Lempirikkaruohoni

 

Nykyisin tarhakäenkaali on ehdottomasti lempirikkaruohoni. Sitä kasvaa meillä talon nurkalla, eikä eroonkaan pääse. Toisaalta sen värjäysominaisuuksien vuoksi olen nykyään alkanut siirtää sitä tietoisesti jopa kukkapenkkiin. Osallistuin viime viikonloppuna kansalaisopiston järjestämälle värjäyskurssille ja ylpeänä esittelin juuri kerimiäni sinertävän vihertäviä tarhakäenkaalivärjäyksiäni. Kanssavärjärit innostuivat ja saivat kuin saivatkin haalittua kasvia seuraavalle päivälle. Kovin odotuksin ohjeistusteni mukaan keiteltiin tarhakäenkaalia sinertävien lankojen toivossa. Itse en vyyhtiä tuohon liemeen laittanut, sillä olin juuri kotona keitellyt tämän kuvissa näkyvän erän. Vaan kuinka sitten kävikään. Yksikään kurssilla keitellyistä langoista ei muuttunut siniseksi eikä vihreäksi, vaan pitäytyivät lilan punertavina kuten kasvi itsessäänkin. Itsellänikin liemi on aina aluksi ollut punertavaa, mutta väri on alkanut sinertää aina heti, kun olen laittanut langat liemeen. Mystisiä ovat siis joskus värjäystouhut. Kokeiltiin puretettuja ja purettamattomia lankoja (itse olen käyttänyt aina tarhakäenkaalin kanssa purettamattomia, koska kasvissa itsessään luonnonpuretteena toimivaa oksaalihappoa), mutta langat pysyivät molemmissa tapauksissa punertavina.

Tällä viikolla sain sitten kuulla, että eräs värjäri oli kotona onnistunut saamaan tuosta kansalaisopistolla keitellystä tarhakäenkaaliliemestä vihertäviä lankoja lisäämällä liemeen soodaa. Nähtävästi nuo sinisen/vihertävän sävyt tulevat esiin lievästi emäksisessä liemessä ja happamampi liemi puolestaan pitää värin punertavana.

Sinisin lanka on ensimmäisestä värjäyserästä. Lanka ei ollut kovinkaan pitkään liemessä, ehkä 45 minuuttia. Lämmöt pidin maltillisina enkä keittänyt lientä missään vaiheessa. Kokemukseni mukaan ensimmäisestä satsista saa sinertävämpää ja mitä pidempään lankaa liemessä uittaa, sitä enemmän se alkaa saada vihertäviä sävyjä. Turkoosi lanka sai lillua ensimmäisesen jälkivärin liemessä jäähtymässä toista päivää. Kaunis vaaleanvihreä sävy on puolestaan toisesta jälkiväristä, jossa ei näyttänyt olevan väriä jäljellä enää nimeksikään. Tämä vyyhti uiskenteli liemessä muutamia päiviä.

Koitan saada aikaiseksi päivityksen myös viime viikonlopun värjäyskurssilla syntyneistä langoista, jahka saan ne ensin kerittyä tai edes kuvattua. Jonkinasteinen värjäyshulluus taisi kurssillakin iskeä, sillä lopulta viikonlopun aikana kertyi aikamoinen värisuora, kun keitoksia oli porimessa samaan aikaan useita.