja kiilakavennukset tein niin ikään eri tekniikalla kuin ohjeessa.
Olisi pitänyt soveltaa vieläkin enemmän. Harmitus tuli nimittäin silmukointivaiheessa. Tavoistani poiketen olin intuitioni vastaisesti noudattanut ohjetta ja jättänyt ikkunat silmukoitaviksi mustalla langalla. Virhe. Ihan hirveän aikaa vievää nyhräämistä tuo silmukoiminen, eikä lopputuloskaan ole mielestäni yhtä siisti kuin mitä olisi tullut kirjoneulomalla (Puu-Käpylä-sukissa kirjoneuloin ikkunat mustalla, mielestäni siistimpi näin ja ikkunat valmistuvat samaa tahtia neuleen edetessä).
Sen verran tässä nyt jäi asioita harmittamaan, että täytynee ehkä vielä joku päivä laittaa puikoille toisetkin Rauma-sukat tuolla tämänkesäisellä lupiinivärjäyksellä. Seuraavalla kerralla ajattelin kirjoneuloa nuo talojen ikkunat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti