tiistai 15. syyskuuta 2020

Karkkivärejä kasveista


Vihdoin sain postattua loppukesän värjäykseni tänne blogiin asti. Testissä olivat uusina tuttavuuksina järviruoko ja avokado, kolmantena on kestosuosikkini tarhakäenkaali. Näistä tuli aika ihanat karkkivärit! 😍

Järviruokokokeilun taisin tehdä jo heinäkuussa, silloin kun röyhyt olivat vielä violetteja. Keitinvesi oli muistaakseni röyhyjen väristä punertavaa. Vihreä väri tulee kuitenkin esiin ph-kikkailuilla ja laitoinkin liemeen pari teelusikallista ruokasoodaa. Jälkeenpäin luin Facen värjäysryhmästä, että tuon röyhyjen punertavan sävyn saisi tarttumaan lankaan säätämällä ph:ta happamammaksi esim. sitruunahapolla. Ehkä ensi kesän järviruokokokeiluun menee tuo punertavan tai lilan sävyn metsästäminen. Langan puretin etukäteen raparperilla.


Seuraava kokeiluni oli avokadolla. Värjäysryhmässä oli jostain syystä tänä vuonna erityisen paljon avokadopostauksia, joten pitihän sitä itsekin kokeilla. Osa oli saanut avokadoilla kauniin heleän vaaleanpunaista, osa sukkahousua tai mummokalsaria. Oma kokeiluni tuotti tuollaista roosanväristä lankaa. Tässä kokeilussa oli kolmen avokadon kuivatut kuoret ja pilkotut kivet. Lankoja en etukäteen purettanut, sillä avokadon pitäisi itsessään sisältää tanniineja, jotka toimivat puretteena. Tuon punaisen sävyn esiin saaminen vaati sekin ph:n säätöä. Ihan ruokasoodalla menin tässäkin, muistaakseni n. 2 teelusikallista. Väri tuntui olevan varsin riittoisaa, sitä olisi varmasti riittänyt isompaankin lankamäärään, mutta kolme vyyhtiä riittäköön tällä erää.


Viimeisimpänä keittelin koko kesän rakkaudella vaalineita pihan lempparirikkaruohojani tarhakäenkaaleja. :D Kymmenen vuotta sitten nykyiselle tontille muuttaessamme talon nurkalla kasvoi sitkeä tarhakäenkaalikasvusto, jota yritin epätoivoisesti tuloksetta hävittää. Hurahdettuani kasvivärjäykseen olen ollut kovin iloinen, ettei ensimmäisten vuosien kitkentäpuuhani olleet kovin tehokkaita. Joskin todettakoon, että vuosittainen värjäykseni on kyllä harventanut kantaa ja nyt jopa toivon tuon rikkaruohon pesiytymistä pihallemme nykyistä runsaslukuisempana. Kovin kaunishan tuo rikkaruohokasvuston kasvattaminen ei ole, mutta laiskan pihan kitkemisen voi nyt hyvällä syyllä vedota johtuvan värjäysharrastuksestani.

Tarhakäenkaali sisältää oksaalihappoa, joten näitäkään lankoja en etukäteen purettanut. Kasveja ei ollut kovin paljon, mutta sen mitä oli, laitoin edellisenä päivänä veteen pilkottuna likoomaan. Aluksi näytti, ettei pieni kasvimääräni tuota veteen väriä juuri nimeksikään. Parin tunnin keittelyn jälkeenkin liemi oli korkeintaan hennon punertavaa. Kun kasvia on paljon, alkaa punertavasta liemestä huolimatta lankojen väri muuttua sinertäväksi aika lailla heti veteen laiton jälkeen. Tällä kertaa niin ei käynyt. Hetken jo epäröin, että huolella vaalimani tarhakäenkaalikasvusto oli tänä kesänä jäänyt sittenkin liian pieneksi. Jätin langat kuitenkin pariksi tunniksi porisemaan ja jonkun ajan kuluttua väri alkoi taittumaan kohti turkoosia. Jätin langat jäähtyneeseen liemeen lillumaan vielä yön yli ja aamulla kattilassa oli kauniin turkoosi lanka. Liemi oli lähes väritöntä.


Äidin metsästäessä värjäyskasveja pitkin pihoja ja pientareita myös 7-vuotias tyttäreni on innostunut leikkimään värjäysleikkejä. Värjätessä annankin hänelle usein pienen lankanössäkän, jota hän voi uittaa omissa hiekkalaatikkopadoissaan. Tällä kertaa annoin tuon jäähtyneen lähes värittömältä näyttävän tarhakäenkaalijämäliemen tyttäreni värjäysleikkeihin. Tyttäreni värjäysleikki unohtui moneksi päiväksi ja antamani lankanössäkkä lillui ainakin viisi päivä tarhakäenkaalin haljussa jälkiliemessä. Tuloksena oli ihana mintunvihreä lanka! Ensi vuonna taidan itsekin "unohtaa" langan useaksi päiväksi tarhakäenkaalin jälkiväriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti