keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ritaripuku

Lainasin pari viikkoa sitten äidiltäni Suuri Käsityö -lehden (5-6/13), jossa oli lasten rooliasuja. Ajatuksena oli kokeilla niistä ehkä joskus jotain. Perjantain kirpputorikierroksella silmiin osui kangaspala: 4m hopeanhohtoista trikoota 2€ (tai mitä lienee joustavaa kangasta, minulle kaikki joustavat kankaat ovat trikoota). Trikoo, minä ja ompelukone emme kylläkään ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta tuolla kangasmäärällä ja tuohon hintaan jää kyllä reilusti harjoitteluvaraakin. Mielessä välkkyi ajatus metallinhohtoisesta ritariasusta!

Lohikäärmeen kesyttäjä

Jo ensimmäiset tikit palauttivat mieleeni miksi yleensä kierrän trikoot kaukaa. Ymmärsin myös miksi kankaan alkuperäinen omistaja halusi päästä siitä eroon: kangas rullautui, venyi ja paukkui joka suuntaan. Ompelujälki ei ole järin kaunista, mutta onneksi puvun käyttäjä ei ole turhan kriittinen sen suhteen. Tuskinpa ritarileikkien tiimellyksessä ehtii ompelujälkeä tarkastelemaan.

Tervetuloa linnaani!

Alahelmaa ommellessa konekin alkoi esittää vastalauseita ja jostain syystä alalanka alkoi temppuilla. Tikin jälki ei ollut kunnollista edes puuvillatilkkuun kokeillessa. Höh. Uudelleenlangoitus ei auttanut. Höh. Ompelukoneen manuaalikin hukassa. Höh.

Jälkiviisastuneena..?
Jälkiviisaana menin ja googletin "trikoon ompelu", nopeastipa selvisi heti pari asiaa mistä olisi ehkä ollut hyvä ottaa selvää jo ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. Opetus 1: jousto-ommel. Jousto-ompeleesta olin kyllä kuullut, mutta kun se manuaali oli hukassa niin tohkeissani en jaksanut selvittää miten koneestani sellainen löytyy, varsinkaan kun en edes tiennyt miltä tuon jousto-ommeltikin kuuluisi näyttää. Siksakilla ja suoralla on tähänkin asti pärjätty. Opetus 2: pallokärkinen neula. -Never heard. Minun neulavalikoimassani kaikissa näytti kyllä olevan terävä kärki. Tavallinen neula kuulemma tekee sellaisia reikiä trikooseen, että saumat lähtevät muutaman pesun jälkeen irvistelemään. No josko tuo nyt pysyisi kasassa sen aikaa kun ritarileikit jaksavat innostaa. Seuraavalla kerralla sitten jälleen hieman viisaampana. Ehkä. Trikoon ompelua lienee syytä vielä jonkin verran harjoitella ennen kuin alan tekemään jäljelle jääneestä reilusta 3 metristä pikkusiskolle linnanneitoasua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti