Kesäyöt keskelle kaamosta

Harmillisesti poikani on perinyt sekä isänsä että äitinsä puolelta juuri sen geenin, mikä kasvattaa likipitäen kaikkiin kenkälesteihin liian leveän jalkaterän.  Yritäpä niihin sitten tunkea vielä villasukkaa kenkiin. Onneksi ääreisverenkiertoon liittyvät ominaisuudet ovat kuitenkin periytyneet pelkästään isänsä puolelta. Näin ollen villasukat ovat pojalleni lähes aina tarpeettomat. Muutamissa tilanteissa sellaiset kuitenkin olisi hyvä olla olemassa, kuten vaikkapa luistimissa. Yllätys, yllätys, kaikki olemassa olevat villasukat olivat tottakai liian paksut luistimiin tungettaviksi.

Huomasin Novitalta tulleen lankauutuuden, Venla näytti esim. Nalleen verrattuna huomattavasti ohuemmalta. Ostin kokeiluun kerällisen ja päätin neulaista siitä sukat pojalleni. Malli olisi oltava yksivärinen, sillä toista samanpaksuista villasukkiin soveltuvaa lankaa ei varastoistani löytynyt. Päädyin Niina Laitisen Kesäyö-malliin, jossa yksivärisenäkin olisi kuitenkin joku pieni juju. Pintaneuletta oli helppoa ja nopeaa neuloa ja ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrystä. Itse olen ladannut aikoinaan Niina Laitisen sukkakalenterin vuodelle 2015, josta tuo samainen sukka löytyy kesäkuun sukkaohjeena.

Venlaa oli mielestäni miellyttävä neuloa ja lanka tuntuu riittoisalta. Kerästä tulisi helposti vielä toisetkin sukat, ainakin tässä koossa. Kokoon 34 loin 60 silmukkaa puikoille nro 2,5. Vähän tuo varsi jää näissä lörpöttämään, kun joustinta on vain yläreunassa. Mutta eivätpä villasukat tämän herran jaloissa muutenkaan kauaa pysy, oli sitten joustinta tai ei. Luistimiin mahtuivat, ja jaloissa luistelun ajan pysyivät, joten tehtävä suoritettu.

Valokuvien otto talviaikaan on jotenkin erityisen hankalaa. Luonnonvalo on kortilla, sillä sekä töihin lähtiessä että töistä palatessa on hämärää. Salamaa en tykkää, tai osaa käyttää. Kuvista pakkaa tulemaan pimeitä ja suttuisia tai vähintäänkin keltaisia. Erityisen hankalaa on tuo liikkuvan kohteen (=lapsi) kuvaaminen. "Jonain päivänä opettelen..." -listallani on toki myös tuo valokuvaus. Että opettelisi ihan oikeasti valokuvaamaan ja peräti ymmärtäisi jotain kameran säädöistä. Talven pimeyttä manatessa mieheni toi minulle neulomisvaloksi kaamoslampun. Päätin kokeilla tuota kaamosvaloa myös valokuvaukseen. No eivät ole ainakaan kuvat pimeitä tai keltaisia. :) Aika kovan varjon kaamosvalo näihin kuviin toki heittää.

Miten dinosaurukset liittyvät näihin sukkiin? Eivät niin mitenkään, mutta eräänlaiseksi kuvausperinteeksi on muodostunut, että käsitöitä kuvaillessani poikani saa valita kuviin mukaan aina jonkin lelun. Ensimmäiset pari kuvaa otettiin tällä kertaa vahingossa ihan vain villasukista. Sitten poikani huudahti: "Mutta äiti! Unohtui lelu!!!" Tarkan valikoinnin jälkeen kuvat stailattiin tällä kertaa dinosauruksilla. :)