Olin heittämässä tyttäreni housuja roskiin, koska polvi alkoi olla puhki kontattu. Mutta sittenpä mieleen tulikin, että jospa vähän treenaisikin aplikointia. Housut olivat tällaisenaan roskiin menossa, joten eipä paljon harmita, jos aplikointikokeilu menisi kiville.
Pipojen ompelun jäljiltä nurkissa pyöri vielä keltaisen ja mustan t-paidan riekaleet. Niistä saisi värit ainakin kimalaiseen, jolla peittää polven kulahtanut kohta. Kokeillaan.
Pienen lahkeen sisään aplikoidessa työskentelytila oli aika minimaalinen. Eipä ollut tämä projekti aivan yhtä helppoa kuin taannoin heijastinkankaasta tähden ompelu suoralle tasolle.
Ja kohtahan siinä sitten kävikin näin... Pitihän se arvata. Piti olla vain nopea paikkaus, mutta ei. Taas meni purkuhommiksi. Aika räpeltämistä tästä nyt tuli. Tuohon purkamiseen kun jo tuhraantui aikaa, niin ajattelinpa sitten oikaista ja siksakata kimalaisen siivet ilman taakse silitettyä tukikangasta. Ampparin vartalo oli kiinnitetty kaksipuoleisella liimakankaalla, mutta siipiin kun ei tule mitään ommeltavaa kangasta niin josko ääriviivat menisivät ilman tukikangasta. En viitsinyt lähteä ullakolta hakemaan tukikangasta, jossa liima olisi vain toisella puolella. VIRHE. Yhtä takkuamista oli noiden siipien ompeluyritys. Muutaman tunaroinnin ja kankaan koneeseen jumittamisen jälkeen lähdin lopulta ullakolta hakemaan sitä tukikangasta. Taas oikopolkuyritys kostautui ja aikaa kului varmasti monin verroin enemmän kuin, mitä olisi kulunut jos olisi tehnyt heti kerralla niin kuin kuuluisi + lopputulos olisi epäilemättä siistimpi.
Kimalainen näyttää kyllä juurikin siltä, että sillä on polvesta reikä hätäpäissään paikattu. Ja sitä paitsi nyt niitä reikiä minikoossa on hieman enemmänkin. Kun tarkasti katsoi, ruttuun menneessä lahkeessa näkyi kohta, josta siksak oli purettu. Ei hyvä. Tyytyväinen en ollut myöskään tuohon aplikoinnin jälkeen. Tähteä aplikoidessa suoraa viivaa oli paljon helpompi tehdä kuin ahtaaseen väliin noita pieniä kaarevia muotoja. Treenikappaleeksi taisivat päätyä nämä housut, joten treenataanpa sitten hiukan lisää. Aplikoin kukkasen tuon puretun tikkirivistön päälle. Ehkä sillä saisi hieman häivytettyä myös tuota polvipaikkavaikutelmaa. Kokeillaan.
Ei siitä kukastakaan nyt niin kovin nätti tullut, vaikka tällä kertaa silitin tukikankaan heti aluksi kankaan taakse. Sommittelullisesti tuo kukka kyllä tekee aplikoinnista paljon kivemman kuin pelkkä kimalainen, eli sikäli lahkeen ruttuun menenminen taisikin olla pelkästään hyvä asia. Saattaisi jopa erehtyä luulemaan, että lahjetta on yritetty koristella eikä paikata. Vastoinkäymisistä huolimatta tuli housille hieman lisää käyttöikää, ja jollain tapaa pöksyistä tuli kauhean hellyyttävät, vaikka aplikoinnin siisteyteen en olekaan tyytyväinen. Lisää treeniä! Toivon mukaan aplikoimisen siisteystasokin paranee, kun saa aplikoida tasoa, eikä tarvitse työskennellä ahtaasti lahkeen sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti