Aiempina vuosina tuli värjäiltyä melko paljonkin, joten varastoissa on edelleen mukavasti itse värjättyjä lankoja. Tietoisesti olen koittanut kääntää suuntaa niin päin, että kuluttaisin enemmän kuin värjään uusia. Viime vuonna tämä tavoite oli tosin helppo saavuttaa, sillä en tainnut laittaa väripatoja porisemaan kertaakaan. Alkukesästä sain valmiiksi pidemmän ajan projektini eli kolmannen Kalevala-peittoni itse värjäämistäni langoista. Tähän projektiin saikin uppoamaan melko paljon värjäyksiä.
Tällä hetkellä suurin osa värjäämistäni langoista alkaa olemaan korkattuja nössäköitä, joista tulee kyllä värivivahteita erilaisiin kirjoneule- tai jämäneuleprojekteihin. Lupiinikauden kukoistaessa päätin kuitenkin vihdoin kaivaa esiin värjäystarvikkeeni. Vaikka viime vuosi jäikin värjäyshommien osalta laihaksi, olen tainnut aiempina vuosina suorittaa omalta osaltani ekotekoja, sillä tienvartta kulkiessa oman postilaatikkomme ympäristössä oli vähemmän lupiineja, kuin tässä lähialueella keskimäärin. Eipä silti, näyttää tuota värjäysmateriaalia edelleen riittävän tuleville vuosillekin.
Tavoite oli saada melko sinistä. Tuli enemmän tuollaista turkoosia. Ihan kiva väri tosin tämäkin. Itse asiassa melko passeli vaikkapa Rauma-sukkien värimaailmaan. Oman kokemukseni mukaan väri alkaa taittaa vihertävään, mitä enemmän padassa on lämpöä. Tarkoitus oli pitää lämpötila suht alhaalla, mutta koska en mitannut lämpötilaa, taisivat lämmöt nousta hiukan tarkoittamaani korkeammaksi.
Ajatus oli värjätä Novitan Venlaa, sillä noilta aiemmilta vuosilta on jäljellä jonkin verrankin nimen omaan Venla-nössäköitä. Mutta kävikin niin, että kyseisen langan tuotanto oli lopetettu. Höh. Suuntasin siis marketista lankakauppaan fingering-vahvuista värjäyslankaa etsimään. Matkaan tarttui puhtaanvalkoista Opalin pullover- & sockenwollea sekä luonnonvalkoista Lankavan Sujuvaa. Värin lopputulos on molemmissa aika samanlainen. Värjäsin lankoja kolmessa erässä, ensimmäiseen erään laitoin 100g lankoja. Väriä näytti liemessä kuitenkin edelleen riittävän, joten huitaisin perään toiset 100g. Väristä tuli itse asiassa asteen edellistä tummempaa, sillä annoin lankojen lillua liemessä pari päivää. Tämän jälkeenkin liemi näytti edelleen voimakkaan lilalla. Laitoin loputkin purettamani langat sinne pariksi päiväksi lillumaan. Taisi olla kolmekin. Jälkivärjäyksen jälkivärin lopputulos oli edellisiä lankoja asteen vaaleampi sävy. Tämän jälkeen olikin aika heittää liemi mäkeen, mutta aika paljon väriä irtosi yhdestä riivityillä lupiinin kukinnoilla ääriään myöten täyteen sullotusta padasta.
Aiemmin hyödynsin lankojen purettamisessa useimmiten luonnonpuretteita, lähinnä raparperia, mutta koska muurahaiset söivät raparperipuskieni juuriston, oli minunkin siirryttävä alunan käyttäjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti