sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Ruusumekko


Rippijuhliin tarvittiin hiukan fiinimpää mekkoa. Ihan erilaista ruusukangasta olin menossa JättiRätistä ostamaan. Sellaista yksiväristä trikoota, jossa oli hulpioreunoilla pieniä kohoruusukkeita riveissä. Sitä olin hypistellyt aiemmin, mutten ollut viitsinyt ostaa, kun ei ollut sellaiselle kankaalle mielessä käyttötarkoitusta. Nyt kun varta vasten menin tuota kangasta ostamaan, eihän sitä enää ollutkaan. Suunnitelma uusiksi. Sitten löysin vaaleanpunaista ruususifonkia. Kuosi oli niin kiva, että metrin ostin, vaikka materiaalina sifonki oli jotain aivan muuta, mitä lähdin hakemaan.


Joustamattomien kankaiden ompeluun on päässyt nousemaan iso kynnys, kun ei sellaisia ole taas pitkään aikaan ommellut. Eikä mielessä ollut yhtään kaavaa, millä kokonaan sifonkisen mekon olisin tehnyt. Päätin yhdistää sifonkia joustavaan kankaaseen, vaikken tiennytkään miten yhdistelmä toimisi. Ruususifonki kädessäni kiertelin kangashyllyjä ja koitin löytää väreihin rimmaavan parin. Sellaisen löysinkin, tuollaista liukasta ja joustavaa ...mitä lie polyesteriä(-köhän?). Kankaassa ei lukenut materiaalitietoja. Ostin silti. Kun väri oli hyvä.


Kun kumpikin materiaali oli minulle aika lailla outo, päätin valita projektiin jotain tuttuakin. Käytin mekon kaavan pohjana Paperplanea (OB 3/2016), jolla olen muutamat mekot ommellut. Helman sovelsin pitkästä suorakaiteen muotoisesta palasesta, jonka pitkää suoraa ommelta apuna käyttäen rypytin vyötäröltä sopivan levyiseksi. Kaavat olin piirrellyt jo toista vuotta sitten ja ajattelin lisätä siihen vain näppituntumalla hiukan pituutta lisää, onhan tyttö tässä välissä pituutta venähtänyt. Pieleen meni. Näppituntumani oli liian pitkä ja sovittaessa helma, tai pikemminkin vyötärö roikkui aivan liian alhaalla. Pöljältä näytti. Leikkelin koko helman irti ja lyhensin yläosaa 3 cm. Paljon parempi tuli. Joskin aika paljon lisähommia, koska nyt helman yläosan leveyskin täytyi turailla uusiin mittoihin. Onneksi olin aloittanut ajoissa, mekonhan täytyi olla valmis vasta seuraavana päivänä.

Lopusta ruususifongista saumuroin tuubihuivin mekon kaveriksi.

2 kommenttia:

  1. Kiva lopputulos! :) noin käy mullekin usein, kun yritän ostaa vain tarpeeseen että sitten just SE kangas onkin loppu.. Mutta onneksi korvaavia aina löytyy kunhan vain saa nieltyä ensin harmituksen.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Toisaalta usein on käynyt myös toisin päin. Ostaa jonkun kankaan ja kuvittelee tekevänsä siitä jotain ja sitten kangas jääkin varastoihin pyörimään. :)

      Poista