Karhupaita

Joskus käy niin, että kun kankaan kuosi on tosi ihana, kangas jääkin pitkäksi aikaa marinoitumaan kangaslaatikkoon. Minulle tuntuu käyvän aika usein niin. Tämäkin Mutturalla-kangas sai odottaa aika pitkään tullakseen ommelluksi. Edelleen sitä jäi. Visiokin pikkusiskolle tulevasta pitkähihaisesta tunikamekosta on ollut jo pitkään olemassa. Milloinkohan saan sen toteutukseen asti?

Kaavana on jälleen vanhasta paidasta reiluin saumavaroin isommaksi muokattu hyväksi todettu malli. Samaa peruskaavaa käytin pikkumekaanikon paitaan muokaten siinä tosin paidan etuosan kaksiosaiseksi.

Joskus kuosien kohdistus onnistuu vahingossa. Tietoisesti en mitenkään järkeillyt karhukuvion värejä ja korkeutta hihojen ja etumuksen suhteen. Nyt kun jälkeenpäin katson kuvia, huomaan karhukuvion korkeuden ja värien kohdituvan aika kivasti samoille koroille. Hups. Kerrankin onnistui vahingossa.