Autioituu rannan talot

 

Olen jo pitkään fanittanut Tiina Kuun suunnittelemia sukkia, monet niistä ovat päätyneet Ravelryssä neulejonoon, mutta jostain syystä en ole koskaan yksiäkään aloittanut. Muutamaan otteeseen olen myös kirjakaupassa selaillut Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjaa ja kun Suomalaisen kirjakaupan tammialessa huomasin opuksen olevan tarjouksessa, kävin vihdoin ostamassa kirjan. Ensimmäisenä kirjasta pääsi toteutukseen Autioituu rannan talot -niminen malli.

Mallin inspiraatio on käsittääkseni alkujaan vanhoista pohjalaistaloista. Vaikka juuriltani olenkin pohjalainen, minulle nuo puutalojen ikkunanpokat toivat enemmän mieleen nykyisen kotikaupunkini puutalot Vanhassa Raumassa. Niinpä väriksi valikoitui pastellinsävyinen mintunvihertävä. Sävy on värjätty loppukesän tarhakäenkaaleilla. Vakaa aikomukseni oli tällä kertaa pitäytyä täysin ohjeessa, vaan toisin kävi. Päkiän koristekuvio on nimittäin näissä sukissa tuplalevyinen, sillä lankavalintaa tehdessä tapahtui jonkinasteinen ajatushärö. Kuvittelin värjänneeni tarhakäenkaalilla 100 gramman erän lankaa, mutta olinkin värjännyt ainoastaan 50 grammaa. Tajusin tämän vasta, kun olin neulonut ensimmäistä vartta jo hyvän tovin. Ohjeen mukaan pohjaväriä kuluisi 60 grammaa, joten paljosta ei jäisi vajaaksi, mutta jäisi kuitenkin. Ja tismalleen samaa sävyä tuskin onnistuisin uudelleen värjäämään ja tuotakin toivotaan toivotaan värjäystä täytyisi odotella ensi kesään asti. Piti keksiä toinen ratkaisu. Värjäämistäni langoista lupiinivärjäys osui melko lähelle tarhakäenkaalin sävyä ja lankavahvuuskin täsmäsi melko liki. Herättelin ensin toiveita, että saisin mintunvihreän sävyn ehkä riittämään kärkiosaan, jos käyttäisin lupiinin sävyä tuossa päkiän levennetyssä koristeraidassa. Keittiövaakaa apuna käyttäen tein ensimmäisen sukan edetessä laskelmia langan riittävyydestä ja totesin, ettei kikkailunikaan olisi saanut lankaa riittämään. Nyt on sitten kärkiosat lupiinin sävyä. Lieneekö tuo sitten häiritsevän ketään muuta kuin itseäni? 

Lempiosioni sukissa on tuo hieman erilainen kantapää. Kantapäätekniikalle on varmasti olemassa jokin nimikin, mitä en nyt juuri satu tietämään. Joka tapauksessa tekniikka oli itselleni uusi. Sukka istuu napakasti jalkaan, eikä kantapään toteutus ollut lopulta kovinkaan monimutkainen. Aina voi oppia jotain uutta!

Sukat on neulottu 2,5 puikoilla Filcolanan Arwetta Classicista, kärjen vaaleanvihreä on Novitan Venlaa. Musta lanka mitä lienee, vahvuudeltaan oikeaa kokoluokkaa. Arwetta Classicissa on 80% merinovillaa ja 20% nylonia, aika ihanan pehmeän tuntuiset, päätyvät ehkä uusiksi unisukiksi. 😊😴